Piparkakku
Piparkakku eli pipari on inkiväärillä maustettu keksi, jota syödään erityisesti jouluna. Se on tavallisesti ohueksi leivottu rapea pikkuleipä, joka muotoillaan tarkoitukseen valmistetulla muotilla muistuttamaan esimerkiksi tähteä, sydäntä, ihmistä, eläintä tai muuta hahmoa. Piparkakkutalon rakentaminen on jouluperinne.[1]
Sokerikuorrutettua piparkakkutaikinasta valmistettua leivonnaista sanotaan pumpernikkeliksi.[2]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyaikaisissa suomalaisissa piparkakuissa valmistusaineena käytetään tavallisesti siirappia, sokeria, voita, vehnäjauhoja ja kananmunaa sekä mausteita, esimerkiksi kardemummaa, neilikkaa, kanelia, pomeranssinkuorta, maustepippuria ja inkivääriä. Ainekset sekoitetaan ja taikinan annetaan tekeytyä. Seuraavana päivänä taikina kaulitaan noin kolmen millimetrin paksuiseksi levyksi, josta painetaan muotilla halutun muotoisia piparkakkuja. Piparkakut kovettuvat uunissa rapeiksi. Valmiita pipareita voi koristella sokerikuorrutuksella. Piparkakkutaloa valmistettaessa rakennuselementtien pitää olla tavallisia piparkakkuja kovempia, jotta talo ei romahda.lähde?
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.JPG)
Jo faaraoiden Egyptissä valmistettiin piparkakkujen edeltäjiä, hunajakakkuja. Hunajaa pidettiin jumalten ruokana, ja antiikissa siinä uskottiin piilevän pitkän iän salaisuus. Hunajakakkuja uhrattiin jumalille, ja jotta jumalat ymmärtäisivät paremmin, mitä niiltä pyydetään, kakkuja alettiin muotoilla erilaisiksi hahmoiksi.lähde?
Eurooppaan hunajakakut tulivat Kreikan kautta Egyptistä sekä idän kauppamatkoilta ja ristiretkeläisten mukana. Pitkään tätä jumalten herkkua saivat valmistaa vain luostarit, joille kertyi ylijäämähunajaa muun muassa mehiläisvahakynttilöiden valmistuksesta. Vähitellen myös leipurit oppivat tuntemaan reseptin. Kun Kaukoidästä alettiin tuoda eksoottisia mausteita, niitä lisättiin taikinaan ja hunajan tilalle tuli sokeri. Piparkakku on saanut nimensä maustepippurista, joka oli ensimmäisiä pipareissa käytettyjä mausteita.lähde?
Pian hunajakakut muokkaantuivat eri Euroopan maissa erilaisiksi pipareiksi, esimerkiksi Saksassa pehmeiksi Lebkucheneiksi. Toisaalta vanhan tyylin hunajakakkuperinne jatkuu edelleen esimerkiksi Venäjällä ja Puolassa, jossa valmistetaan vuokaan leivottuja, pitkänomaisia, pehmeitä piernik-nimisiä maustekakkuja. Varsinkin Toruń (saks. Thorn) on kuuluisa piparkakuistaan. Venäläisten mausteisten hunajakakkujen (пряник eli prenikka) pinta kuvioidaan yleensä puisella muotilla.lähde?
Pohjoismaihin pipareiden valmistaminen kulkeutui osittain luostareiden välityksellä keskiajalla. Ensimmäisen kirjallisen dokumentin mukaan Turkuun tuotiin vuonna 1685 kaksi tynnyrillistä piparkakkuja Saksasta. Pohjolassa taikinaan lisättiin myös runsaasti voita. Nykyäänkin perinteiseen piparkakkutaikinaan kuuluu voi, joka tosin usein korvataan kokonaan tai osittain margariinilla. Suomessa piparkakkuja leivottiin ensin pappiloissa ja kartanoissa, joista reseptit kulkeutuivat palvelusväen mukana kansan keskuuteen.[1]
Uskomukset ja symboliikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jotkin piparkakkuihin liitetyistä uskomuksista kulkevat kansanperinteessä vielä tänäkin päivänä. Useimmiten näillä uskomuksilla haviteltiin onnea, rikkautta ja menestystä. Aikoinaan esimerkiksi uskottiin, että pitämällä piparkakkua kirkonmenojen ajan taskussa vältyttiin sairauksilta. Kakkuun siunaantui voimaa, ja sitä syömällä välttyi tarttuvilta taudeilta. Luostareiden kahvipöydissä esiintyneiden eläinhahmoisten piparkakkujen tarkoituksena oli taas karjaonnen turvaaminen. Kristillisessä perinteessä piparkakkujen ja muiden makeiden joululeivonnaisten sanottiin kuvaavan synnitöntä Kristusta, enkelten leipää.[1]
Piparkakkumallit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monilla piparkakkumalleilla on oma vertauskuvallinen merkityksensä, vaikka sitä ei enää välttämättä tiedostetakaan.lähde?
Esimerkiksi possupipari on symboli viikinkiajan uhrileivästä, jonka avulla jumalilta toivottiin rikkautta. Suomessa suosituin kukan mallinen piparkakku on hyvän sadon, rikkauden ja hedelmällisyyden vertauskuva. Piparkakku-ukko ja -akka puolestaan kuuluvat ikivanhaan elämänpuuaiheeseen, joka on pitkän ja onnellisen elämän symboli. Sydän, tähti ja lintu ovat uskonnollisia rakkauden, uskon ja Pyhän Hengen vertauskuvia. Sitä mukaa kuin uskomukset ja symboliikka ovat vähentyneet, on muotteihin ilmaantunut myös uusia malleja. Nykyisin tehdään esimerkiksi piparkakkuautoja, -viuluja ja -muumeja.[1]
Piparkakun muodoilla on ollut myös poliittisia merkityksiä, esimerkiksi kun kansalliset tunnukset olivat kiellettyjä Unkarissa, siellä paistettiin vaakuna- ja kansallissankariaiheisia hunajakakkuja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anna-Liisa Mattila: Piparikirja. Jyväskylä: Atena, 2001. ISBN 951-796-263-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Piparkakkutalon taustalla leipurin kaamea kohtalo Verkkouutiset. Viitattu 28.6.2016.
- ↑ pumpernikkeli, Kielitoimiston sanakirja Haettu 29.7.2021
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Inga Aaltonen & Kristiina Aaltonen: Pieni piparkakkukirja. Helsinki: Otava: Yhtyneet Kuvalehdet, 2006 (1. painos). ISBN 978-952-5597-10-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Piparkakku Wikimedia Commonsissa
- Piparkakku tuoksuu joululta (Arkistoitu – Internet Archive) Ruoka.fi
- Perinteinen piparkakku voi myös yllättää MTV3