Aktiivihiili
Aktiivihiili on puhdasta, hyvin huokoista hiiltä, jonka pinta-ala massayksikköä kohti on erityisen suuri. Yhdessä grammassa aktiivihiiltä on aktiivista pintaa yli 500 m² (vertailuksi tenniskentän pinta-ala on noin 260 m²). Aktiivihiiltä käytetään muun muassa veden suodatukseen, lääkkeenä ja kaasunaamareissa.[1]
Aktiivihiiltä käytetään nykyisin myös esimerkiksi tupakan suodattimissa. Sen ansiosta hengitettävän savun myrkkypitoisuudet (terva ja karsinogeenit) jäävät pienemmiksi, mutta häkä imeytyy siihen huonosti. Aktiivihiiltä käytetään myös ilmansuodatukseen.
Aktiivihiiltä valmistetaan muun muassa puusta, kookospähkinän kuoresta, turpeesta sekä kivi- ja ruskohiilestä. Sitä voidaan valmistaa myös eläinten kudoksista, jolloin sitä sanotaan eläinhiileksi.[1]
Lääkkeenä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aktiivihiilen käyttö lääkehiilenä perustuu myrkyllisten aineiden adsorboitumiseen hiilihiukkasten pintaan.[2] Se adsorboi useimpia lääkeaineita, fenoleja, aromaattisia yhdisteitä, alkaloideja, väriaineita ja bakteerimyrkkyjä. Näin ollen sitä voidaan käyttää useiden myrkytysten ensihoitoon sekä ripulin hoitoon. Sen sijaan esimerkiksi rautaa, etanolia, metanolia ja syanidia vastaan sen teho on huono. Lääkehiili on myrkytöntä, mutta sen joutumista keuhkoihin tulee varoa. Lääkkeen käyttö voi sivuoireena aiheuttaa ummetusta.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Otavan iso Fokus, 1. osa (A – El), s. 99, art. Aktiivinen hiili. Otava, 1973. ISBN 951-1-00273-2
- ↑ aktiivihiili :: Terveyskirjasto terveyskirjasto.fi.
- ↑ Arkistoitu kopio medicina.fi. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 25.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Pulkkinen: Aktiivihiilen aktivointi, regenerointi ja käyttö Opinnäytetyö, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, kemiantekniikan koulutusohjelma, joulukuu 2010 (pdf)