Phillip Watts

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Phillip Watts on brittiläinen biologi ja professori. Hän toimii Jyväskylän yliopistossa evoluutiogenetiikan professorina vuodesta 2019. Evoluutiogenetiikan tutkijana Watts on erikoistunut ekologiseen genomiikkaan ja suojelugenomiikkaan. Hän tutkii esimerkiksi biologisten organismien geneettistä rakennetta ja erilaisten genotyyppien mukautumista.

Akateeminen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phillip C. Watts opiskeli biologiaa Liverpoolin yliopistossa ja valmistui sieltä kandidaatiksi.[1] Hän väitteli vuonna 1997 Liverpoolin yliopistossa tohtoriksi.[2] Valmistumisen jälkeen Watts on työskennellyt post-doc-tutkijana vesistöjen ja kalakantojen tutkimukseen erikoistuneessa CEFAS:issa (CEFAS, Centre for Environment Fisheries and Aquacultural Science), joka toimii Lowetoftissa, Britanniassa.[1] Sen ohella Watts on toiminut tutkijatohtorina Stirlingin yliopistossa ja kehityshankkeessa ILRI:ssa (International Livestock Research Institute) Nairobissa.[1]

Vuodesta 2005 Watts on työskennellyt Liverpoolin yliopistossa lehtorina[1] ja sittemmin vuodesta 2009[3] yliopistonopettajana. Opetustyön ohella hän teki myös tutkimusta. Hän oli välillä (2011–2012) 14 kuukauden mittaisella tutkimusvapaalla vakinaisesta toimestaan Liverpoolissa ja teki tutkimustyötä Jyväskylän yliopistossa.[1] Vuodesta 2014 hän on toiminut Oulun yliopistossa yliopistotutkijana ja ekologian apulaisprofessorina.[3] Pestin myötä hän muutti asumaan Ouluun. Oulussa hän tutki mm. kaivostoiminnan ympäristövaikutuksia genetiikan ja evoluutiobilogian näkökulmasta. Watts nimitettiin toukokuussa 2019 evoluutiogenetiikan professoriksi Jyväskylän yliopistoon ja hän aloitti toimessaan kesäkuun alussa 2019.[2] Tieteellisen työn ohella Watts on toiminut arvioitsijana tieteellisissä lehdissä ja erilaisten rahoittajatahojen projekteissa.

Professori Watts on ohjannut useita pro gradu-tutkielmia ja väitöskirjoja Suomessa ja Isossa-Britanniassa. Researchgate-palvelun tietojen mukaan Watts on huhtikuuhun 2019 mennessä julkaissut 216 tieteellistä artikkelia.[4] Näistä useat on julkaistu kansainvälisissä vertaistarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa.

Tutkimustyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evoluutiobiologina Watts on erikoistunut populaatio-, suojelu- ja käyttäytymisgenetiikan ja -genomiikan sekä metagenomiikan tutkimukseen.[2] Hän tekee sekä kenttätutkimusta että laboratoriokokeita, joihin hän yhdistää erilaisia genetiikan ja genomiikan tutkimusmenetelmiä. Tutkimustyön tavoitteena on määrittää organismien, kuten mikrobien ja nisäkkäiden, kelpoisuuteen vaikuttavia tekijöitä.[2] Molekulaaris-geneettisiä markkereita käytetään erilaisten biologisten tutkimusongelmien kartoittamisessa.[1] Esimerkkejä sovelluksista ovat esimerkiksi suojelualueiden koon määrittäminen, populaation rakenteen lähde-nielu-mallien tunnistaminen sekä antropogeenisten ympäristönmuutoksien organismeille aiheuttamien ekologis-evolutiivisten seurausten määritteleminen.[1]

