Pertti J. Neuvonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pertti J. Neuvonen
Professori Pertti J. Neuvonen
Professori Pertti J. Neuvonen
Henkilötiedot
Syntynyt25. elokuuta 1943 Kirvu
Kuollut14. toukokuuta 2020 (76 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti professori, ylilääkäri
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Helsingin yliopisto
Turun yliopisto
Oppilaat Janne Backman
Mikko Niemi
Klaus Olkkola
Tutkimusalue kliininen farmakologia, toksikologia
Palkinnot Drug Absorption Foundation Lecturer (1993)
Lauri Saxenin palkinto (1997)
Suomen tiedeakatemian jäsen 1998–
Maud Kuistilan palkinto (2003)
Thomson Reuters, Highly Cited Scientist (2005)
BCPT Nordic Prize (2011)
EACPT:n elämäntyöpalkinto (2017)[1]
Aiheesta muualla
researchportal.helsinki.fi/en/persons/2ddb0fad-6fa6-4a80-b1a9-040b3d6624aa

Pertti Jaakko Neuvonen (25. elokuuta 1943 Kirvu – 14. toukokuuta 2020 Helsinki[2]) oli suomalainen kliininen farmakologi.[3] Hän tuli laajalti tunnetuksi esimerkiksi lääkehiilen sopivuuden esilletuojana myrkytysten ensihoidossa[4][5][6] ja lääkkeiden yhteisvaikutusten selvittäjänä.[7][8][9][10][11][12] Helsingin yliopiston kliinisen farmakologian professori ja HYKS:n ylilääkäri Neuvonen jatkoi aktiivista tutkimus- ja opetustyötään myös eläkevuosinaan. Hän oli kansainvälisesti siteeratuimpia suomalaisia lääketieteen ja Helsingin yliopiston huippututkijoita.[10][11][13][12]

Työura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pertti J. Neuvonen valmistui lääkäriksi 1970 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1971 Helsingin yliopistossa.[14][15] Kliinisen farmakologian erikoislääkäri hänestä tuli 1977.[14] Hän oli kliinisen farmakologian opettaja ja vt. professori Helsingin yliopistossa (1972–1988), professori ja Farmakologian laitoksen johtajana Turun yliopistossa (1988–1992) ja professorina ja Kliinisen farmakologian osaston johtajana Helsingin yliopistossa (1992–2011),[12] sittemmin emeritusprofessori.[10][11] Helsingin yliopiston kliinisen farmakologian professorina ja HYKS:n ylilääkärinä Neuvonen toimi myös Myrkytystietokeskuksen johtavana asiantuntijana.[16]

Tutkijauransa alkuvaiheessa Neuvonen paneutui erityisesti lääkkeiden absorptioon. Jo 1970-luvulla hänen kliinisesti tärkeät tutkimuslöydöksensä tetrasykliinien vuorovaikutuksesta raudan ja muiden bivalenttien kationien kanssa saavuttivat kansainvälistä mainetta. Hänen ryhmänsä tutkimustyö suun kautta nautitun lääkehiilen parissa 1970- ja 1980-luvulla vaikutti keskeisesti siihen, että suuriannoksinen lääkehiili tuli 1980-luvulla kansainvälisestikin yleiseen käyttöön monien akuuttien myrkytystapausten ensihoidossa, muun muassa korvaamaan imeytymisen estäjänä sitä ennen sovelletun oksettamisen ja mahahuuhtelun.[12]

1990-luvun alussa Neuvonen keskittyi tutkimustyössään sytokromi P450 -entsyymien inhibitio- ja induktiovaikutuksiin lääkeaineiden yhteisvaikutuksessa. Hänen tutkimusryhmänsä osoitti ensimmäisenä eräiden lääkeaineiden pitoisuuden veressä voivan kymmenkertaistua ja joskus jopa satakertaistua sytokromi P450:n inhibitiovaikutuksen johdosta. Sittemmin hän osallistui myös farmakogenetiikan tutkimukseen ja ihmisen perimän osuuden ymmärtämiseen lääkehoidossa. Hänen tutkimuslöytönsä ovat merkittävästi parantaneet lääkehoidon turvallisuutta ja tehokkuutta sekä hyödyttäneet lääkekehityksen periaatteiden ja ohjeistuksen kehittämistä.[12] Vaarallisten lääkeyhteisvaikutusten paljastuminen on monesti johtanut lääkkeen käytön rajoituksiin ja joskus sen poistamiseen käytöstä.

Julkaisutoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 loppuun mennessä Neuvonen oli julkaissut tai ollut mukana yli 500 alkuperäisartikkelissa ja yli 150 vertaisarvioidussa artikkelissa ja oppikirjan luvussa. Julkaisutoiminta jatkui loppuun asti aktiivisena. Hänen tuotantoonsa on viitattu erittäin laajalti, mikä kuvastaa hänen julkaisujensa erinomaista tieteellistä laatua ja tutkimustyön verkottumista. Viittauksia tuotantoon oli kertynyt joulukuuhun 2015 mennessä yhteensä noin 20 000, jolloin hän oli yksi maailman eniten siteerattuja lääkeaineopin tutkijoita (ISIHighlyCited.com).[12][17][13] Hän toimi kliinisen farmakologian ja lääkehoidon oppikirjan toimituskunnan puheenjohtajana (1994, 2002 ja 2011) ja viiden kansainvälisen tieteellisen julkaisun toimituskunnan jäsenenä.[12] [18]

