Papulanvuori

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Papulanmäki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Papulanvuoren televisiotorni.

Papulanvuori (myös Papulanmäki, ven. Гора Папула, Gora Papula) on Viipurissa sijaitseva kallioinen mäki, joka kohoaa yli 30 metrin korkeuteen merenpinnasta.[1] Se sijaitsee keskustan pohjoispuolella Papulan kaupunginosassa Papulanlahden rannalla. 1880-luvulta lähtien mäki on tunnettu myös Papulanpuistona, joka oli toista maailmansotaa edeltävinä vuosina oli kaupunkilaisten suosima virkistys- ja ajanviettopaikka silloisessa Imatran kaupunginosassa.[2] Papulanvuoren huipulla oli muun muassa näkötorni ja kesäravintola sekä vesitorni. Nykyään alueella on televisiomasto, mutta itse puisto on pahasti rapistunut.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisin historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin Papulanpuistona tunnettu alue kuului keskiajalla silloin vielä Naistenkaivoksi kutsutun Papulan kartanon maihin. Kartanon ensimmäinen tunnettu omistaja oli vuonna 1448 Ruotsin kuninkaaksi kruunattu Viipurin linnaläänin maaherra Kaarle Knuutinpoika Bonde. Kuninkaaksi tultuaan hän lahjoitti Naistenkaivon kartanon Viipurin dominikaaniluostarille, jolta se uskonpuhdistuksen myötä siirtyi Viipurin kaupungille vuonna 1563. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin alue mainitaan ensimmäistä kertaa Papula-nimisenä kaupungin laidunmaana. Nimitys on ilmeisesti peräisin dominikaaniluostarin ajoilta, sillä latinankielinen sana ”papula” tarkoittaa kohoumaa.lähde?

Virkistysalueeksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Papulan paviljonki 1930-luvulla.

Papulan kaupunginosa rakennettiin 1800-luvulla, ja samalla Papulanvuoresta tuli kaupunkilaisten vapaa-ajanviettopaikka. Yksi tunnetuimmista nähtävyyksistä oli etelärinteellä sijaitseva suuri graniittinen siirtolohkare, jota kutsuttiin nimellä ”sokeritoppa”. Papulanpuisto perustettiin 1886, jolloin maineikas tukholmalainen maisema-arkkitehti Wilhelm Rydberg suunnitteli puiston pankkiiri Wilhelm Burjamin rahoituksella.lähde? Vuonna 1888 Papulanvuoren huipulle valmistui arkkitehti Eduard Dippellin suunnittelema puurakenteinen näkötorni. Se korvattiin teräsrakenteisella ”Pilipuu”-lempinien saaneella näkötornilla vuonna 1905. Uudessa 15 metriä korkeassa tornissa oli kaksi katettua näköalatasannetta, joihin johti kierreportaat.[3] Toinen näköalapaikka sijaitsi vuonna 1892 valmistuneen kivirakenteisen vesitornin päällä.[2]

1900-luvun alussa Suomen Matkailuliitto alkoi kehittämään Papulanvuoren matkailua. Vuonna 1909 huipulle valmistui Uno Ullbergin ja Axel Gyldénin suunnittelema kesäravintola ”Papulan Paviljonki”. Se tuhoutui vuoden 1918 sisällissodan Viipurin taistelun aikana, mutta rakennettiin uudelleen arkkitehti Toivo Löyskän suunnitelmien mukaan 1928.[3] Lisäksi puistossa oli muun muassa kesäteatteri sekä kansanjuhlapaikka ”Huvikallio”, jossa oli esiintymislava.[4] 1900-luvun alkuvuosina Papulanpuisto toimi työväenliikkeen kokoontumispaikkana, jossa järjestettiin mm. vappujuhlia. Sisällissodan aikana Papulanmäelle haudattiin taisteluissa kaatuneita punakaartin sotilaita, mutta sodan jälkeen valkoiset avaivat sankarihaudat ja vainajat siirrettiin niin sanottuun koirahautaan.[5][6]

Mäen pohjoisrinteellä sijaitsevan Papulan urheilukentän rakennustyöt aloitettiin jo vuonna 1913, mutta rahapulan ja sotavuosien aiheuttamien viivästysten vuoksi se valmistui lopullisesti vasta 1921.[7][8] Papulanvuori tunnettiin myös talviurheilukeskuksena, jossa olivat hyppyrimäki sekä kelkka- ja pujottelurinteet. Norjalaisen insinöörin Robert Pehrssonin suunnitteleman hyppyrimäen avajaiskilpailut järjestettiin maaliskuussa 1909.[9] Vuonna 1910 Papulanvuorella järjestettiin Viipurin kansainvälisten talvikisojen mäkihyppykilpailut,[10] ja 1914 mäkihypyn ensimmäiset SM-kilpailut. Maaliskuussa 1938 Papulavuoren rinteillä pidettiin myös alppihiihdon SM-kilpailut.[9]

Mäkihyppyä Viipurin talvikisoissa 1910.

