Pirkko Peltonen-Rognoni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pirkko Peltonen-Rognoni (s. 30. maaliskuuta 1941 Helsinki)[1] on suomalainen, 1960-luvun lopulta asti Italiassa asunut toimittaja ja tietokirjailija, joka kirjoittaa sekä suomeksi että italiaksi[2][3]. Hän on myös suomentanut italian- ja ranskankielistä kirjallisuutta, muun muassa Primo Leviä,[4] Alberto Moraviaa, Jean-Paul Sartrea ja Marcel Proustia[5].

Lahden lyseon käynyt Peltonen-Rognoni opiskeli Helsingin yliopistossa pääaineenaan ranskan kieltä, mutta suuntautuikin avioliiton myötä Italiaan[6]. Hän on sekä Suomen että Italian kansalainen[7].

Peltonen-Rognoni on työskennellyt sekä Suomen että Italian yleisradioyhtiöille ja kirjoittanut juttuja myös saksalaisiin lehtiin[6]. Hän teki Italian televisiolle vuodesta 1988 dokumentteja, jotka esittelivät muun muassa Viroa ja muita entisiä Neuvostoliiton satelliittimaita sekä myös Suomea[7]. Hän toimitti vuodesta 1984 alkaen Ylen radiosarjaa Eurooppalaisia puheenvuoroja yhdessä Antti Einari Halosen, Erkki Raatikaisen ja Max Randin kanssa[8]. He saivat vuonna 1988 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon[9].

1960-luvulla Pirkko Peltonen oli mukana Ylioppilasteatterin toiminnassa,[6] ja näyttelijälakon vuosina hän teki rooleja myös muutamissa suomalaiselokuvissa. Näitä ovat Vaarallista vapautta (1962), Onnelliset leikit (1964), Käyntikorttini... (1964), X-Paroni (1964) ja Kielletty kirja (1965)[1]. Televisiossa hän esiintyi Liisa Vuoriston Tesvisiolle käsikirjoittamassa sarjanäytelmässä Tikankolo (1963),[10] Suomen Television tuotannossa Antti Puuhaara (1964)[11] ja Mainostelevision esittämässä ja Ylioppilasteatterin tuottamassa Yukio Mishiman näytelmässä Hanjo (1964)[12].

Peltonen-Rognonin puoliso on Italian parlamentissa vasemmistodemokraatteja 1990-luvulta asti edustanut ja vuosina 1994–2001 senaatin varapuheenjohtajana toiminut Carlo Rognoni[7].

  1. a b Pirkko Peltonen Elonetissä.
  2. Petäjä, Jukka: Kun maa järisee, kulissit kaatuvat. Pirkko Peltonen-Rognoni kuvaa kirjassaan korruption ja mafian rikki repimää Italiaa. Helsingin Sanomat, 29.3.1994. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.4.2024.
  3. Petäjä, Jukka: Suomalainen, jolta tilattiin kirja Italian naispoliitikoista. Helsingin Sanomat, 30.10.1995, s. 32. Näköislehti (maksullinen).
  4. Thomson, Ian: ”Strife in the Middle East 1982-3”, Primo Levi – A Life. Henry Holt and Company, 2014. ISBN 9781466866065 Kirja Google Books -palvelussa (viitattu 17.4.2024). (englanniksi)
  5. Hakutulos 'peltonen pirkko' finna.fi. Viitattu 17.4.2024.
  6. a b c Kaivanto, Petri: Peltonen-Rognoni teki kirjan naispoliitikoista. Iltalehti, 2.11.1995, s. 32–33. Näköislehti (tilaajille).
  7. a b c Yrjämä-Rantinoja, Tellervo: Hengen ja veren asia. Helsingin Sanomat, 8.5.2005. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 17.4.2024.
  8. Hiljaiset vallankumoukset. Helsingin Sanomat, 10.1.1984, s. 42. Näköislehti (maksullinen).
  9. Myönnetyt palkinnot Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta. 17.1.2024. Viitattu 17.4.2024.
  10. Televisio tänään. Helsingin Sanomat, 9.3.1964, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
  11. Antti Puuhaara. Helsingin Sanomat, 24.11.1964, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
  12. Runo rakkaudesta ja odotuksesta. Helsingin Sanomat, 22.03.1964, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: it:Carlo Rognoni