Papias Hierapolislainen
| Papias Hierapolislainen | |
|---|---|
| Παπίας ὁ Ἱεραπόλεως | |
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. vuosisata jaa. |
| Kuollut | 100-luku jaa. |
| Ammatti | piispa, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
| Aikakausi | antiikki, varhaiskristillinen aika |
| Pääteokset | Herran puheiden selitykset |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Papias Hierapolislainen (m.kreik. Παπίας ὁ Ἱεραπόλεως, Papias ho Hierapoleōs, toimi ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla) oli varhaisia kristillisen kirkon johtajia. Eusebios kutsuu häntä Hierapoliin piispaksi, mutta ei ole varmuutta siitä, oliko hänellä tämä virka. Papias luetaan apostolisiin isiin, ja hänet on julistettu pyhimykseksi.[1][2][3]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papiaan elämästä ei tiedetä juuri mitään. Hierapolis, johon hänet kytketään, sijaitsi Fryygiassa nykyisessä Turkissa, ja oli yksi monista samannimisistä kaupungeista. Tutkimuksessa pääongelma on ollut Papiaan ajoitus, joka on merkittävä hänen uskottavuutensa kannalta. Irenaeus sanoo myöhemmin toisella vuosisadalla,[4] että Papias oli kuullut Johanneksen opetusta ja oli Polykarpoksen kumppani, ”mies vanhalta ajalta” (ἀρχαῖος ἀνήρ, arkhaios anēr). Tämän vuoksi, sekä siksi, että Papiaalta säilyneissä katkelmissa annettu kuva ajan uskonnollisista jännitteistä vastaa Polykarpokselta ja Ignatiokselta säilyneissä kirjeissä annettua kuvaa, voidaan päätellä, että hän on vaikuttanut joskus toisen vuosisadan ensimmäisen neljänneksen aikana.
Eusebios lukee puolestaan Klemens Aleksandrialaisen ja Ignatioksen (Polykarpoksen sijasta) Papiaan aikalaisiksi, ja sanoo heidän vaikuttaneen keisari Trajanuksen aikana, ja kertoo heistä ennen kuin käsittelee keisari Hadrianuksen aikaa. Näin voidaan päätellä, että Papias kirjoitti noin vuonna 115. Joskus hänen toimintansa on kuitenkin ajoitettu noin vuosille 130–140, tai jopa myöhemmäksi.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papiaan viisi kirjaa käsittänyt teos Herran puheiden selitykset (Λογίων κυριακῶν ἐξηγήσεως συγγράμματα πέντε, Logiōn kyriakōn eksēgēseōs syngrammata pente) on yksi varhaisia Jeesuksen sanoja käsitteleviä eksegeettisiä teoksia.[5] Osa näistä Jeesuksen sanoista on kirjoitettu ylös myös Matteuksen ja Markuksen evankeliumeihin. Papiaan omana lähteenä oli ”seurakunnanvanhin (presbyteeri) Johannes” sekä apostolien opetuksia kuunnelleet henkilöt, joita hän kutsuu ”vanhimmiksi” (πρεσβύτεροι, presbyteroi).[1][2]
Papiaan teos on kadonnut, ja siitä tunnetaan ainoastaan kahdeksan katkelmaa, jotka ovat säilyneet muiden antiikin aikaisten ja keskiaikaisten kirjailijoiden tekemissä lainauksissa. Katkelmia on säilynyt kreikan, latinan ja armenian kielillä.[1]
Irenaeus antaa teokselle neutraalin hyväksynnän teoksessaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haereses, n. 180 jaa.). Eusebios mainitsee sen Kirkkohistoriassaan,[6] ja on säilyttänyt siitä eniten tietoa. Eusebios suhtautui kuitenkin Papiaaseen itseensä kielteisesti, sillä hän ei pitänyt tätä arvossa. Eusebioksen motivaatioista on esitetty useita arvioita. Yhdeksi syyksi on arveltu se, että Papiaan työt säilyttivät Irenaeuksen kautta uskoa tuhatvuotiseen valtakuntaan. Papiaan vuoksi millennialisteista käytettiinkin joskus myös nimitystä papianistit (Παπιανισταί, Papianistai).[2]
Toisekseen on mahdollista, että pietarilaiset kristityt eivät halunneet täysin hyväksyä johanneslaista evankeliumia. Eusebios kutsuu Papiasta ”mieheksi, jolla on vähäiset henkiset kyvyt”,[7] ja joka otti apostolisen perinteen kuvaannolliset ilmaukset kirjaimellisina tosiasioina. Tämän väitteen todenperäisyyttä on vaikea arvioida, koska Papiaan kirjoitukset eivät ole säilyneet.