Alun perin Viipurin maalaiskuntaan kuulunut alue liitettiin kaupunkiin vuonna 1924.[2] 1920-luvulla Papulanmäelle suunniteltiin alustavasti Viipurin maakunta-arkistoa, joka lopulta rakennettiin Tervaniemeen.[11]

Sodan jälkeinen aika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Viipuri talvisodan jälkeen siirtyi Neuvostoliitolle, puistosta tuli aluksi sotilasaluetta, mutta kaupungin siviilihallinto onnistui heinäkuussa 1941 palauttamaan sen entiseen käyttöönsä. Suunnitelmat puiston remontoinnista kuitenkin keskeytyivät jatkosodan johdosta, jonka taisteluissa sen rakennelmat kärsivät pahoja vaurioita. Sodan jälkeen alue annettiin Neuvostoliiton rautatiehallinnon käyttöön ja nimettiin ”Rautatieläisten puistoksi”.[12] Sen kunnossapitoon ei urheilukenttää lukuun ottamatta juurikaan panostettu, minkä vuoksi puisto rapistui vuosikymmenten saatossa pahoin. Teräksisestä näkötornista on nykyään jäljellä vain osia sen jaloista, ja myös vesitorni on raunioitunut.[3] 1970-luvulla Papulanvuoren huipulle rakennettiin televisiotorni. Vuonna 2016 Lokomotiv-stadionina tunnetun urheilukentän ja televisiotornin välisessä maastossa alkoivat Viipurin ja Tammisuon yhdistävän valtatien rakennustyöt, vaikka alue on määritelty kultuuriperintökohteeksi.[12]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Topografinen kartta 1:20 000 Karjalan kartat. 2009. Maanmittauslaitos. Viitattu 28.1.2018.
  2. ↑ a b c Imatran kaupunginosa 30.11.2006. VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 28.1.2018.
  3. ↑ a b c Andrejeva, Irina: Парк на горе Папула 16.10.2015. Rekvizit. Arkistoitu 30.7.2017. Viitattu 28.1.2018. (venäjäksi)
  4. ↑ Wiipuri. (matkailuesite) Viipurin kaupungin retkeilylautakunta, 1932, s. 25. Viipuri. Artikkelin verkkoversio. (PDF)
  5. ↑ Fingerroos, Outi: Minä, siirtokarjalaiset ja menneet muistot – kuolema ongelmana ja toimintakompleksina Elore. 2000. Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura. Viitattu 28.1.2018.
  6. ↑ Nieminen, Hannu: Vuosi 1918 murjoi Viipuria – historiotsija Teemu Keskisarja paljastaa sodan unohdetut kauhut 27.12.2017. ET-lehti. Viitattu 28.1.2018.
  7. ↑ Papulan urheilukenttä. Karjalan Lehti, 15.10.1913, nro 238, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.1.2018.
  8. ↑ Papulan urheilukenttä. Karjala, 14.9.1921, nro 212, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.1.2018.
  9. ↑ a b На выборгских развалинах. Часть 41 21.11.2012. Livejournal. Viitattu 28.1.2018. (venäjäksi)
  10. ↑ Kansainväliset talvikisat Viipurissa 23.–28. II 1910. Mäenlaskukilpailut. Suomen Urheilulehti, 1.3.1910, nro 4-5, s. 15. Kansalliskirjasto. Viitattu 28.1.2018.
  11. ↑ Papulan puisto: suunniteltu maakunta-arkiston paikka Finna. Viitattu 28.1.2018.
  12. ↑ a b Stepanova, Elena: РУБИТЬ НЕЛЬЗЯ СТРОИТЬ, ИЛИ “ГОРЕ” ГОРЫ ПАПУЛА? 30.10.2015. Gazeta Vyborg. Viitattu 28.1.2018. (venäjäksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Papulanvuori&oldid=21160526”