Jevgeni Levinson
Jevgeni Adolfovitš Levinson (ven. Евге́ний Адо́льфович Левинсо́н, 19. lokakuuta 1894 Odessa – 21. maaliskuuta 1968 Leningrad) oli neuvostoliittolainen arkkitehti.
Jevgeni Levinson valmistui vuonna 1927 taideteknisestä korkeakoulusta (VHUTEIN). Vuosina 1932–1945 hän toimi Leningradin rakennusinsinööri-instituutin (LISI) ja vuosina 1945–1968 Repinille nimetyn maalaustaiteen, kuvanveiston ja arkkitehtuurin instituutin (IŽSA) opettajana (vuodesta 1947 lähtien professorina).[1]
Levinsonin suunnittelemat rakennukset edustavat myöhäistä konstruktivismia, Stalinin ajan klassismia ja 1950–1960-lukujen funktionalismia. Hänen töitään Pietarissa ovat mm. Lensovetin kulttuuripalatsi (1930–1936), Lensovetin asuintalo (1931–1934), Kevyen teollisuuden talo Voznesenski-prospektilla (1931–1934), Petrovskaja-rantakadun asuintalo (1935–1940), Nevan piirineuvoston rakennus (1937–1940) sekä Štšemilovkan (1937–1940, 1958–1964) ja Moskovski-prospektin (1937–1946) asuinkorttelit. Toisen maailmansodan jälkeen Levinson osallistui Puškinin ja Pavlovskin jälleenrakennukseen. Vuonna 1951 hän sai Stalin-palkinnon Andrei Grušken kanssa suunnittelemastaan Puškinin rautatieasemasta. Levinsonin käsialaa ovat myös Avtovon metroaseman erikoiset lasipylväät. Arkkitehti osallistui Piskarjovkan hautausmaan muistoalueen suunnitteluun (1960). Hänen myöhäisvaiheen teoksiaan ovat Nevski-kulttuuripalatsi Obuhovskoi Oborony -prospektilla, Kamennoostrovski-prospektin Muotitalo (molemmat 1963–1968) sekä Sovetskaja-hotellin ensimmäinen vaihe (1968).[2]
Vuosina 1931–1968 Levinson asui ja työskenteli Aleksandr Sokolovin kanssa suunnittelemassaan Neuvostokaupan työntekijöiden osuuskuntatalossa (Kamennoostrovski-prospekti 55).[3] Rakennuksen seinässä on arkkitehdista kertova muistolaatta.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 14, s. 237. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1973.
- ↑ Sankt-Peterburg. Petrograd. Leningrad: Entsiklopeditšeski spravotšnik, s. 315. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1992. ISBN 5-85270-037-1
- ↑ Kirikov, B.M. & Štiglits, M.S.: Arhitektura leningradskogo avangarda. Putevoditel, s. 242. Sankt-Peterburg: Kolo, 2008. ISBN 978-5-901841-49-5