Parosjärvi
Parosjärvi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Pirkanmaa |
Kunnat | Ylöjärvi |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kokemäenjoen vesistö (35) |
Valuma-alue | Näsijärven alue (35.31) |
Laskuoja | oja Vähä Vahantajärveen [1] |
Järvinumero | 35.314.1.010 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 144,6 m [1] |
Rantaviiva | 2,507 km [2] |
Pinta-ala | 14,799 ha [2] |
Saaria | ei saaria [1] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Parosjärvi [2][1] on Pirkanmaalla Ylöjärvellä Takamaan kylän lähellä sijaitseva järvi, joka kuuluu Kokemäenjoen vesistöön.[2][1]
Järven ympäristöä kutsutaan nimellä Paroinen. Parosjärven lähistöllä toimi vuosina 1943–1966 Parosjärven kaivos, jossa louhittiin kuparia. Kaivosjätteillä täytettiin osa Parosjärvestä, joka alkoi rehevöityä ja se lopulta kuivattiin. Järven elvytys aloitettiin 1970-luvulla ja se on nykyään täyttämistä edeltänyttä aikaa laajempi.[3]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järven pinta-ala on 14,8 hehtaaria ja se on 850 metriä pitkä ja 300 metriä leveä. Järvellä ei ole kartan mukaan saaria. Sen rantaviivan pituus on 2,5 kilometriä.[2][1][4]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järvi sijaitsee Kokemäenjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 35) Näsijärven–Ruoveden alueen (35.3) Näsijärven alueella (35.31), jonka Vahantajoen valuma-alueeseen (35.314) se kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 144,6 metriä mpy.[2][1][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Parosjärvi, Ylöjärvi (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 4.6.2018.
- ↑ Sirkka Paikkala (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja (s. 322) Verkkojulkaisu: Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 23.4.2024.
- ↑ Parosjärvi, Ylöjärvi (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 13.9.2019.
- ↑ Parosjärvi (35.314.1.010) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.6.2018.