Pavel Aleksandrovitš Romanov
| Pavel Aleksandrovitš | |
|---|---|
| Venäjän suuriruhtinas | |
 | |
| Syntynyt |
3. lokakuuta 1860 Katariinan palatsi, Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta |
| Kuollut |
30. tammikuuta 1919 (58 vuotta) Pietari-Paavalin linnoitus, Petrograd, Neuvosto-Venäjä |
| Hautapaikka | joukkohauta Pietari-Paavalin linnoitus |
| Puoliso |
Suuriruhtinatar Aleksandra Georgijevna (1889-1891) Olga Valerianovna Palei (1896-) |
| Lapset |
Maria Pavlovna Dmitri Pavlovitš Vladimir Pavlovitš Palei Irina Pavlovna Palei Natalia Pavlovna Palei |
| Suku | Romanov |
| Isä | Aleksanteri II |
| Äiti | Maria Aleksandrovna |
| Uskonto | ortodoksi |
Pavel Aleksandrovitš Romanov (ven. Павел Александрович) ; (3. lokakuuta 1860 Katariinan palatsi, Tsarskoje Selo, Venäjän keisarikunta – 28. tammikuuta 1919 Pietari-Paavalin linnoitus, Petrograd, Neuvosto-Venäjä) oli venäläinen Romanov-sukuun kuulunut suuriruhtinas.
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän oli keisari Aleksanteri II:n ja keisarinna Maria Aleksandrovnan nuorin lapsi. Hänellä oli kuusi sisarusta Nikolai, Aleksandr, Maria, Vladimir ja Sergei, jonka kanssa hän oli läheinen.
Pavel oli lapsena kaikkien suosikki, ja keisarinna kutsui poikaa Saapasjalkakissakseen. Hänet ilmoitettiin Kuurinmaan 79. jalkaväkirykmenttiin hänen ollessa vielä sylilapsi, ja aikuisena hän toimi ratsukaartin komentajana.
.jpg)
Pavelin lapsuusvuodet kuluivat Katariinan palatsissa Tsarskoje Selossa ja Talvipalatsissa Pietarissa, lomat vietettiin Livadijan palatsissa Krimillä. Ajan myötä keisarinnan terveydentila sai tämän lähtemään ankarasta Venäjän ilmastosta ulkomaille. Maria Aleksandrovna vietti pitkiä matkoja ulkomailla kolmen nuorimman lapsensa Marian, Sergein ja Pavelin kanssa Jugenheimissa Darmstadtin lähistöllä ja talvet Etelä-Ranskassa. Pavel oli suojeltu ja herkkä lapsi, hänellä ei koskaan ollut vankka terveys.
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš ja hänen veljensä suuriruhtinas Sergei Aleksandrovitš saivat kotiopetusta yksityisopettajilta. 1870-luvulta lähtien Paul ja Sergei olivat Venäjällä opintojensa vuoksi. Heidän oli määrä lähteä sotilasuralle. Vuosina 1864–1885 heidän opettajansa oli amiraali Dmitri Arsenjev (1832-1915), joka kannusti oppilaitaan myös laajaan taiteelliseen koulutukseen. Suuriruhtinas Pavelista tuli hyvä amatöörinäyttelijä ja erinomainen tanssija. Hänestä pidettiin laajalti lempeän luonteensa vuoksi, joka poikkesi paljon riehakkaista vanhemmista veljistä.
Hän oli syntymästään asti kaartin kornetti Kuurinmaan 79. jalkaväkirykmentissä. Sotilasura eteni kuitenkin hitaammin kuin vanhemmilla veljillä. Hänestä tuli luutnantti tammikuussa 1874, mutta koska hän oli vielä liian nuori, hän oli ainoa Aleksanteri II:n pojista, joka ei osallistunut Venäjän ja Turkin sotaan (1877–1878).
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš tunnettiin lempeänä ihmisenä, uskonnollisena ja helposti lähestyttävänä. Kesäkuussa 1880 häntä painoi äitinsä kuolema, jonka hoikan vartalo ja hauraan terveyden hän oli perinyt. Pian tämän jälkeen hänen isänsä meni naimisiin rakastajattarensa Jekaterina Dolgorukovan kanssa. Veljensä Sergein ylisuojelema suuriruhtinas Pavel ei tiennyt tapauksesta. Emotionaalisesti järkyttyneenä uutisesta, hänen täytyi matkustaa ulkomaille toipuakseen. Suuriruhtinas Pavel oli matkalla Italiaan veljensä Sergein kanssa, kun heidän isänsä Aleksanteri II murhattiin 13. maaliskuuta [J: 1. maaliskuuta] 1881. Pavelin vanhin elossa oleva veli Aleksanteri III nousi Venäjän valtaistuimelle.
