Tämä on lupaava artikkeli.

Kirkkohistoria (Eusebios)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kirkkohistoria
Ἐκκλησιαστική ἱστορία
Historia ecclesiastica
Eusebioksen Kirkkohistorian syyriankielinen käsikirjoitus vuodelta 462.
Eusebioksen Kirkkohistorian syyriankielinen käsikirjoitus vuodelta 462.
Alkuperäisteos
Kirjailija Eusebios Kesarealainen
Kieli muinaiskreikka (koinee)
Genre kirkkohistoria
Julkaistu 311, 314 ja 325
Suomennos
Suomentaja Ivar A. Heikel
Kustantaja Otava
Julkaistu 1937
ISBN 951-1-15267-X
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kirkkohistoria (m.kreik. Ἐκκλησιαστική ἱστορία, Ekklēsiastikē historia; lat. Historia ecclesiastica tai Historia ecclesiae) on Eusebios Kesarealaisen kirjoittama kirkkohistoriaa käsittelevä teos. Se esittää kristillisen kirkon historian ensimmäiseltä vuosisadalta, jolloin kristinusko syntyi, 300-luvun alkupuolelle saakka, jolloin siitä tuli Rooman valtionuskonto.[1][2] Teos on kirkon varhaishistorian päälähde.[3]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen synty

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eusebios eli ja kirjoitti 200-luvun lopulla ja 300-luvun alussa. Kirkkohistoria on valmistunut kolmessa vaiheessa: sen alkuperäinen versio, joka käsitti kirjat I–VIII, valmistui vuonna 311. Kirjan IX Eusebios lisäsi viimeistään vuonna 314, ja kirja X lisättiin vuonna 325.[2] . Eusebios oli saanut Konstantinuksen suosion pyrkiessään sovittelemaan ortodoksisen ja areiolaisen uskon välillä.[3]

Eusebios Kesarealainen.

Eusebios käytti lähteinään muun muassa kirkollisia dokumentteja ja muistomerkkejä, marttyyreista kertovia teoksia, kirjeitä, varhaisempia kristillisiä teoksia ja niiden katkelmia, sekä piispojen luetteloita.[4] Ennen Eusebiosta kirkon historiasta ei ollut kirjoitettu yhtään laajaa yhtäjaksoista esitystä, ainoastaan lyhyitä ajanjaksoja kattavia paikallishistorioita. Näin Eusebioksen teos on alallaan uraauurtava, ja Eusebiosta on kutsuttu sen ansiosta ”kirkkohistorian isäksi”.

Kirkkohistoria on Eusebioksen tunnetuin teos, ja se kuuluu koko kristikunnan luetuimpiin kirjoihin. Teos on edelleen yksi merkittävimpiä lähteitä kristinuskon varhaisiin vuosisatoihin.[1][2] Yleisestä historiasta Eusebios kirjoitti teoksen Kronikka. Kirkkohistoria voidaan nähdä sen laajennoksena kirkon historian suhteen. Lisäksi Eusebios kirjoitti useita teoksia, jotka voidaan nähdä Kirkkohistorian esitöinä. Näihin kuuluvat Kokoelma vanhoja marttyyrikertomuksia, Origeneen puolustus ja Pamfiluksen elämä. Teos Palestiinan marttyyreista puolestaan on eräänlainen Kirkkohistorian täydennys.[1]

Tekstihistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkkohistoria on säilynyt useissa keskiaikaisissa käsikirjoituksissa, joista merkittävimmät seitsemän käsikirjoitusta on kirjoitettu 1000- ja 1100-luvuilla. Säilyneissä käsikirjoituksissa on merkkejä kahdesta teoksen synnyn kolmesta vaiheesta.[2]

Teos käännettiin syyriaksi jo varhain, noin vuonna 400. Tämä tekstimuoto käännettiin puolestaan edelleen armeniaksi. Rufinus Aquileialainen käänsi Kirkkohistorian latinaksi vuonna 403. Tämä käännös on kuitenkin monin kohdin melko vapaa ja täynnä tekstin väärinkäsityksiä. Rufinus kirjoitti myös Kirkkohistorian jatkon, joka ulottui vuoteen 395.[2]

