Passio-oratorio Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gottfried August Homilius

̟Passio-oratorio (Passiokantaatti) Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld (HoWV 1.2) on saksalaisen säveltäjän ja kirkkomuusikon Gottfried August Homiliuksen säveltämä kaksiosainen passio, joka kuvaa Jeesuksen kärsimystä. Teoksen tekstin on laatinut Ernst August Buschmann.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gottfried August Homilius (1714–1785) syntyi Rosenthalissa Saksin osavaltiossa ja opiskeli oikeustiedettä Leipzigin yliopistossa. Siellä hänestä tuli Johann Sebastian Bachin ja Johann Schneiderin oppilas. Schneider oli urkurina Nikolainkirkossa Leipzigissa. Vuonna 1742 Homilius nimitettiin Dresdenin Frauenkirchen urkuriksi. Vuonna 1755 hän seurasi Theodor Christlieb Reinholdia Kreutzkirchen-koulun kanttoriksi. Kun kirkko tuhoutui Preussin joukkojen piirittäessä Dresdeniä 1760, jumalanpalvelukset olivat pääasiassa viereisessä Frauenkirchessä.

Homilius tunnetaan kirkkomusiikin säveltäjänä. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa noin 200 kantaattia kirkkovuoden juhlapäiville ja useita passioita, joista viisi on säilynyt. Hänet tunnettiin kaikkialla Saksassa ja hänen sävellyksiään on löydetty eri puolilta Saksaa.[1] Kaksi hänen teostaan julkaistiin painettuna hänen elinaikanaan, toinen niistä oli kyseinen passio-oratorio, joka ilmestyi Leipzigissa 1775.[2]

1600- ja 1700-luvuilla monet saksalaiset säveltäjät kirjoittivat passioita. 1700-luvun alkupuolelle saakka ne olivat oratorio-passioita, jotka perustuivat Raamatun kertomukseen Jeesuksen kärsimyksestä ja kuolemasta. Erityisesti Matteuksen ja Johanneksen evankeliumit olivat suosittuja passioiden teksteinä, tunnetuimmat niistä Johann Sebastian Bachin Matteus- ja Johannespassiot. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla syntyi uusi genre, ns. passio-oratorio (passiokantaatti). Tämä oli yhdistelmä mukailtua raamatuntekstiä ja mietiskelyä kärsimyskertomuksen äärellä. Muutamat säveltäjät kirjoittivat molemmantyyppisiä passioita, heistä voidaan mainita Georg Philipp Telemann ja Gottfried August Homilius. Tunnetuin passio-oratorio Saksassa on Carl Heinrich Graunin ”Der Tod Jesu”.[1]

Teksti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homiliuksen oratorion tekstin on kirjoittanut Ernst August Buschmann, joka 1759–1775 oli pappina Löbnitzissä Leipzigin lähellä. Oratorion nimi, joka samalla on alkukuoron ensimmäinen rivi, kertoo teoksen sisällöstä ”Ein Lämmlei geht und trägt die Schuld ” (Kas, Karitsa niin hiljainen maailman synnin kantaa.) Se on Paul Gerhardtin tunnetun kärsimysvirren ensimmäinen säkeistö.[1]

Oratorion teksti ei ole Raamatun kärsimyshistoriaa, vaan Kristuksen käsimystä seuraavaa, katselevaa. Siinä ei ole kärsimyshistoriassa esiintyvien henkilöiden keskustelua, vaan sitä sävyttää tapahtumia seuraavan katselijan henkilökohtaisesti värittynyt dramaattisesti ja kantaa-ottava kertomus. Valistuksen ajalle tyypillisesti siinä on kertoja ja hänen tunteenssa. keskipisteessä. Kärsimyshistorian katselu antaa häenlle aihetta pohtia ihmisen syyllisyyttä ja pelastusta Kristuksen ristinkuoleman kautta.[3]

Kahdessa numerossa katselijan huomiot liittyvät kärsimyshistoriassa esiintyviin henkilöihin. Näissä aarioissa kuulija voi samaistua henkilöön, Getsemanessa rukoilevaan Jeesukseen ja Pietariin, joka kielsi tuntevansa Jeesuksen. Molemmille passio-lajeille on epätavallista antaa aaria Jeesukselle. Vaikka aaria ei viittaa häneen, käy siitä ilmi selvästi tekstissä (osa 6): ”Ich Bete, zürne nicht” Jeesus puhuu: (Rukoilen, ei raivoa, minä olen surujen mies). Tenoriaariassa (12) ”Nun wird, Mein Gott, dein Donner fassen” ei viitata Pietariin, mutta on ilmeistä, että hän puhuu heti sen jälkeen hän on kieltänyt Jeesuksen: (Nyt sinun ukkosesi Jumala, rankaisee minua, kun minä olen kieltänyt sinut) Aariaan liittyy kuoro, jossa kärsimystapahtuman katselijat sanovat: ”Me lankeamme eeteesi, Jeesus, mitä olemmekaan tehneet sinulle!”. Siten he samaistuvat Piertariin ja ovat tehneet samoin kuin hän.[2]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oratoriossa on kuoro-osilla keskeinen merkitys. Kuorolla on viisi osaa ja kaksi ariosoa, joissa on viittauksia Raamatun tekstiin jotka liittyvät synteihin ja toivoon lunastusta. Resitatiivit ovat joko säestettyjä, erityisesti dramaattisimmat niistä tai secco-resisatiivejä (vain basso continuo). Luonteeltaan resitatiivit ovat keskenään erilaisia, syvällisiä tai dramaattisia.[1]

