Parman kartusiaaniluostari
| Parman kartusiaaniluostari | |
|---|---|
| La Chartreuse de Parme | |
 Vuoden 1846 painoksen kansi. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Stendhal |
| Kieli | ranska |
| Genre | romaani |
| Julkaistu | 1839 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Aimo Sakari |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1971 |
| Sivumäärä | 423 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Parman kartusiaaniluostari (ransk. La Chartreuse de Parme) on Stendhalin vuonna 1839 julkaistu romaani. Se sijoittuu pääosin Parman herttuakunnan hoviin, ja sen päähenkilö on nuori aristokraatti Fabrice del Dongo. Romaani kirjoitettiin lyhyessä ajassa, mikä näkyy osittain kerronnassa. Parman kartusiaaniluostarin maine kohosi kuitenkin nopeasti, ja sen ensimmäinen ihailija oli ranskalainen kirjailija Honoré de Balzac.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Romaani sijoittuu pääosin Parman herttuakunnan hoviin 1800-luvun alkuosiin. Sen päähenkilö on nuori aristokraatti ja Napoleonin ihailija Fabrice del Dongo. Hän osallistuu Waterloon taisteluun ja palaa sitten Parmaan, missä liittyy kirkkoon maallisten etujen takia. Tarinan aikana Dongo tappaa kilpailijansa, siittää lapsen ja vetäytyy lopulta kartusiaaniluostariin, missä kuolee.[1]
Kirjoittaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parman kartusiaaniluostari kirjoitettiin hyvin lyhyessä ajassa. Stendhal ilmoitti 4. marraskuuta 1838, ettei häntä saisi häiritä missään olosuhteissa, ja aloitti romaanin sanelemisen. Käsikirjoitus valmistui seitsemässä viikossa, ja se oli valmis tapaninpäivänä. Kirja valmistui lyhyessä ajassa, mikä näkyy osittain sen eloisuutena mutta paikoin myös sen kerronnan epäyhtenäisyydessä.[2]
Vaikka romaani kirjoitettiinkin lyhyessä ajassa, sen idea ehti pyöriä Stendhalin ajatuksissa jo pitkään. Esimerkiksi hänen Roomassa kirjoittamansa päiväkirjamerkintänsä ovat täynnä Italian renessanssiaatelisten monimutkaista historiaa. Lisäksi romaanin piirteissä on yhtäläisyyksiä Alessandro Farnesen (josta tuli myöhemmin paavi Paavali III) kronikasta, johon Stendhal tutustui Italian-matkojensa aikana.[2]
Arvostus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parman kartusiaaniluostaria pidettiin heti sen valmistumisen jälkeen mestariteoksena. Noin vuosi romaanin valmistumisen jälkeen kirjailija Honoré de Balzac ylisti sitä pitkässä arvostelussaan, jonka ansiosta romaani sai välittömästi mainetta. Myöhemmin sitä ovat kehuneet muun muassa kirjailijat Henry James ja André Gide. James kirjoitti The Nationissa vuonna 1874 julkaistussa artikkelissa, että Parman kartusiaaniluostari on parhaimpien romaanien joukossa. Gide puolestaan arvioi 1800-luvun vaihteessa, että se oli merkittävin ranskalainen romaani.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Merriam-Webster’s Encyclopedia of Literature, s. 230. Merriam-Webster, 1995. ISBN 0-87779-042-6 Google-kirjat (viitattu 30.5.2013). (englanniksi)
- ↑ a b c Mendelsohn, Daniel: After Waterloo The New York Times. 29.8.1999. Viitattu 30.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Parman kartusiaaniluostari Archive.orgissa (englanniksi)
- Romaani Gutenberg-projektin sivuilla (englanniksi)