Pekko ja poika
| Pekko ja poika | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Timo Koivusalo |
| Käsikirjoittaja | Timo Koivusalo |
| Tuottaja | Pertti Pasanen |
| Säveltäjä | Timo Koivusalo |
| Kuvaaja | Harri Räty |
| Leikkaaja | Jorma K. Lehtonen |
| Lavastaja |
Raimo Siltala Marjaana Pirskanen |
| Pääosat |
Timo Koivusalo Satu Silvo Kalle Wallin Joel Hallikainen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Spede-Tuotanto Oy |
| Ensi-ilta | 28. lokakuuta 1994 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Edeltäjä | Pekko Aikamiespojan poikamiesaika |
| Seuraaja | Pekko ja massahurmaaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Pekko ja poika on vuonna 1994 ensi-iltansa saanut Timo Koivusalon toinen Pekko Aikamiespoika -elokuva. Elokuvan tuotti Spede Pasanen. Pekko ja poika toi 61 707 katsojaa elokuvateattereihin[1].
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koivusalo oli jo ennen Pekko aikamiespojan poikamiesajan ensi-iltaa päättänyt jatkaa Pekko-elokuvien sarjaa. Toisen elokuvan hän päätti ohjata itse ja toimi myös ainoana käsikirjoittajana. Elokuvan 3 miljoonan markan budjeista saatiin puolet Suomen elokuvasäätiöltä. Tuottajaksi Koivusalo sai Spede Pasasen Spede-Tuotannon, muina tuottajina olivat Jorma K. Lehtosen R-Filmi Production Oy ja Koivusalon oma yhtiö Artista-Filmi Oy.[2]
Elokuvan toisen päähenkilön eli Pekon pojan rooliin haki Koivusalon mukaan 3 000 ehdokasta. Rooliin valittiin Porin Teatterin musikaalissa Oliver näytellyt Kalle Wallin. Pekon äidin näyttelijä vaihtui ensimmäisestä elokuvasta, nyt äitinä oli Visa Mäkisen televisiosarjassa roolin näytellyt Helka Kuusiluoto.[2]
Elokuvaa kuvattiin kahdessa jaksossa 22 kuvauspäivänä kesä–heinäkuussa 1994 Kuhmoisten Pihlajakoskella, Helsingissä, Porvoossa ja Tampereella. Elokuvassa on Timo Koivusalon säveltämää musiikkia ja siinä siteerataan Eino Leinon runoja useaan otteeseen mm. Tuija Piepposen, Esko Nikkarin ja Jope Ruonansuun repliikeissä.[2]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Timo Koivusalo | … | Pekko / tv-ohjelman juontaja |
| Satu Silvo | … | Pipsa |
| Kalle Wallin | … | Poika |
| Tuija Piepponen | … | Kaisa Kuovi |
| Esko Nikkari | … | Reino, poliisi |
| Joel Hallikainen | … | Jokke Hallikainen |
| Tuija Ernamo | … | Joken vaimo |
| Helka Kuusiluoto | … | Tyyne, Pekon äiti |
| Risto Salmi | … | Unto, Pekon ja Pojan isä |
| Jope Ruonansuu | … | Heka Haimakainen |
| Matti Mäntylä | … | Antero Korppu, sosiaalivirkailija |
| Seppo Helenius | … | Kauppias Iisakki Torkkeli |
| Maritta Viitamäki | … | Siiri Saikkonen |
| Kielo Tommila | … | Pojan äiti |
| Ahti Kuoppala | … | Taiteilija |
| Kyösti Ahonen | … | Tavaratalon kassa |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pekko ja poika oli vuoden 1994 katsotuin elokuva Suomessa 70 000 katsojalla. Myös kriitikot kohtelivat sitä maltillisemmin äänenpainoin kuin sen edeltäjää Pekko Aikamiespojan poikamiesaika.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Niko Jutila: Suomen katsotuimmat elokuvat vuonna 1994 www.elokuvauutiset.fi. Viitattu 21.7.2020. (englanti)
- ↑ a b c Pekko ja poika (Suomen kansallisfilmografia 11:n (2004) mukaan.) elonet.finna.fi. Elonet. Viitattu 26.10.2021.
- ↑ Olavi Similä: Timo Koivusalo, teoksessa Eila Anttila (toim.): Lyhyttä ja pitkää, Kotimaisia elokuvantekijöitä. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu Oy, 2000. ISBN 951-692-474-3
Elokuvat
Pekko Aikamiespojan poikamiesaika (1993) – Pekko ja poika (1994) – Pekko ja massahurmaaja (1995) – Pekko ja muukalainen (1996) – Pekko ja unissakävelijä (1997)
Muuta aiheeseen liittyvää
Pekko Aikamiespoika -albumi – Pekko Aikamiespoika -televisiosarja – Sarjan ja elokuvien hahmot