Patti Smith

Patti Smith
Patti Smith Provinssirockissa Seinäjoella 2007
Henkilötiedot
Syntynyt	30. joulukuuta 1946 Chicago, Yhdysvallat
Ammatti	muusikko, runoilija, kirjailija, taiteilija, toimittaja
Muusikko
Aktiivisena	1974–
Tyylilajit	punk rock
Soittimet	kitara, klarinetti
Yhtyeet	Patti Smith Group
Levy-yhtiöt	Arista Records, Columbia Records
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.pattismith.net
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Patricia Lee ”Patti” Smith (s. 30. joulukuuta 1946 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko ja runoilija. Smith julkaisi ensilevynsä Horses vuonna 1975. Hän on tuonut punkmusiikkiin feministisen ja intellektuellin näkökulman, ja häntä pidetään yhtenä rockmusiikin inspiroivimmista tähdistä.

Nuoruus

Smith vietti nuoruutensa New Jerseyssä. Hänen isänsä oli ateisti ja äiti Jehovan todistaja. Patti Smith jätti liikkeen nuorena. Perhe ei ollut kovin varakas, joten peruskoulun päätyttyä Smith meni 16-vuotiaana töihin lähiseudun tehtaaseen, jossa työ oli rankkaa. Hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja haki lohtua musiikista ja runoudesta. Smith sai myös aviottoman lapsen, jonka antoi adoptoitavaksi ennen kuin muutti pois New Jerseystä vuonna 1969.

Smith suuntasi New Yorkiin, jossa hän muutti asumaan Hotel Chelseaan valokuvaaja Robert Mapplethorpen kanssa. He olivat tiiviisti yhdessä Mapplethorpen homoseksuaalisuudesta huolimatta ja pysyivät läheisinä ystävinä aina siihen asti, kun Mapplethorpe menehtyi aidsiin vuonna 1989. Fenton Baileyn ja Randy Barbaton dokumentissa Mapplethorpe: Look at the Pictures kerrotaan, että Patti Smith oli Mapplethorpen ensirakkaus. Rakkaussuhde päättyi, kun joku kertoi Smithille, että Mapplethorpella oli suhde miesmallin kanssa. Silti Mapplethorpe väitti perheelleen, että hän ja Smith olivat avioituneet. Smith jopa osallistui useisiin Mapplethorpen sukujuhliin, ja Robertin sisaret lähettivät Smithille joulukortteja nimellä "rouva Mapplethorp", ennen kuin heille valkeni että Robert oli vaihtanut kategoriaa.

Smithin muita tunnettuja rakastajia tältä ajalta olivat runoilija Jim Carroll ja Television-yhtyeen Tom Verlaine. Smith vietti 1970-luvun alkupuolen maalaten, kirjoittaen ja esittäen omia runojaan. Vuonna 1971 hän esiintyi yhden kerran Sam Shepardin näytelmässä Cowboy Mouth.

Tänä aikana Smith kirjoitti artikkeleita rockmusiikista etenkin Creem-musiikkilehdelle. Hän kirjoitti myös kappaleita Blue Öyster Cultin jäsenen Allen Lanierin kanssa, joka levytti niistä useimpia. Kappaleiden joukossa olivat muun muassa ”Career of Evil”, ”Fire of Unknown Origin”, ”The Revenge of Vera Gemini” ja ”Shooting Shark”.

Varhainen ura

Smith esiintymässä Kööpenhaminassa 1976.

Smith alkoi soittaa rockmusiikkia itse aluksi vuonna 1974 kitaristi Lenny Kayen kanssa ja myöhemmin kokonaisen yhtyeen kanssa, johon kuuluivat Kayen lisäksi kitaristi Ivan Kral, rumpali Jay Dee Daugherty ja pianisti Richard Sohl. Robert Mapplethorpe kustansi yhtyeen ensimmäisen singlen ”Piss Factory / Hey Joe” vuonna 1974. Singlen A-puoli kuvailee toivotonta vihaa, jota Smith tunsi työskennellessään vuosia aikaisemmin New Jerseyn tehtaissa, ja pelastusta, jonka hän koki kaupasta varastetun kirjan (1800-luvun ranskalaisen runoilija Arthur Rimbaud’n teos Illuminations) muodossa. B-puoli taas kertoo perijätär Patty Hearstin tarinan.

Yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Aristan kanssa nimellä The Patti Smith Group, ja ensimmäinen levy Horses julkaistiin vuonna 1975. Levyn tuotti John Cale. Albumi on sekoitus rock and rollia, protopunkia ja Smithin lausumia runo-osuuksia. Levyn ensimmäinen kappale on cover-versio Van Morrisonin kappaleesta ”Gloria”. Kansikuvan Smithistä otti Robert Mapplethorpe.

Samoihin aikoihin kun Patti Smith Group oli kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa, punkin suosio oli kasvussa. Yhtyeen seuraavan levyn Radio Ethiopian soundi heijasteli punkin sävyjä, mutta jäi kuitenkin vähemmälle suosiolle kuin edeltäjänsä. Ollessaan promotoimassa Radio Ethiopiaa Floridassa tammikuussa 1977 Smith putosi alas lavalta tanssiessaan hämärästi valaistussa salissa ja häneltä murtui niskanikamia. Smith tarvitsi aikaa toipuakseen ja lopetti kiertämisen vähäksi aikaa.

Patti Smith Group levytti vielä kaksi albumia ennen 1970-luvun loppua. Easter (1978) oli kaupallisesti menestynein, ja se sisälsi kaupallisesti menestyneen kappaleen ”Because the Night”, jonka Smith oli tehnyt yhdessä Bruce Springsteenin kanssa. Wave-albumi ei ollut yhtä menestyksekäs eikä saanut paljonkaan radiosoittoa. Waven julkaisun jälkeen Smith meni naimisiin MC5-yhtyeen kitaristin Fred ”Sonic” Smithin kanssa. Pari vetäytyi julkisuudesta ja muutti asumaan Detroitiin. He saivat kaksi lasta, Jacksonin ja Jessien. Vuonna 1988 Patti teki miehensä avustuksella paluulevyn Dream of Life, jolta julkaistiin singlenä yksi Pattin tunnetuimmista kappaleista ”People Have the Power”.

Paluu

Patti Smith

Patti Smith menetti vuonna 1994 sekä miehensä että veljensä: Fred Smith ja Pattin veli kuolivat molemmat odottamattomasti sydänkohtaukseen vain muutaman kuukauden välein. R.E.M.-yhtyeen Michael Stipe päätti vuosien arkailun jälkeen soittaa Pattille, joka oli hänen nuoruutensa idoli ja tarjosi tälle apuaan. Hän tuki Smithiä paljon tulevien kuukausien aikana, ja yhdessä Smithin vanhan New Yorkin aikaisen ystävän, runoilija Allen Ginsbergin kanssa Stipe suostutteli Smithin palaamaan musiikin ja kiertueiden pariin. Patti lähtikin lyhyelle kiertueelle oman sankarinsa Bob Dylanin kanssa. Michael Stipe oli mukana kiertueella ja valokuvasi sen tapahtumia. Kuvat julkaistiin myöhemmin kirjana.

Vuonna 1996 Smith palasi studioon alkuperäisen yhtyeensä kanssa levyttämään Gone Again -albumia. Se sisältää tribuutteja ja viittauksia niin hänen edesmenneeseen aviomieheensä kuin Kurt Cobainiinkin, ja levyä hallitsee tunne menetyksestä. Samana vuonna Smith teki Stipen kanssa yhteistyötä kappaleella ”E-Bow the Letter”, joka julkaistiin R. E .M.:n albumilla New Adventures in Hi-Fi. Smith oli mukana myös kappaleen musiikkivideolla.