Kirkkohistoria on suomennettu vuonna 1937 ja julkaistu Eusebioksesta aiemmin käytetyn nimimuodon mukaisesti nimellä Eusebiuksen kirkkohistoria.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

»Olen aikeissa kirjoittaa pyhien apostolien seuraajista ynnä ajoista Vapahtajastamme alkaen nyt umpeen kuluneeseen aikaan asti, kaikesta siitä, minkä kirkkohistorian mukaan kerrotaan tapahtuneen, mitkä miehet etevästi ovat olleet kirkon johtajina ja päämiehinä kuuluisimmissa seurakunnissa, mitkä miehet kunkin sukupolven aikana ovat puheella tai kirjoituksella julistaneet Jumalan sanaa, mitkä ja kuinka monet taas eri aikoina uutuuksien himosta ovat joutuneet äärimmäiseen hairahdukseen ja ovat julistaneet olevansa tiedon nimellä kulkevan valhetiedon opettajia – – edelleen kuinka usein, millä tavoin ja mihin aikaan pakanat kävivät sotaa jumalallista sanaa vastaan, ja mitkä miehet aikanansa verellä ja kidutuksia kärsien kestivät kilvoituksen sen puolesta – –[5]»

Eusebioksen teos kattaa noin kolmensadan vuoden ajanjakson Jeesuksen ajoista 300-luvun alkupuolelle, vuoteen 324 saakka. Hän seuraa apostolisen kirkon kehitystä, piispanvirkojen perimystä ja kirkolliskokouksia. Hän antaa kuvauksen oppiriidoista sekä taisteluista harhaoppeja vastaan, ja kertoo vainojen ajoista ja kirkon marttyyreistä. Hän kertoo Uuden testamentin synnystä, ja kuvaa merkittävimpiä kristillisiä apologeetteja ja muita kirjailijoita, sekä näiden teoksia. Eusebios pyrkii teoksessaan esittämään tapahtumat aikajärjestyksessä. Ajoituksena hän käyttää erityisesti keisarien hallitusvuosia.[2]

Eusebioksen Kirkkohistorian englanninkielisen käännöksen kansilehti vuodelta 1842.

Teoksen aineisto ja sen ryhmittely on kuitenkin melko hajanaista. Teoksen suomentanut Ivar A. Heikel luonnehtii teosta epäyhtenäiseksi ja Eusebioksen tyyliä monisanaiseksi, suorastaan liian runsassanaiseksi. Kaunopuheista tyyliä tavoitellessaan kirjoittaja itse asiassa kirjoittaa teennäisesti ja epäselvästi. Lisäksi teos vaikuttaa useassa kohdin nopeasti kootulta ja siksi epätasaiselta.[2] Toisaalta Eusebios ei edes pyrkinyt systemaattiseen ja kerronnalliseen kokonaisesitykseen, vaan kokosi tietoja ainoastaan merkittävimmistä seurakunnista ja henkilöistä, ja esitti historian lähinnä kokoamiensa alkuperäisten dokumenttien kautta.[6]

Kirjojen alkuun on jo varhain lisätty niiden lukujen sisällön tiivistävät sisällysluettelot. Ne eivät kuitenkaan ole olleet mukana Eusebioksen alkuperäisessä versiossa. Oman tekstinsä sisällä Eusebios esittää noin 150 lainausta sittemmin kadonneista varhaiskristillisistä tai muista antiikin aikaisista teoksista. Näin hän on merkittävä lähde näihin teoksiin. Lainaukset on kuitenkin esitetty joissain tapauksissa ulkomuistista, eivätkä ne ole aina täysin luotettavia.[2]

Kirja I

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksen alussa Eusebios esittää teoksen päämäärän ja lyhyen kuvauksen sen sisällöstä. Tämän jälkeen ensimmäinen kirja keskittyy Jeesukseen ja tämän elämään ja ulottuu näin noin vuoteen 33.