Toimiessaan Britanniassa Watts tutki populaatioiden geneettistä rakennetta ja kelpoisuutta määrittäviä tekijöitä hentosudenkorennoilla. Hän käytti tutkimuslajeina Coenagrion mercuriale -korentoa (Coenagrion mercuriale) ja eteläntytönkorentoa (Coenagrion puella).[1] Hän on tutkinut myös populaatioiden geneettistä rakennetta ja sen sopeutumista ympäristössä tapahtuviin muutoksiin tutkimalla merissä eläviä alkueliöitä eli protisteja.[1] Wattsin tutkimusryhmän tarkastelukohteena oli eräs eukarioottisiin mikrobeihin kuuluva mikrobi (Oxyrrhis marina).[5]

Tutkimusvapaan aikana Jyväskylässä vuonna 2011 Watts aloitti evoluutioekologian ja käyttäytymisekologian tutkimuksen nisäkkäillä käyttäen tutkimuslajina metsämyyrää.[1] Hän on tehnyt tutkimusyhteistyötä mm. Tapio Mappeksen ja Esa Koskelan kanssa.[1] Käyttäytymisekologian tutkimus perustuu siihen, että geenit säätelevät suurta osaa eläinten käyttäytymispiirteistä.[6] Wattsin tutkimusprojektin pohjana on biologi Eija Lönnin pitkäaikainen perustutkimus, jossa Lönn on selvittänyt, miten neurohormonien vasopressiinin ja oksitosiinin reseptorien määrä ja sijainti aivoissa vaikuttaa nisäkkäiden seksuaalikäyttäytymiseen ja jälkeläisten hoitoon.[6] Professori Watts on tämän tutkimuksen pohjalta selvittänyt, miten polymorfismi säilyy geeneissä (vasopressiinin ja oksitosiinin reseptorigeenit), joilla on olennainen merkitys nisäkkäiden sosio-seksusaalisessa käyttäytymisessä.[1]

Professori Watts on yhteistyössä useiden muiden tutkijoiden kanssa selvittänyt, millaisia ekologis-evolutiivisia vaikutuksia eliöihin syntyi Tšernobylin ydinturman vaikutuksesta, kun radioaktiivinen laskeuma saastutti eliöiden elinalueita. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten molekulaaristen tekniikoiden avulla joitakin geneettisiä, epigeneettisiä ja genomisia muutoksia, joita eliöissä tapahtui niiden altistuttua ionisoivalle radioaktiiviselle säteilylle.[1] Wattsin erityisen mielenkiinnon kohteena ovat olleet erilaiset DNA:n suojaus- ja korjausmekanismit.[1]

Eräs Wattsin viimeisimmistä evoluutiobiologian tutkimushankkeita (vuosina 2017–2020) Oulun yliopistossa on käsitellyt kaivostoiminnan vaikutuksia arktisten alueiden villieläinten niin kutsuttuun molekulaariseen ikääntymiseen.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Phill Watts (Arkistoitu – Internet Archive) Oulun yliopisto. 27.6.2015. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d Phil­lip Watts evo­luu­tio­ge­netii­kan pro­fes­suu­riin[vanhentunut linkki] Jyväskylän yliopisto. 22.5.2019. Viitattu 27.5.2019.
  3. ↑ a b Phillip Watts Orcid.org. 2019. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
  4. ↑ Professori Wattsin tutkimusartikkeleita Researchgate.net. 2019. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Chris D. Lowea, Laura E. Martina, David J. S. Montagnesa & Phillip C. Watts: A legacy of contrasting spatial genetic structure on either side of the Atlantic–Mediterranean transition zone in a marine protist (PDF). PNAS. 18.12.2012. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)
  6. ↑ a b Väitös: 10.2.2017 M.Sc. Eija Lönn (Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, ekologia ja evoluutiobiologia)[vanhentunut linkki] Jyväskylän yliopisto. helmikuu 2017. Viitattu 27.5.2019.
  7. ↑ Tutkimusapurahoja oululaisille biologeille 2017 (Arkistoitu – Internet Archive) Oulun yliopisto. 12.4.2017. Viitattu 27.5.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Phillip_Watts&oldid=22463504”