Näihin aikoihin Patti Smith palasi asumaan New Yorkiin, tällä kertaa lastensa Jacksonin (s. 1982) ja Jesse Parisin (s. 1987) kanssa. Mukana oli myös Smithin uusi löytö, nuori kitaristi-runoilija Oliver Ray.

Gone Again -albumin jälkeen Patti Smith on julkaissut neljä uutta studioalbumia. Vuonna 2005 ilmestynyt Horses/Horses sisältää remasteroidun alkuperäisen Horses-albumin lisäksi vuonna 2005 nauhoitetun konsertin Lontoon Royal Festival Hallissa. Konsertissa Smith yhtyeineen esitti Horses-albumin kokonaisuudessaan. Vuonna 2007 ilmestynyt albumi Twelve koostuu lainakappaleista, kuten Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit”, The Beatlesin ”Within You Without You” ja Jefferson Airplanen ”White Rabbit”.

Smithin muistelmateos Ihan kakaroita ilmestyi 2010. Vuonna 2012 julkaistiin uusi sooloalbumi Banga, joka sisältää Amy Winehousesta kertovan kappaleen ”This is the Girl”. Albumilla vierailevat kitaristeina Television-yhtyeen Tom Verlaine sekä näyttelijä-muusikko Johnny Depp.

Patti Smith Suomessa

Smith on esiintynyt Suomessa Helsingin Kulttuuritalossa ja Turun konserttitalossa syksyllä 1976, Helsingin juhlaviikoilla kesällä 2005 ja Provinssirockissa Seinäjoella 2007. Vuonna 2013 Patti Smith konsertoi heinäkuussa Suomessa kolmesti, joista kaksi esitystä oli Helsingin Musiikkitalossa ja yksi Tampere-talossa. Vuonna 2014 Patti Smith esiintyi yhtyeensä kanssa, johon kuului hänen poikansa ja tyttärensä, Pori Jazzin päälavalla. Patti Smith and her Band perform Horses esiintyi sunnuntaina 10. heinäkuuta 2016 Turun Ruisrockin lavalla. Vuonna 2023 Patti Smith esiintyi Helsingin Kulttuuritalossa 11.–12. kesäkuuta ja Tampereella 13. kesäkuuta Tampere-talossa.

Diskografia

Studioalbumit

• Horses (1975)
• Radio Ethiopia (1976)
• Easter (1978)
• Wave (1979)
• Dream of Life (1988)
• Gone Again (1996)
• Peace and Noise (1997)
• Gung Ho (2000)
• Trampin' (2004)
• Twelve (2007)
• Banga (2012)

Livealbumit:

• Set Free (1978)
• Live aux Vieilles Charrues (2004)

Bibliografia

• Seventh Heaven (1972)
• Witt (1973)
• Babel (1978)
• Uneksuntaa. ((Woolgathering, 1992.) Suomentanut J. K. Ihalainen) Tampere: Palladium-kirjat, 2016. ISBN 978-952-9893-83-6
• Early Work (1994)
• The Coral Sea (1996)
• Patti Smith Complete (1998)
• Strange Messenger (2003)
• Auguries of Innocence (2005)
• Ihan kakaroita. ((Just Kids, 2010.) Suomentanut Antti Nylén) Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-32455-4
• M Train. Elämäni tiekartta. ((M Train, 2015.) Suomentanut Antti Nylén) Helsinki: Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-315-4

Kirjallisuutta

• Johnstone, Nick: Patti Smith. Rock’n’roll nigger. ((Patti Smith. A Biography, 2012.) Suomentanut J. Pekka Mäkelä) Helsinki: Johnny Kniga, 2007. ISBN 978-951-0-32434-9

Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut. (englanniksi)
• Patti Smith Myspacessa (englanniksi)
• Patti Smith. Allmusic. (englanniksi)
• Patti Smith Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Patti Smith (Arkistoitu – Internet Archive) Rolling Stone. (englanniksi)
• Patti Smith Rock and Roll Hall of Fame. (englanniksi)