Papias kuitenkin myöntää yhdessä tutkielmansa katkelmassa, että hän ei ole millään tavalla ollut kuulemassa tai silminnäkijänä apostoleille itselleen. Hän sanoo keränneensä materiaalia heidän seuraajiltaan, jotka tiesivät, mitä Andreas, Pietari, Filippus, Tuomas, Jaakob, Johannes ja Matteus olivat sanoneet. Hän sanoi kuunnelleensa ja painaneensa mieleen sen, mitä vanhimmat olivat opettaneet. Hän sanoi, ettei halua olla sellainen joka puhuu paljon tai opettaa vieraita oppeja, vaan sellainen joka opettaa totuuden ja sen, mitä Herra oli opettanut. Näin Papias sanoo kirjoittaneensa ylös asioita, jotka tulivat suullisesta perinteestä, ja joita ei ollut vielä kirjoitettu ylös. Tämän suullisen perinteen katsottiin kulkeneen Jeesukselta apostoleille ja muille opetuslapsille.
Papias kirjoitti myös joistakin perinteistä, joita Eusebios luonnehti ”joiksikin Vapahtajan oudoiksi vertauksiksi ja opetuksiksi, ja joiksikin muiksi vielä myyttisemmiksi asioiksi”. Eusebios mainitsee Papiaan kuulleen esimerkiksi tarinoita Justus Barsabbaasta, joka joi myrkkyä mutta ei kärsinyt mitään pahaa, sekä toisen tarinan Filippuksen tyttäriltä liittyen ruumiiden ylösnousemiseen.[8] Papias kertoo myös erikoisen version Juudas Iskariotin kuolemasta. Sen mukaan hän turposi niin, ettei mahtunut kulkemaan aukosta, josta mahtui kulkemaan vaunuilla. Hän murskautui vaunujen alle, niin että hänen suolensa pursuivat ulos.[9]
Kunnioitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Papiasta kunnioitetaan marttyyrinä ja pyhänä. Katolinen kirkko muistaa häntä 22. helmikuuta. Vanhoissa marttyrologioissa hänet on kuitenkin liitetty muihin päiviin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c ”Papias ja hänen kirjoituksensa”, Apostoliset isät, s. 268–275. (Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9
- ↑ a b c d Smith, William: ”Papias (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Chapman, John: St. Papias Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
- ↑ Irenaeus: Harhaoppeja vastaan 5.33.4.
- ↑ Eusebiuksen kirkkohistoria, s. 180. (Kreikan kielestä kääntänyt sekä johdannolla ja selityksillä varustanut Ivar A. Heikel) Otava, 1937. Kansalliskirjasto (viitattu 21.07.2019).
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.39.1.
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.39.13.
- ↑ Eusebios Kesarealainen: Kirkkohistoria 3.34.377–392.
- ↑ Papias: Katkelma 3, 1742–1744.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Papias ja hänen kirjoituksensa”. Papiaan katkelmat suomentaneet Jouni Harjumäki, Niko Huttunen ja Outi Kaltio. Teoksessa Apostoliset isät, s. 268–275. (Kokoelma varhaiskristillisiä kirjoituksia. Toimittaneet Niko Huttunen, Joona Salminen ja Ulla Tervahauta. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 290) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2020. ISBN 978-952-7272-03-9
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Klemens I · Ignatios · Polykarpos · Papias · Hermas · Justinos Marttyyri · Irenaeus · Klemens Aleksandrialainen · Tertullianus · Origenes · Cyprianus · Eusebios Kesarealainen · Athanasios Suuri · Efraim Syyrialainen · Basileios Suuri · Gregorios Nazianzilainen · Gregorios Nyssalainen · Kyrillos Jerusalemilainen · Epifanios · Johannes Khrysostomos · Kyrillos Aleksandrialainen · Ambrosius · Hieronymus · Augustinus · Leo Suuri · Pseudo-Dionysios Areopagita · Gregorius Suuri · Maksimos Tunnustaja · Johannes Damaskolainen