Pietarin kuvernementti
| Pietarin kuvernementti Санкт-Петербургская губерния Петроградская губерния Ленинградская губерния |
|
|---|---|
 |
|
 Vaakuna |
|
.svg) Pietarin kuvernementti Venäjän kartalla vuonna 1914. |
|
| Valtio |
 Venäjä |
| Perustettu | 1717 |
| Lakkautettu | 1927 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Pietari |
| Pinta-ala (39 203,3 neliövirstaa (1897)[1]) | 44 615 km² |
| Väkiluku (1897) ([1]) | 2 112 033 |
Pietarin kuvernementti (myös lääni; ven. Санкт-Петербу́ргская губе́рния, Sankt-Peterburgskaja gubernija), vuodesta 1914 virallisesti Petrogradin kuvernementti (Петрогра́дская губе́рния, Petrogradskaja gubernija), vuodesta 1924 Leningradin kuvernementti (Ленингра́дская губе́рния, Leningradskaja gubernija) oli hallintoalue Venäjällä vuosina 1710–1927. Sen hallintokaupunkina toimi Pietari (Leningrad).
Pietari I perusti vuonna 1703 Inkerinmaan kuvernementin, joka vuonna 1710 nimettiin uudelleen Pietarin kuvernementiksi. Vuonna 1719 se jaettiin 11 provinssiksi, joista Pietarin provinssi käsitti Pietarin ja Pähkinälinnan kaupungit, Retusaaren sekä Jaaman ja Kaprion kihlakunnat. 1780-luvun alussa kuvernementti jaettiin Pietarin, Pähkinälinnan, Sofijan, Possatan, Kaarostan, Jaaman ja Narvan kihlakunniksi. Vuodesta 1848 lähtien se käsitti Pietarin, Pähkinälinnan, Saaren, Pietarhovin, Jaaman, Outovan, Lugan ja Uuden-Laatokan kihlakunnat.[2]
1800-luvun lopussa Pietarin kuvernementin pinta-ala oli 39 203 neliövirstaa[1] eli noin 44 615 neliökilometriä. Se rajoittui pohjoisessa Suomeen ja Aunuksen kuvernementtiin sekä idässä Novgorodin, etelässä Pihkovan ja lännessä Vironmaan kuvernementteihin.
Asukkaita oli vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 2,1 miljoonaa, joista 67,3 % asui kaupungeissa, etupäässä Pietarissa.[1] Maaseutuväestö käsitti venäläisten lisäksi inkerinsuomalaisia, inkeroisia, vatjalaisia, saksalaisia, virolaisia ja lättejä.[3] Pietarin kaupungin ulkopuolella ortodokseja oli 78,4 %, luterilaisia 17 %, katolisia 2,4 % ja vanhauskoisia 1,6 %.[2]
Tietosanakirja (1909-1922) kertoi puolestaan kuvernementin pinta-alaksi 53 768 neliökilometriä ja vuoden 1912 asukasluvuksi jo 2 949 000 henkeä. Väestöstä lukutaitoisia oli 55,1 % (Venäjällä keskimäärin 22,9 %). Maatalouden parissa työskenteli 25,3 % (vähemmän kuin missään muualla Venäjällä), teollisuudessa 24,3 %, kaupan ja liikenteen parissa 13,2 % väestöstä.[4]
Vuonna 1927 Leningradin, Murmanskin, Novgorodin, Pihkovan ja Tšerepovetsin kuvernementeista muodostettiin Leningradin alue.
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Asukkaita oli vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan 2,1 miljoonaa, joista 67,3 % asui kaupungeissa, etupäässä Pietarissa.[1]
Kuvernementin alue oli vanhaa itämerensuomalaista asuinaluetta, jota asuttivat suomalaisten lisäksi virolaiset, inkeriköt ja vatjalaiset. Näistä suurimmat ryhmät olivat suomalaiset ja virolaiset.
