Justus Adolf Ericsson
Justus Adolf Ericsson (14. lokakuuta 1820 Ruotsi – 23. maaliskuuta 1895 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarillisen laivaston vara-amiraali ja luotsi- ja majakkalaitoksen ylihallituksen ylitirehtööri.[1]
Ericssonin vanhemmat olivat lääketieteen tohtori Adolf Ericsson ja Ulrika Lindegren ja puoliso vuodesta 1845 Gustafva Fredrika Christén. Ericsson tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1836, mutta erosi sieltä keväällä 1839 ja astui palvelukseen 3. suomenmaalaiseen linjapataljoonaan. Vuonna 1841 hänet siirrettiin 1. Suomen meriekipaasin 7. komppaniaan 2. luokan majoitusmestarin vakanssille ja 1843 junkkariksi 1. komppaniaan. Vuonna 1844 hän tuli vastaavaan tehtävään 6. komppaniaan, samalla kun hän yleni midshipsmaniksi. Vuosina 1841–1843 hän purjehti useilla eri aluksilla Itämerellä, vuonna 1844 hänet oli komennettu linjalaiva Leipzigin Pohjanmeren risteilylle.[1]
Luutnantiksi Ericsson ylennettiin 1845 ja siirrettiin Ohotan meriekipaasiin Itä-Siperiaan. Vuosina 1846–1847 hän purjehti kuljetusalus Irtytshillä Ohotanmerellä, mutta sai 1848 siirron Itämeren laivaston 18. meriekipaasiin. Hän osallistui 1848–1851 fregatti Tsesarevitšin risteilyyn Schleswigiin ja palveli kouluttajana vahtialuksilla ja hiililaiva Utshenikalla Viaporin redillä. Maaliskuussa 1851 hänet siirrettiin 1. Suomen meriekipaasin 3. komppaniaan, toukokuussa 1853 hänestä tuli 1. komppanian päällikkö ja vuoden päästä 4. komppanian päällikkö. Ericsson osallistui myös hydrografisiin mittauksiin ja Finlandia-aluksen purjehduksiin Itämerellä ja toimi kouluttajana siipirataslaiva Olafilla.[1]
Kapteeniluutnantiksi Ericsson ylennettiin keväällä 1855. Krimin sotaan hän osallistui 1854–1855 tykkiveneosastossa, puolustaen Viaporia. Huhtikuussa 1856 hänet siirrettiin 6. meriekipaasiin ja vuoden 1857 alussa 25. meriekipaasiin Arkangeliin. Hän toimi siellä 1857–1858 vahtialus Novaja Zemljan päällikkönä ja sitten 1858–1862 kuljetusalusten Gospital, Dvina ja Artelštšik päällikkönä Suomenlahdella. Vuonna 1862 hänet ylennettiin 2. luokan kapteeniksi 25. meriekipaasissa. Artelštšikin päällikkönä Suomenlahden hydrografisissa mittauksissa Ericsson toimi 1863–1864.[1]
Syksyllä 1864 Ericsson nimitettiin Kronstadtin sataman luotsikomentajaksi, 1. luokan kapteeniksi hän yleni huhtikuussa 1866. Vuonna 1868 hänet siirrettiin palvelukseen Kaukasiaan, missä hän oli vuoden 1874 alkuun saakka. Huhtikuussa 1874 Ericsson nimitettiin Suomen majakka- ja luotsilaitoksen päälliköksi Helsinkiin. Hänet ylennettiin kontra-amiraaliksi 1878. Sotapalveluksesta ja hoitamastaan tehtävästä hän sai eron vara-amiraalina helmikuussa 1882.[1]