Oppilaat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Neuvonen edisti huomattavalla tavalla alansa tutkijakoulutusta ja oli Kliininen lääketutkimus -tutkijakoulun perustaja.[13][19] Hän ohjasi vuoteen 2015 mennessä Helsingin tai Turun yliopistossa 44 valmistunutta väitöskirjaa ja oli mentorina yli kymmenessä muussa valmistuneessa väitöskirjaprojektissa.[12][20] Hänelle myönnettiin Lauri Saxenin palkinto vuonna 1997 ja Maud Kuistilan palkinto vuonna 2003 poikkeuksellisista ansioistaan lääketieteen tutkijakouluttajana.[12][21] Professori Neuvosen aiempiin väitöskirjaoppilaisiin, jotka ovat saavuttaneet huomattavaa menestystä tutkijaurallaan, lukeutuvat muun muassa anestesiologian ja tehohoidon professori Klaus Olkkola, kliinisen farmakologian ja yksilöllisen lääketieteen professori Janne Backman (s. 1968) ja farmakogenetiikan professori Mikko Niemi (s. 1975).[13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lehtinen, Päivi: Yksin hyvä, yhdessä paha – lääkkeiden ihmeelliset interaktiot 6.4.2017. Helsingin yliopisto. Viitattu 27.10.2017. (suomeksi)
  2. ↑ Kuolleita. Helsingin Sanomat, 7.6.2020, s. C 16. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.6.2020.
  3. ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 471. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  4. ↑ Neuvonen, Pertti J.: Clinical Pharmacokinetics of Oral Activated Charcoal in Acute Intoxications. Clinical Pharmacokinetics, 1982, 7. vsk, nro 6, s. 465-489. Springer. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  5. ↑ Neuvonen, Pertti J.: Lääkehiili myrkytysten hoidossa. Duodecim, 1983, 99. vsk, s. 1506–1507. Terveysportti. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 2.1.2015.
  6. ↑ Pertti J. Neuvonen, Klaus T. Olkkola: Oral Activated Charcoal in the Treatment of Intoxications. Role of Single and Repeated Doses Medical Toxicology and Adverse Drug Experience, 3 (1), pp 33-58. February 1988. Springer. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  7. ↑ Neuvonen, Pertti – Kivistö, Kari: Lääkeaineiden ongelmalliset yhteisvaikutukset. (Katsaukset.) Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1998, 114. vsk, nro 10, s. 1039. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 2.1.2015.
  8. ↑ Neuvonen, P. J. – Niemi, M. – Backman, J. T.: Drug interactions with lipid-lowering drugs: Mechanisms and clinical relevance. Clin Pharmacol Therapy, 2006, 80. vsk, nro 6, s. 565–581. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)
  9. ↑ Neuvonen, Pertti J.: Lääkkeiden yhteisvaikutukset ovat yleensä hallittavissa 2012. Fimea. Arkistoitu 20.12.2014. Viitattu 2.1.2015.
  10. ↑ a b c Merimaa, Juha: Pertti Neuvonen, 70, on tutkinut lääkkeitä yli 40 vuotta. Helsingin Sanomat. 28.4.2014. Viitattu 2.1.2016.
  11. ↑ a b c Highly cited researchers: Pertti Neuvonen broke new ground in the field of drug interactions 2015. University of Helsinki. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d e f g h i Brøsen, Kim: Letter from the Editor: BCPT Nordic Prize in Basic & Clinical Pharmacology & Toxicology for 2011 to Pertti J. Neuvonen. Basic & Clinical Pharmacology & Toxicology, 21.2.2012, 108. vsk, s. 293–294. Wiley. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Siteeratuimpia tutkijoita: Farmakologia. Pertti Neuvonen – lääkkeiden yhteisvaikutuksen uranuurtaja 2015. Helsingin yliopisto. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  14. ↑ a b Pertti J. Neuvonen, MD, PhD, Clinical Pharmacologist 30.7.2014. Wiley. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)
  15. ↑ P. Neuvonen: Studies on the cardiovascular effects of some diuretics. (Väitöskirja) Helsingin yliopisto, 1971. (englanniksi)
  16. ↑ Myrkytystietokeskus 50 v (PDF) 2011. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 2.1.2015.
  17. ↑ Neuvonen, P. J.: Towards safer and more predictable drug treatment — reflections from studies of the First BCPT Prize awardee. Basic Clinical Pharmacolical Toxicololy, 2012, 110. vsk, nro 3, s. 207-18. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.1.2015. (englanniksi)
  18. ↑ Suomen Lääkärilehti 3.1.2016 (haku). Helsingin yliopisto. Viitattu 3.1.2015.
  19. ↑ FinPharma Doctoral Program. FPDP Clinical Drug Research – Research fpdp.fi. Arkistoitu 24.6.2016. Viitattu 3.1.2015. (englanniksi)
  20. ↑ Pertti Neuvonen – Projektit 2.1.2016. Helsingin yliopisto. Viitattu 2.1.2015.[vanhentunut linkki]
  21. ↑ Maud Kuistilan palkinto Maud Kuistilan muistosäätiö. Arkistoitu 28.12.2013. Viitattu 2.1.2015.

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Neuvonen, Pertti – Ylitalo, Pauli: Mihin kliinistä farmakologiaa tarvitaan. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 1998, 114. vsk, nro 10, s. 941. Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 2.1.2015.
  • Neuvonen, P.J. ym.: Kliininen farmakologia ja lääkehoito. Kandidaattikustannus Oy, Helsinki 2011.
  • Neuvonen, P. J.: ”Lääkeaineiden haitalliset yhteisvaikutukset”, Pharmaca Fennica 2012 I. Tiivistelmä, s. 698–704. Lääketietokeskus Oy, Helsinki 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pertti_J._Neuvonen&oldid=22366247”