Pikkuturska
Pikkuturska | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Turskakalat Gadiformes |
Alalahko: | Cyprinodontoidei |
Heimo: | Turskat Gadidae |
Suku: | Trisopterus |
Laji: | minutus |
Kaksiosainen nimi | |
Trisopterus minutus |
|
Synonyymit[1] | |
Katso myös | |
Pikkuturska (Trisopterus minutus) on turskien (Gadidae) heimoon kuuluva lauhkean vyöhykkeen merivesissä elävä kalalaji.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuturskan tavallinen pituus on 20 senttimetrin luokkaa. Maksimissaan se voi kasvaa 40 senttimetrin mittaiseksi.[1] Sen ruumis on sivusuunnassa litteä ja korkea. Leuassaan sillä on pitkä viiksisäie. Pikkuturskan silmät ovat suuret. Sillä on kolme selkäevää ja kaksi peräevää. Ensimmäisessä selkäevää on 12–13 haarautunutta nivelruotoa ja ensimmäisessä peräevässä 27–30 haarautunutta nivelruotoa. Muuten samannäköisestä partaturskasta se eroaa hoikemman ja yleensä myös pienemmän ruumiinsa ansiosta.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuturskaa tavataan Atlantin valtameressä alueella Trondheimista aina Gibraltariin asti sekä Välimeren länsiosissa. Se elää yleisenä lännessä myös Britteinsaarilla. Pikkuturskan elinympäristöjä ovat avovesien muta- ja hiekkapohjat 10–300 metrin syvyydessä vedenpinnasta. Nuoret yksilöt viettävät aikaansa lähempänä rannikkoa.[2]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuturskan ravintoa ovat pääasiassa pienet kalat ja äyriäiset kuten kymmenjalkaiset. Se saavuttaa sukukypsyyden 1–2 vuoden ikäisenä, milloin se tavallisesti on 15–20 senttimetrin mittainen. Pohjanmeressä lajin kutu ajoittuu maalis-toukokuuhun veden lämpötilan ollessa kahdeksan astetta. Mätimunat ovat noin yhden millimetrin mittaisia ja niitä voi yhdellä naaraalla olla miljoonia.[2]
Merkitys ja kalastus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuturska on tärkeää ravintoa muun muassa turskalle, piikkikampelalle, koljalle, valkoturskalle, hylkeille ja delfiineille. Se on aiemmin ollut ihmisen kannalta merkityksetön laji, mutta viime aikoina sitä on alettu kalastamaan etenkin kalajauhon ja -öljyn takia. Sillä voidaan myös korvata vähentyneet turska- ja koljasaaliit. Pikkuturskaa pyydetään pääosin pienisilmäisillä trooleilla.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Trisopterus minutus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 6.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Varjo, Markku & Lehtonen, Hannu: Suomen ja pohjolan kalat, s. 280–281. Readme, 2017. ISBN 9789523213722 (suomeksi)