Pavel oli lapsuudesta asti hyvin kiintynyt veljeensä Sergeihin, ja heidän läheisyytensä säilyi vielä Sergein kihlauksen ja myöhemmin avioliiton jälkeen prinsessa Elisabeth Hessen und bei Rheinin (1864–1918) kanssa vuonna 1884. Pavel seurasi paria Englantiin tapaamaan Elisabethin isoäitiä kuningatar Viktoriaa, johon Pavel teki suotuisan vaikutuksen. Sergein avioliiton jälkeen Paul muutti asumaan veljensä ja uuden kälynsä luo, joista myös tuli hänelle hyvin läheinen. Kolmikko jakoi jonkin aikaa saman talon, ja he tekivät yhdessä matkan Jerusalemiin vuonna 1888. Suuriruhtinas Pavelilla oli heikot keuhkot ja hän oleskeli ulkomailla toipuakseen vaivoistaan. Lääkärin neuvosta hän vieraili Kreikassa vuonna 1887.
Avioliitot ja lapset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš avioitui kesäkuussa 1889 Kreikan prinsessa Alexandran kanssa, jonka isä oli Kreikan kuningas Yrjö I ja äiti suuriruhtinatar Olga Konstantinovna Romanova.[1] Alexandra otti avioituessaan nimekseen Aleksandra Georgijevna.
Pavel Aleksandrovitš asettui puolisonsa kanssa omaan palatsiinsa Pietarissa Angliski rantakatu 68:aan. Palatsi sijaitsee Marian ilmestyksen kirkon takana ja vastapäätä merivoimien päämajaa aivan Pietarin keskustassa. Se rakennettiin firenzeläiseen uusrenessanssi-tyyliin arkkitehti Alexander Krakaun suunnitelmien mukaan vuosina 1859–1862 paroni Alexander von Stieglitzille. Tämän kuoleman jälkeen vuonna 1884 kartanon peri tytär Nadežda Polovtsova, joka myi kiinteistön valtiovarainministeriölle vuonna 1887 ja suuriruhtinas Pavel osti sen samana vuonna.
Vuonna 1889 suuriruhtinas Pavel tilasi arkkitehti Maximilian Messmacherin suunnittelemaan uudelleen osan sisätiloista, jolloin rakennettiin maurilainen sali. Palatsissa on valkoinen marmorinen pääportaikko, karyatideilla koristeltu valkoinen salonki, tammipaneloitu kirjasto ja konserttisali, jossa oli muotokuvia suurista säveltäjistä ja paneeleita, jotka kuvasivat Neljää vuodenaikaa. Puolisonsa kuoleman jälkeen suuriruhtinas Pavel asui Katariinan palatsissa. Palatsi on ollut tyhjillään 1990-luvulta lähtien ja sitä on aloitettu restauroimaan vuonna 1999.
Alexandralle ja Pavelille syntyi kaksi lasta:
- Maria Pavlovna Romanova nuorempi (1890–1950)
- Dimitri Pavlovitš Romanov (1891–1941)
Aleksandra Georgijevna kuoli 21-vuotiaana vuonna 1891 ennenaikaisen synnytyksen jälkeiseen koomaan, jonka oli aiheuttanut munuaistulehdus ja sydämen vajaatoiminta.[2] Heidän lyhyttä avioliittoaan on kuvattu onnelliseksi.
Neljä vuotta vaimonsa kuoleman jälkeen suuriruhtinas Pavel aloitti suhteen Olga von Pistolkorsin kanssa, joka oli hänen veljensä suuriruhtinas Vladimir Aleksandrovitšin adjutantin vaimo.
