Peter Georg Falck
Peter Georg Falck (23. lokakuuta 1811 Kivinokka, Helsinki – 6. kesäkuuta 1877 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston vara-amiraali.[1]
Falckin vanhemmat olivat tittelineuvos, kielenkääntäjä Vilhelm Eberhard Falck ja Anna Charlotta Henning ja puolisot vuodesta 1839 Elisabeth Schleiffer (k. 1858) ja vuodesta 1859 Anna Louise Baum. Myös Falckin toisesta avioliitosta syntyneestä pojasta Georg Peter Falckista tuli amiraali.[1]
Peter Georg Falck tuli vuonna 1826 tykistön aliupseerina sotapalvelukseen 3. meriekipaasiin. Hänet ylennettiin tykistön junkkariksi 1827, porte-épée-junkkariksi 1829 ja vänrikiksi laivaston tykistössä 1831. Vuosina 1831–1832 hän palveli Brienne-aluksen Itämeren risteilyllä. Vuonna 1833 hänet siirrettiin Henkivartioväen meriekipaasin tykkikomppaniaan. Hän osallistui fregatti Kastorin purjehdukseen Kronstadtista Hollantiin sekä 1834 Kastorin purjehdukseen Preussiin. Falck ylennettiin aliluutnantiksi 1835 ja luutnantiksi 1836 laivaston tykistössä. Vuosina 1835–1838 hän osallistui keisarillisen perheen matkoihin Preussiin ja Ruotsiin höyrylaiva Herkuleksella. Falck ylennettiin midshipsmaniksi 1836 ja luutnantiksi Henkivartioväen meriekipaasissa 1837.[1]
Vuosina 1839–1847 Falck palveli Pietarin ja Kronstadtin välillä höyrylaivoilla Aleksandria ja Nevka ja Družba-jahdilla. Hänet ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1848. Falck toimi Aleksandrian, höyrylaiva Graf Vrontšenkon ja Nevkan päällikkönä Pietarin ja Kronstadtin välillä 1849–1855. Vuonna 1856 hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi ja nimitettiin Venäjän meriministeriön laivanrakennuskomitean jäseneksi. Tässä tehtävässä hän johti vuonna 1856 Anianpellossa höyrylaiva Suomen rakentamista.[1]
Vuosina 1857–1858 Falck toimi Aleksandrian päällikkönä. 1. luokan kapteeniksi hänet ylennettiin syksyllä 1859, minkä jälkeen hän palveli 1859–1874 keisarillisen huvijahti Aleksandrian päällikkönä. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi 1866 ja määrättiin huhtikuussa 1873 Henkivartioväen meriekipaasin komentajaksi, mutta tehtävää hän hoiti vain syyskuuhun asti. Falck ylennettiin vara-amiraaliksi 1875 ja nimitettiin Henkivartioväen meriekipaasin eskaaderin päälliköksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka.[1]
Falck korotettiin joulukuussa 1875 keisarillisella käskyllä aatelissäätyyn Suomessa, mutta hänen kuoltuaan sukua ei introdusoitu Suomen ritarihuoneeseen.[1]