Eusebios aloittaa Kristuksen ennaltaolosta. Hän kuvaa kristillisen teologian mukaisesti, kuinka Kristus oli olemassa jo ennen maailman luomista ja otti osaa Jumalan luomistyöhön sekä ilmestyi Abrahamille, Moosekselle ja muille profeetoille. Nämä olivat tosiasiassa kristittyjä, eikä kristinusko näin ole uusi oppi.[7]

Tämän jälkeen Eusebios käsittelee Jeesuksen maallisesta elämästä tiedettyjä seikkoja. Hän aloittaa Jeesuksen syntymästä ja ajoittaa sen keisari Augustuksen 42. hallitusvuoteen (eli vuoteen 2 tai 1 eaa., kun Augustuksen katsotaan astuneen valtaan jo syksyllä 43 eaa.). Hän käsittelee myös syntymään liittyneitä ennustuksia ja muita tapahtumia. Samalla hän vastaa siihen jo varhain esitettyyn kysymykseen, miksi Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa esitetyt Jeesuksen sukuluettelot poikkeavat toisistaan: toinen sukuluettelo esittää perimyksen luonnon mukaan ja toinen juutalaisen lain mukaan.[8]

Seuraavaksi Eusebios käsittelee Jeesuksen opetustoiminnan aikaa, jonka hän katsoo alkaneen keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuonna (29 jaa.) ja kestäneen vähän vaille neljä vuotta. Hän käsittelee myös Josephuksen todistusta Johannes Kastajasta ja Jeesuksesta, Jeesuksen opetuslapsia sekä ruhtinas Abgarin yhteyksiä Jeesukseen. Hän hyväksyy Josephuksen todistuksen sekä Abgarin kirjeet aidoiksi.[9]

Kirja II

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja II käsittelee apostolien aikaa Jerusalemin tuhoamiseen saakka ja kattaa suunnilleen vuodet 33–66.

Eusebios kertoo ensin apostolien toiminnasta Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen sekä kristinuskon nopeasta leviämisestä ja roomalaisten toimista.[10] Tämän jälkeen hän kertoo Simon Taikurista; Pietarin, Paavalin ja muiden apostolien toimista ja matkoista; Markuksen evankeliumin synnystä; sekä Filon Aleksandrialaisesta.[11] Lopuksi Eusebios käsittelee keisari Neron julmuutta ja vainoja sekä Pietarin ja Paavalin marttyyrikuolemaa.[12]

Kirja III

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja III käsittelee apostolien jälkeistä apostolisten isien aikaa keisari Trajanukseen saakka ja kattaa suunnilleen vuodet 67–110.

Eusebios aloittaa käsittelemällä Pietarin seuraajaa, Linusta, Rooman piispana; Pietarin ja Paavalin teoksia; sekä Luukkaan teoksia (Luukkaan evankeliumi, Apostolien teot).[13] Tämän jälkeen hän käsittelee juutalaissotia sekä Jerusalemin piiritystä ja valtausta; Josephuksen teoksia; Linusta seuranneita Rooman piispoja; keisari Domitianuksen aikaisia vainoja; evankelista Johanneksen elämää, Johanneksen evankeliumin syntyä ja sen suhdetta muihin evankeliumeihin; sekä sitä, mitkä kirjat kuuluvat Uuteen testamenttiin.[14] Lopuksi Eusebios käsittelee ensimmäisiä lahkoja (ebioniitit, Kerinthos yms.) sekä mm. apostolisten isien teoksia.[15]

Kirja IV

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja IV käsittelee ensimmäisiä kristillisiä apologeetteja, gnostilaisia lahkoja sekä 100-luvun vainoja. Se kattaa noin vuodet 110–177.

