Paul Karl Toppelius

Paul Karl Toppelius (17. syyskuuta 1826 Kronstadt, Pietarin kuvernementti, Venäjä – 31. elokuuta 1900 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston kontra-amiraali.

Toppeliuksen vanhemmat olivat Retusaaren luterilaisen seurakunnan kirkkoherra Jakob Alexander Toppelius ja Helena Zagel ja puoliso vuodesta 1847 Jenny Emilia Toppelius, kaupunginlääkäri, professori Gustaf Toppeliuksen tytär. Myös hänen veljestään Leopold Ludvig Toppeliuksesta tuli kontra-amiraali. Paul Karl Toppelius tuli oppilaaksi Pietarin merikadettikouluun 1842 ja ylennettiin gardemariniksi 1843. Merikadettikurssin jälkeen hänet ylennettiin midshipsmaniksi ja määrättiin palvelukseen 26. meriekipaasiin elokuussa 1845. Kesällä 1846 hän osallistui soutulaivaston harjoituspurjehduksiin Pietarin ja Kronstadtin välillä ja seuraavana kesänä linjalaiva Lefortin purjehduksiin Pohjanmerellä. Vuonna 1848 hän palveli vahtialus, priki Kazarskilla Tallinnan redillä ja oli 1849–1850 merenmittaustöissä Itämerellä.

Syyskuussa 1850 Toppelius siirrettiin 1. Suomen meriekipaasin 4. komppaniaan ja ylennettiin joulukuussa 1851 luutnantiksi. Vuoden 1851 aikana hän toimi suomalaisen tulliveneen päällikkönä Suomenlahden saaristossa. Kesällä 1852 Toppelius palveli höyryfregatti Rurikilla Turun saaristossa ja sen jälkeen höyrylaiva Pospešnyillä Viaporin redillä. Lokakuussa 1852 hänet siirrettiin ekipaasin 1. komppaniaan ja määrättiin toukokuussa 1854 tämän komppanian päälliköksi. Vuosina 1853–1855 Toppelius purjehti linjalaivoilla Suomi ja Andrei Itämerellä.

Krimin sodassa Toppelius oli 1855 Viaporia puolustaneen tykkivene 18:n päällikkö, seuraavana vuonna hän oli tykkivene 9:n päällikkö. Sodan jälkeen Toppelius jatkoi palvelustaan 1. Suomen meriekipaasin 1. komppanian päällikkönä. Kesällä 1859 hän osallistui korvetti Kalevalan vanhimpana upseerina aluksen Itämeren purjehduksiin ja toimi 1860–1861 potkuriveneiden Hvat ja Priliv päällikkönä. Toppelius jatkoi komppanianpäällikön tehtävissä 1. Suomen meriekipaasin nimen muututtua 1862 1. Suomen kaaderiekipaasiksi. Hän toimi 1862–1871 potkurivene Hvatin ja potkurivene Treskin päällikkönä merenmittaustöissä Pohjanlahdella Tornion ja Oulun välillä. Toppelius ylennettiin kapteeniluutnantiksi 1864 ja 2. luokan kapteeniksi 1872. Heinäkuussa 1875 hänet nimitettiin Suomen luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen ylijohtajan, kontra-amiraali Justus Adolf Ericssonin apulaiseksi ja ylennettiin tammikuussa 1876 1. luokan kapteeniksi. Kontra-amiraaliksi Toppelius yleni kesäkuussa 1882, eron tehtävästään ja sotapalveluksesta hän sai heinäkuussa.