Homilius liittää tekstin erittäin tehokkaasti musiikkiin. Hän käyttää orkesteria tehostamaan aarioiden sisältöä. Aarian (4) ”Wie tödlich schrecken die Gerichte” b-jakossa puupuhaltimien pitkät nuotit ilmaisevat pian koittavan Jeesuksen kuoleman valitusta. Nousevat kuviot kuvaavat iloa lunastuksesta Jeesuksen kuolema kautta ”Nun sterb ich Sünder nicht”: (Nyt minä, syntinen, ei kuole, Isä antaa anteeks). Aaria, numero 15 on jopa sotaisa ”Umgürtet mit Gerechtigkeit”: (Vanhurskaudella vyötetty sankari, nyt sankari ryntää mahtavaan taisteluun, kuoleman on paettava, ja helvetin vavistava.) Nopeasti toistuvat kuviot ilmaisevat kauhua, vihaa ja ukkosta 21. osassa ”Bewaffne dich, Mächtger” (Aseistakaa itsenne, te mahtavat, pelolla ja vihalla, komentakaa ukkosta tuhon äänellä.) Toisessa osassa (24) basso, joka on vox Dei (Jumalan ääni), laulaa ariosona Jesajan kirjan 43, 24: sanoja ”Synneilläsi olet minua rasittanut, pahoilla teollasi minua vaivannut”. Laulajaa säestävät matalat jouset ja fagotit, jotka ilmaisevat elävästi tekstin sisältöä. Oratorion pääajatus nousee esiin päätöskuorossa, jossa laulaa mukana altto-soolo: ”Täällä roikkuu ristillä ihmisten synnin uhri, suuren rauhantekijän veri valuu. Nyt Kristityn sielu voi ottaa vastaan pelastuksen Kristuksessa, Vapahtajassaan”. .[1]

Koraalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
I osa
Osan numero. Koraali Kirjoittaja/lähde, mahdollinen suomenkielinen teksti Sävelmä
1 Ein Lämmelein geht und trägt die Schuld Paul Gerhandt

EG (Evangelisches Gesangbuch) 83:1

Suomen ev. lut. kirkon virsikirja 58: 1

Wolfgang Dachstein (n. 1487–1553)
7 Seine Liebe, sein Erbarmen Das rivilegirte vollständige und vermehrte Leipziger Gesangbuch darinnen … 1767

222 Thränt ihr Augen, weint ihr Herzen 3. säk.

?
18 Ob bei uns ist der Sünden viel Aus tiefer Not schrei ich zu dir

Martin Luther 1524 (EG 299:5)

Suomen ev. lut. kirkon virsikirja 267:5

Martin Luther
II osa
19 Ich grüße dich am Kreuzestamm Valentin Ernst Löscher (1673 – 1749) EG 90:1 Matthäus Greiter 1525
28 Nun ich weiß, worauf ich bau und bei wem Geistlicher Liederschatz: Sammlung der vorzüglichsten geistlichen Lieder für

Jesu meiner Seele licht, brunnqwell meiner Freuden 9.säk [4]

Heinrich Held (1620–1659)

Soitinnus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuoro (sopraano, altto, tenori, basso)

Solistit (sopraano, altto, tenori, basso)

Orkesteri

  • Huilu (2)
  • Oboe (2)
  • Fagotti (2)
  • Viulut (2),
  • Alttoviulu
  • Basso contiunuo

Teoksessa on 31 numeroaː 1. osassa 1-18 ja 2. osassa 19-31.

Kesto noin 1. 35 minuttia.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Johan van Veen: musica Dei donum CD reviews Gottfried August HOMILIUS (1714 - 1785): Ein Lämmlein geht und trägt die Schuld, Passion cantata (HoWV 1.2) musica-dei-donum.org. 2007. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)
  2. ↑ a b Wolf, Uwe: Gottfreid August Homilius. Studien zu Leben und Werk mit Werkverzeichnis (kleine Ausgabe), s. 19, 72. Carus-Verlag, Stuttgart 2009., 2009. (saksaksi)
  3. ↑ Uwe Wolf: ”Vorwort”, Gottfried Adolf Homilius Passionskantate Ein Lämmlei geht und trägt die Schuld. Homilius Ausgewählte Werke Urtext Herausgegeben von /edited by Uwe Wolf Homilius Ausgewählte Werke Urtext Reihe 1: Oratorien und Passionen, Band 2, s. 3, 4. Carus 37, 104/03, 2005. (saksaksi)
  4. ↑ Jesu meiner Seelen Licht hymnary.org. Viitattu 8.4.2021. (englanniksi)[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Passio-oratorio_Ein_Lämmlein_geht_und_trägt_die_Schuld&oldid=22399495”