Eusebios aloittaa käsittelemällä mm. Aleksandrian, Rooman ja Jerusalemin piispoja sekä juutalaisten kapinaa keisari Trajanuksen aikana.[16] Hän käsittelee myös useita varhaiskristillisiä kirjailijoita, kuten Kodratosta, Aristeidesta, Hegesipposta, Justinosta, Theofilosta ja Tatianosta, sekä näiden teoksia.[17] Hän kertoo myös Polykarpoksesta ja tämän marttyyrikuolemasta,[18] sekä gnostilaisista lahkoista ja näiden johtajista, kuten Valentinoksesta, Markionista ja Bardesaneesta.[19]

Kirja V

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja V käsittelee muun muassa marttyyreitä ja kristillisiä kirjailijoita sekä erilaisia lahkoja ja oppiriitoja. Se kattaa noin vuodet 178–200.

Eusebios käsittelee mm. erilaisia Rooman valtakunnan tuon aikaisia tapahtumia ja niihin liittyneitä marttyyrikuolemia ja kristittyjen tekemiä ihmeitä,[20] sekä Rooman, Jerusalemin ja muiden seurakuntien piispoja.[21] Apologeeteista ja muista kirjailijoista käsitellään mm. Irenaeusta, Klemens Aleksandrialaista, Apollonios Efesoslaista, Serapion Antiokialaista, Miltiadesta ja Pantainosta, sekä heidän teoksiaan.[22] Lahkoista hän käsittelee mm. markionlaisuutta, Montanusta ja montanolaisuutta, Artemonia, sekä fryygialaisia vääriä profeettoja.[23] Oppiriidoista merkittävin koski pääsiäistä.[24]

Kirja VI

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja VI käsittelee erityisesti Origenesta ja tämän aikalaisia. Se kattaa noin vuodet 200–250.

Eusebios kertoo laajasti Origeneen elämästä, koulutuksesta, tutkimuksista ja teoksista sekä tämän oppilaista.[25] Tämän lisäksi hän käsittelee myös Dionysios Aleksandrialaisen teoksia ja tämän työtä Novatianuksen ja novatiolaisuuden vastustamiseksi.[26] Hän käsittelee myös tuon ajan muita kirjailijoita, kuten Ambrosiosta, Klemens Aleksandrialaista, Symmakhosta, Hippolytosta, Serapionia ja Africanusta,[27] sekä piispoja, erityisesti Fabianusta ja Heraklasta.[28] Eusebios kertoo myös Severuksen, Maximinuksen ja Deciuksen aikaisista vainoista.[29] Eusebios käsittelee myös mm. kristittyihin suopeammin suhtautunutta keisari Philippusta,[30] Narkissos Jerusalemilaisen tekemiä ihmeitä,[31] sekä erilaisia harhaoppeja.[32]

Kirja VII

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja VII käsittelee 200-luvun jälkimmäisen puoliskon vainoja sekä tuon ajan lahkoja ja oppiriitoja. Se kattaa noin vuodet 250–303.

Eusebios kertoo muun muassa keisarien pahoista teoista, vainoista ja saavutetuista rauhoista, marttyyreistä ja erilaisista onnettomuuksista.[33] Hän kertoo myös Cyprianuksesta sekä muista piispoista ja merkittävistä kristityistä.[34] Lahkoista Eusebios käsittelee jälleen, kuten myös kirjassa VI, novatiolaisuutta sekä Dionysios Aleksandrialaisen kirjeitä ja muita teoksia sekä tämän uurastusta harhaoppien vastustamiseksi.[35] Eusebios käsittelee myös Sabelliuksen (sabellianismi), Nepoksen ja Paavali Samosatalaisen harhaoppeja sekä manikealaisuutta.[36] Oppiriidoista hän käsittelee mm. harhaoppisten kastetta sekä Johanneksen ilmestyksen asemaa koskeneita kiistoja.[37]

Kirja VIII

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja VIII käsittelee keisari Diocletianuksen aikaisen niin kutsutun suuren vainon aikaa. Se kattaa noin vuodet 303–311.