Vuoden 1897 väestönlaskennan mukaan suomalaisten osuus kuvernementin väestöstä oli 6,2 % ja virolaisten 3,0 %. Suomalaisia asui eniten Pähkinälinnan (39,3 %), Saaren (Tsarskoje Selon) (25,7 %) ja Jaaman kihlakunnissa (14,2 %). Virolaisia oli eniten Jaaman (21,9 %), Outovan (10,5 %) ja Pietarhovin kihlakunnissa (6,2 %).[5]
Vuoden 1920 väestönlaskun mukaan suomalaisia oli 11,5 %, virolaisia 5,5 % ja inkerikkoja 1,2 %. Suomalaisia oli eniten Pähkinälinnan (32,9 %), Pietarin (26,4 %) ja Detskoje Selon (entinen Tsarskoje Selo) kihlakunnissa (24,8 %). Virolaisia oli eniten Jaaman (11,2 %), Outovan (11,1 %) ja Pietarhovin (7,1 %) kihlakunnissa. Inkerikkoja oli Jaaman kihlakunnassa 12,7 %.[6]
Pietarin kaupungin ulkopuolella ortodokseja oli 78,4 %, luterilaisia 17 %, katolisia 2,4 % ja vanhauskoisia 1,6 %.[2]
Kihlakunnat 1897
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kihlakunta | Pinta-ala (neliövirstaa) (neliövirsta=1,138062 km2) |
Asukasluku | Hallintokeskus |
|---|---|---|---|
| Jaaman kihlakunta | 3 527,4 | 81 972 | Jaama (ven. Ямбург, Jamburg, 4 584 as.) |
| Lugan kihlakunta | 8 956,2 | 133 466 | Luga (5 617 as.) |
| Outovan kihlakunta | 7 741,3 | 145 573 | Outova[7] eli Audova[7] (ven. Гдов, Gdov, 2 106 as.) |
| Pietarhovin kihlakunta | 2 409,8 | 140 547 | Pietarhovi (11 316 as.) |
| Pietarin kihlakunta | 1 734,4 | 1 317 885 | Pietari (1 264 920 as.) |
| Pähkinälinnan kihlakunta | 3 401,2 | 54 904 | Pähkinälinna[7] (ven. Шлиссельбург, Šlisselburg, 5 284 as.) |
| Tsarskoje Selon kihlakunta | 3 781,8 | 149 845 | Tsarskoje Selo (ven. Царское Село, 22 480 as.) |
| Uuden-Laatokan kihlakunta | 7 651,1 | 87 841 | Uusi-Laatokka[7] (ven. Новая Ладога, Novaja Ladoga, 3 927 as.) |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 25.3.2014. (venäjäksi)
- ↑ a b c Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (Brockhaus–Jefron -tietosanakirjan (1890—1907) artikkeli verkkomuodossa) dic.academic.ru. Viitattu 14.1.2011. (venäjäksi)
- ↑ demoscope.ru: Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g. - Raspredelenija po rodnomu jazyku, gubernijam i oblastam (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 25.3.2014. (venäjäksi)
- ↑ Pietarin kuvernementti, s. 569–570. (Artikkeli Tietosanakirjassa) Helsinki: Tietosanakirja osakeyhtiö, 1909-1922. Projekt Runeberg: Tietosanakirja (viitattu 25.3.2014).
- ↑ Первая всеобщая перепись населения Российской Империи 1897 г. Распределение населения по родному языку и уездам 50 губерний Европейской России (venäjäksi)
- ↑ Ленинград и Ленинградская губерния: Краевед. справ.: С прил. новейшей карты губернии / Под ред. и с предисл. Е. Я. Голанта; Ленингр. губполитпросвет. — Л.: Изд-во Кн. сектора Губоно: 1925. — 164 с. (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- ↑ a b c d Venäjän federaation paikannimiä. Oikeinkirjoitus- ja painotusopas. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. Teoksen näköispainos 2010 pdf-muodossa, ISBN 978-952-5446-51: https://kaino.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk11/venajan_federaation_paikannimia.pdf
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gubernii Rossijskoi imperii. Istorija i rukovoditeli. 1708–1917 (pdf) (Venäjän keisarikunnan kuvernementit (1708-1917) -kokoelmateos pdf-muodossa, 535 sivua) 2003. Transneft-yhtiön rahoittama Runivers-hanke eli "Venäjä alkuperäisteoksien kautta" (Россия в подлиннике), runivers.ru. Viitattu 27.3.2014. (venäjäksi)