Kun Olga synnytti Pavelille pojan vuonna 1897, keisari Nikolai II kieltäytyi myöntämästä von Pistolkorsille avioeroa, ellei Pavel lupaisi olla menemättä naimisiin Olgan kanssa. Pavel antoi sanansa aikomatta kuitenkaan pitää sitä: hän pakeni Venäjältä, pakotettiin jättämään aiemmat aviolapsensa ja avioitui Olgan kanssa Italiassa vuonna 1902. Hänet tuomittiin sen vuoksi maanpakoon, häneltä riistettiin kaikki arvonimet, tittelit ja etuoikeudet ja heille annettiin maahantulokielto Venäjälle.[2]
Hänen Venäjälle jääneet lapsensa annettiin Pavelin läheisimmän veljen Sergei Aleksandrovitš Romanovin ja tämän puolison Elisabet Fjodorovnan huostaan, joilla ei ollut omia lapsia. Pavel perusti uuden perheen.[3]
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš ja Olga Valerianovna avioituivat Italian Livornossa lokakuussa 1902. He asettuivat asumaan palatsiin Boulogne-Sur-Seine'een lähellä Pariisia. Olga sai Baijerin prinssi Luitpold Wittelsbachilta Hohenfelsenin kreivittären arvon vuonna 1904. Heille syntyi kolme lasta:
- Vladimir Pavlovitš Palei (1897–1918), murhattiin 18. heinäkuuta 1918 Alapajevskissa
- Irina Pavlovna Palei (1903–1990)
- Natalia Pavlovna Palei (1905–1981)
Vuonna 1908 Pavelin sallittiin tulla Pietariin tyttärensä Maria Pavlonan häihin.[2] Vuonna 1915 perheen sallittiin palata Venäjälle, ja he asettuivat Tsarskoje Seloon. Keisari palautti Pavelin aseman ja myönsi Olgalle sekä hänen tyttärilleen ruhtinatar Palein arvonimen ja pojalle ruhtinaan arvonimen.[3] Isänsä vangitsemisen jälkeen elokuussa 1918 tyttäret salakuljettiin joulukuussa 1918 Petrogradista Suomeen.
Vallankumous ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ennen helmikuun vallankumousta 1917 ja keisariuden kukistumista Pavel Aleksandrovitš keskusteli poliitikkojen kanssa perustuslain saamisesta Venäjälle. Pavel Aleksandrovitš oli maanpakolaisuutensa aikana saanut uusia liberaalimpia näkemyksiä maan hallintoon.[3] Venäjän vallankumouksen yhteydessä Pavel Aleksandrovitšin poika Vladimir Palei pidätettiin ja vietiin ensin Kiroviin ja sitten Jekaterinburgiin ja Alapajevskiin, jossa hänet teloitettiin 18. heinäkuuta 1918 Sergei Mihailovitšin, Ioann Konstantinovitšin, Igor Konstantinovitšin, Konstantin Konstantinovitšin, Elisabet Fjodorovnan, ja muiden keisarillisen suvun jäsenten seuralaisten kanssa. Keisariperhe oli murhattu edellisenä yönä Jekaterinburgissa.
Pavel Aleksandrovitš itse oli tuolloin jo sairas mies, jonka oireiden arveltiin johtuvan joko tuberkuloosista tai syövästä. Hän oli liian sairas voidakseen käydä ilmoittautumassa salaiselle poliisille Tšekalle, joten hänet jätettiin vaimonsa ruhtinatar Olga Palein ja tyttäriensä kanssa vartioituna Tsarskoje Seloon. Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš pidätettiin Petrogradissa elokuussa 1918, häntä pidettiin vangittuna useissa eri vankiloissa ja 27. tammikuuta 1919 hänet vietiin Pietari-Paavalin linnoitukseen ja ammuttiin seuraavana aamuyönä yhdessä serkkujensa Dmitri Konstantinovitš Romanovin, Georgi Mihailovitš Romanovin ja Nikolai Mihailovitš Romanovin kanssa valmiiksi kaivetun joukkohaudan reunalle.[2] Heidät oli rinnastettu poliittisiin panttivankeihin ja teloitus oli vastine kaksi viikkoa aiemmin, 15. tammikuuta 1919 tapahtuneille Karl Liebknechtin ja Rosa Luxemburgin murhille Berliinissä, Weimarin tasavallassa.
Suuriruhtinas Pavel Aleksandrovitš haudattiin serkkujensa kanssa linnoitukseen joukkohautaan. Heidän ruumiitaan ei ole koskaan löydetty.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ H. K. K. Suuriruhtinas Paawali Aleksandrowitshin ja Aleksandran häät. Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.06.1889, nro 139, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 12.07.2015.
- ↑ a b c d e АЛЕКСАНДРА ГЕОРГИЕВНА (1870-1891) funeral-spb.narod.ru. Viitattu 17.8.2024.
- ↑ a b c Staffan Skott: Romanovit, s. 82–84. Suomentanut Marja Niiniluoto Isbn = 951-50-0508-6. Jyväskylä: Schildts, 1990.
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