Eusebios kertoo vainoja edeltäneistä tapahtumista sekä vainoista, kuten kirkkojen tuhoamisesta, ja tunnetuista marttyyreistä eri puolilla valtakuntaa.[38] Hän kuvailee myös kristinuskon vihollisten luonnetta. Lopussa hän kertoo asioiden muuttumisesta paremmaksi.[39] Kirjan loppuun on joissakin käsikirjoituksissa liitetty Palestiinan marttyyrejä koskeva, kolmetoista lukua käsittävä osa.

Kirja IX

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja IX käsittelee keisari Maximinuksen aikaisia vainoja sekä keisari Konstantinuksen voittoa Maxentiuksesta valtakunnan länsiosassa ja Maximinuksesta sen itäosassa. Se kattaa noin vuodet 312–313.

Eusebios aloittaa kuvaamalla kristityille paremmaksi muuttunutta tilannetta, josta palattiin jälleen vaikeampiin aikoihin. Hän kertoo kristittyjä vastaan suunnatuista toimista, väärennetyistä apokryfisistä teoksista, uusien pakanallisten patsaiden pystyttämisestä, tuon ajan marttyyreistä, sekä onnettomuuksista, kuten sodasta ja nälänhädästä, jotka kaikesta seurasivat.[40] Lopuksi Eusebios kertoo Konstantinuksen ja Liciniuksen voitoista (vuosina 312 ja 313), tyrannien syrjäyttämisestä sekä kristinuskon vihollisten lopullisesta kukistumisesta.[41]

Kirja X

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja X on käsittelee kristinuskon lopullista voittoa Rooman valtakunnassa. Se kattaa noin vuodet 313–324.

Eusebios kertoo ensin saavutetusta rauhasta sekä kirkkojen jälleenrakentamisesta. Hän esittää keisarillisia lakeja ja käskykirjeitä, joissa mm. myönnetään rahaa jälleenrakennukseen.[42] Tämän jälkeen käsitellään Liciniuksen kapinaa, sen kukistamista ja tämän kuolemaa, ja Konstantinuksen voittoa (vuonna 323). Lopuksi Eusebios kertoo seuranneesta siunauksesta, joka tuli koko kansan osaksi Konstantinuksen valtakaudella.[43]

Arviointeja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikelin mukaan Eusebios ei teoksessaan kyennyt tai ollut kiinnostunut selvittämään asioiden välisiä yhteyksiä ja syy-seuraussuhteita kovinkaan syvällisesti. Lisäksi Eusebios ei ole täysin puolueeton. Puolueellisen kohtelun saavat erityisesti kirkon harhaoppisiksi tuomitsemat lahkolaiset, kuten gnostilaiset, sekä kristinuskon vainoojat, joiden motiiviksi esitetään yksiselitteisesti luonteen pahuus.[2]

Eusebioksen teoksen luotettavuus on usein asetettu muutenkin kyseenalaiseksi ja Eusebiosta on syytetty jopa historian vääristelystä.[4] Jo 400-luvulla kirkkohistorioitsija Sokrates Skolastikko kuvasi Eusebioksen kirjoittaneen sekä Kirkkohistoriassa että Konstantinuksen elämäkerrassaan enemmän kaunopuheisuudesta ja keisarin ylistykseksi kuin todellisen historian käänteistä.[44]

Edward Gibbon arvosteli Eusebiosta ja tämän menetelmiä 1700-luvulla, ja hänen näkemyksensä on vaikuttanut myöhempiin tutkijoihin.[45] 1800-luvulla Jacob Burckhardt piti Eusebiosta suoranaisena valehtelijana, "antiikin ensimmäisenä epärehellisenä historioitsijana", joka pyrki tekemään Konstantinuksesta hallitsijan ihannekuvan ja esimerkin myöhemmille hallitsijoille.[46]

Arnaldo Momiglianon mukaan historiankirjoitus oli Eusebiokselle jotain tieteen ja propagandan väliltä.[47] Ramsay MacMullenin mukaan Eusebioksen teos edustaa historiankirjoituksen muotoa, jossa mitään poikkeavia tai vihamielisiä näkemyksiä ei oteta huomioon, vaan niistä vaietaan aktiivisesti. MacMullenin mukaan Eusebioksen kuvaus on häirinnyt myöhempiä yrityksiä kuvata varhaisen kirkon kehitystä.[48]

