Tetrasykliini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tetrasykliini
Tetrasykliini
Systemaattinen (IUPAC) nimi
2-(amino-hydroksi-metyylideeni)-4-dimetyyliamino-
6,10,11,12a-tetrahydroksi-6-metyyli-4,4a,5,
5a-tetrahydrotetraseeni-1,3,12-trioni
TAI
4-(dimetyyliamino)-1,4,4a,5,5a,6,11,12a-oktahydro-
3,6,10,12,12a-pentahydroksi-
1,11diokso-naftaseeni-2karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero 60-54-8
ATC-koodi A01AB13
PubChem CID 643969
DrugBank APRD00572
Kemialliset tiedot
Kaava C22H24N2O8 
Moolimassa 444,435 g/mol
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 60–80 % oraalisesti
Metabolia ei metaboloidu
Puoliintumisaika 6–11 tuntia
Ekskreetio munuaisten ja ulosteen kautta
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

D(US)

Reseptiluokitus

reseptivalmiste (FI)

Antotapa oraalinen, suonensisäinen, lihaksensisäinen, paikallishoito

Tetrasykliini on tetrasykliiniryhmään kuuluva antibiootiksi luokiteltava lääkeaine. Se vaikuttaa sitoutumalla bakteerin ribosomin 30S-yksikköön, mikä aiheuttaa bakteerin proteiinisynteesin eston. Tetrasykliiniä käytetään mm. finnitaudin eli aknen hoitoon. Tetrasykliinit ja doksisykliinit ovat myös ainoa hoito hyljekäsisairauteen.

Ensimmäinen tetrasykliiniryhmän antibiootti nimeltään klooritetrasykliini (C22H23ClN2O8) keksittiin vuonna 1948, kun yhdysvaltalainen kasvitutkija Benjamin Minge Duggar eristi ainetta Streptomyces aureofaciens -bakteerista. Tetrasykliinille saatiin patentti (US2699054) Yhdysvalloissa vuonna 1955.

Haittavaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tetrasykliinin yleisimpiin sivuvaikutuksiin kuuluvat pahoinvointi, oksentelu, ripuli, ruokatorven vauriot ja hammasvauriot. Tetrasykliini voi myös aiheuttaa allergisia ihoreaktioita ja herkistää potilaan ihoa auringonvalolle. Harvinaisimpiin haittavaikutuksiin kuuluvat muun muassa anafylaksia, veren soluarvojen muutokset, pseudomembranoottinen koliitti ja maksatoksisuus. Tetrasykliinejä ei tule käyttää raskauden ja imetyksen aikana, eikä niitä tule antaa alle 8-vuotiaille lapsille, niiden aiheuttamien hammas- ja luuvaurioiden takia [1].

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Risto Huupponen, Martti Vaara, Tamim Khawaja, Anu Kantele: Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia. Duodecim, 2018. ISBN 978-951-656-905-8
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.