Syrdarjan alue (Venäjän keisarikunta)

Syrdarjan alue Venäjän keisarikunnassa vuonna 1914.

Syrdarjan alue vuonna 1913.

Syrdarjan alue (ven. Сырдарьи́нская о́бласть, Syrdarjinskaja oblast) oli hallintoalue Venäjän keisarikunnan Turkestanin kenraalikuvernementissa vuodesta 1867 ja Neuvosto-Venäjään kuuluneessa Turkestanin autonomisessa neuvostotasavallassa vuosina 1918–1924. Sen hallinnollinen keskus oli Taškent.

Syrdarjan alue jakaantui Aulije-Atan, Džizakin, Hodžentin, Kazalinskin, Perovskin, Taškentin (Kuraman), Tšimkentin ja Turkestanin kihlakuntiin. Turkestanin kihlakunta lakkautettiin ja jaettiin Perovskin ja Tšimkentin kesken vuonna 1868. Perovskin ja Hodžentin kihlakunnat siirrettiin vuonna 1887 Samarkandin alueeseen. Vuonna 1873 perustettiin Syrdarjan alueeseen kuulunut Amudarjan departementti.

Alueen pinta-ala oli 504 700 neliökilometriä ja asukasluku 1,4 miljoonaa vuonna 1897. Asukkaat olivat etupäässä kazakkeja, sartteja, turkmeeneja, uzbekkeja ja venäläisiä. Tärkeimmät elinkeinot olivat karjanhoito ja maanviljely sekä Syrdarjan, Amudarjan ja Araljärven rannoilla kalastus. Teollisuutta syntyi lähinnä Taškentiin.

Vuonna 1920 Syrdarjan alueesta erotettiin Amudarjan alue. Vuonna 1922 kihlakuntia oli seitsemän: Ak-Metšet, Aulije-Ata, Kazalinsk, Mirzatšul, Taškent, Turkestan ja Tšimkent. Vuonna 1924 suurin osa alueesta liitettiin Kirgiisien (kazakkien) autonomiseen tasavaltaan ja loput Uzbekistanin neuvostotasavaltaan. Uzbekistaniin perustettiin Syrdarjan alue vuonna 1963.