Pitaleipä
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Pitaleipä eli pita (nykykreikan pitta, 'kakku', 'piirakka') on vehnästä leivottu, hiivalla nostatettu litteä leipä. Muodoltaan pyöreän tai soikean leivän ala- ja yläpuoli irtoavat toisistaan paistettaessa muodostaen onton taskun, joka voidaan leikata osaksi auki ja täyttää.[1] Pitaleipää syödään sellaisenaan aterian ohessa, käytetään syömävälineenä tai täytetään taskuleiväksi esimerkiksi kebab-lihalla, vihanneksilla, salaatilla tai falafelilla. Pita tunnetaan perinteisenä leipänä esimerkiksi Turkissa, Bulgariassa ja Kreikassa sekä koko Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Pitan kaltaiset ohuet leivät ovat vanhimpia leipälajeja, ja niitä voidaan paistaa uunin lisäksi millä tahansa kuumalla alustalla, kuten kivellä tai paistinpannulla.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pita-leivällä on juurensa Lähi-idän esihistoriallisissa litteissä leivissä. On todisteita noin 14 500 vuoden takaa, kivikaudelta, että nykyisen Jordanian alueella eläneet natufialaiset valmistivat jonkinlaista litteää leipää villeistä viljajyvistä. Antiikin vehnä ja ohra olivat joitakin varhaisimpia kotieläiminä käytettyjä kasveja neoliittisella kaudella noin 10 000 vuotta sitten, hedelmällisessä puolikuussa. 4 000 vuotta sitten leipä oli keskeisessä asemassa sellaisissa yhteiskunnissa kuin Mesopotamian Babylonian kulttuuri, josta tunnetaan varhaisimmat kirjoitetut tiedot ja reseptit leivänvalmistuksesta. Siellä pita-tyyppisiä litteitä leipiä, jotka oli paistettu tinûrussa (tannur tai tandoor), oli perusosa ruokavaliota, ja ne olivat hyvin samankaltaisia kuin nykyiset tandoor-leivät, taboon-leivät ja laffa, irakilainen litteä leipä, jolla on monia yhtäläisyyksiä pita-leivän kanssa. Kuitenkaan vanhoissa teksteissä tai keskiajan arabialaisissa keittokirjoissa ei ole merkintöjä höyryllä puhalletusta, kaksikerroksisesta "tasku-pita" -leivästä, ja ruokahistorioitsijoiden, kuten Charles Perryn ja Gil Marksin mukaan se oli todennäköisesti myöhäisempi kehitys.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turtia, Kaarina: Gastronomian sanakirja, s. 432. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 2009. ISBN 978-951-1-18546-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitaleipä Wikimedia Commonsissa
