Piskarjovkan hautausmaa
Piskarjovkan hautausmaa[1] (myös Piskarjovin hautausmaa[2]; ven. Пискарёвское мемориа́льное кла́дбище, Piskarjovskoje memorialnoje kladbištše) on maailman suurin toisen maailmansodan uhrien hautausmaa[3] Pietarin koillisosassa Venäjällä[4]. Leningradin piirityksen aikana Piskarjovkaan haudattiin 420 000 nälkään ja pommituksiin kuollutta siviiliä sekä 70 000 kaupunkia puolustanutta sotilasta[5] (toisten tietojen mukaan siviiliuhreja on yli 470 000 ja sotilaita 50 000[6]).
Muistohautausmaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1955 arkkitehtien Aleksandr Vasiljevin ja Jevgeni Levinsonin suunnitelman mukaisesti. Kahdenkymmenen kuuden hehtaarin laajuiselle alueelle muotoiltiin 186 suurta hautakumpua ja istutettiin tuhansia puita, pensaita ja ruusuja.[6] Sisäänkäyntiä reunustaa kaksi paviljonkia, joissa esitellään Leningradin piirityksestä kertovia asiakirjoja ja valokuvia. Yksi näyttelyesineistä on kopio Tanja Savitševan päiväkirjasta. Paviljonkien friisien tekstit on kirjoittanut runoilija Mihail Dudin.[4]
Yläterassin keskellä palaa[3] Mars-kentältä tuotu[6] ikuinen tuli. Sen portailta alkaa kolmesataa metriä pitkä yhteishautojen reunustama käytävä. Hautausmaan keskuksen muodostaa synnyinmaata symboloiva äiti-patsas (kuvanveistäjät Vera Isajeva ja Robert Taurit). Sen taustana on kivimuuri, johon on hakattu runoilija Olga Bergholtzin säkeet:[3]
- »Tässä lepää leningradilaisia.
Kaupunkilaisia – miehiä, naisia, lapsia.
Heidän vierellään puna-armeijalaisia.
Koko elämällään
puolustivat he sinua, Leningrad,
vallankumouksen kehto.
Heidän jaloja nimiään ei tässä voi luetella.
Niin monta on heitä graniitin ikuisen alla.
Vaan tiedä, näiden kivien eteen seisahtunut,
ketään ei ole unohdettu, mikään ei ole unohtunut.»[6]
- »Tässä lepää leningradilaisia.
Hautausmaa avattiin vuonna 1960. Sen yllä soi jatkuva surumusiikki. Muistotilaisuuksia järjestetään voiton päivänä 9. toukokuuta, Neuvostoliiton suuren isänmaallisen sodan alkamispäivänä 22. kesäkuuta, Leningradin piirityksen alkamispäivänä 8. syyskuuta ja piirityksen päättymispäivänä 27. tammikuuta.[3]
Piskarjovkan hautausmaan osoite on prospekt Nepokorjonnyh 74[6]. Lähin metroasema on Ploštšad Mužestva.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Dorošinskaja, J. & Krutšina-Bogdanov, V.: Leningrad ja sen esikaupungit: matkaopas, s. 212. Moskova: Progress, 1980.
- ↑ Leningrad: rakennushistoriallisia muistomerkkejä, taidemuseoita, esikaupunkien palatseja ja puistoja: opaskirja, s. 216. Leningrad: Aurora, 1985.
- ↑ a b c d Ofitsialnyi sait Piskarjovskogo memoriala: O blokade: Istorija pmemorial.ru. Arkistoitu 12.5.2012. Viitattu 12.2.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 494. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
- ↑ Ofitsialnyi sait Piskarjovskogo memoriala: O memoriale: Obštšaja informatsija pmemorial.ru. Viitattu 12.2.2012. (venäjäksi)
- ↑ a b c d e Entsiklopedija Sankt-Peterburga: Piskarjovskoje memorialnoje kladbištše encspb.ru. Viitattu 12.2.2012. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Piskarjovkan hautausmaan sivusto (venäjäksi), (englanniksi)