Philip Schaffin mukaan Eusebioksen epärehellisyyttä on kuitenkin liioiteltu. Schaffin mukaan Eusebiokselle oli luontevaa keskittyä kristinuskon nousuun ja sen kirkolle myönteisiin puoliin, mutta hän ei silti pyrkinyt peittämään kristittyjen syntejä. Eusebioksen kuvaus ei ole tieteellinen, mutta silti vilpitön.[45]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Heikel, Ivar A.: "Alkusanat" ja "Eusebiuksen elämä ja teokset". Teoksessa Eusebius 1937, s. 5–21.
  2. ↑ a b c d e f g h i Heikel, Ivar A.: "Eusebiuksen elämä ja teokset: Eusebiuksen kirkkohistoria". Teoksessa Eusebius 1937, s. 21–30.
  3. ↑ a b Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Eusebios”, Antiikin käsikirja, s. 163. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4
  4. ↑ a b Kirsch, Johann Peter: Ecclesiastical History Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
  5. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria I.1–2. Suomennos Ivar A. Heikel.
  6. ↑ Sarasti-Wilenius, Raija: "Eusebios ja kirkkohistorian synty". Teoksessa Kivistö, Sari & Riikonen, H. K. & Salmenkivi, Erja & Sarasti-Wilenius, Raija: Kirjallisuus antiikin maailmassa, s. 531–532. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-089-8
  7. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria I.1–4.
  8. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria I.5–9.
  9. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria I.10–13.
  10. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria II.1–12.
  11. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria II.13–24.
  12. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria II.25–26.
  13. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria III.1–4.
  14. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria III.5–25.
  15. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria III.26–39.
  16. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IV.1–2, IV.4–6, IV.10–12, IV.19–20.
  17. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IV.3, IV.8, IV.16–18, IV.21–29.
  18. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IV.14–15.
  19. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IV.10–12, IV.30.
  20. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria V.1–3, 5–7.
  21. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria V.6, V.9, V.12, V.22.
  22. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria V.4, V.8, V.10–11, V.17–19, V.20–21, V.26–27.
  23. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria V.13–16, V.28.
  24. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria V.23–25.
  25. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.2–4, VI.8, VI.16, VI.19, VI.23–25, VI.27, VI.30, VI.32, VI.36, VI.39.
  26. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.35, VI.40, VI.42, VI.44–46.
  27. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.6, VI.12–14, VI.17–18, VI.20, VI.22, VI.31.
  28. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.10, VI.15, VI.21, VI.26, VI.29.
  29. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.1, VI.28, VI.39.
  30. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.34.
  31. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.9.
  32. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VI.33, VI.37–38, VI.43.
  33. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VII.1, VII.5, VII.10, VII.12–13, VII.15–17, VII.21–23.
  34. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VII.2–3, VII.14, VII.19, VII.32.
  35. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VII.4, VII.7, VII.11, VII.20, VII.26.
  36. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VII.6, VII.8, VII.24, VII.27–31.
  37. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VII.9, VII.25.
  38. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VIII.1–13.
  39. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria VIII.14–17.
  40. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IX.1–8.
  41. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria IX.10–11.
  42. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria X.1–7.
  43. ↑ Eusebios: Kirkkohistoria X.8–9.
  44. ↑ Sokrates Skolastikko: Kirkkohistoria I.1. Teoksessa Socrates Scholasticus: The Ecclesiastical History, s. 7. NuVision Publications, LLC, 2004. ISBN 1595471685 Teoksen verkkoversio.
  45. ↑ a b Schaff, Philip: Nicene and Post-Nicene Fathers Second Series – Eusebius Church History: Life of Constantine the Great, Oration in Praise of Constantine, s. 49. Cosimo, Inc., 2007. ISBN 1602065071 Teoksen verkkoversio.
  46. ↑ Burckhardt, Jacob: The age of Constantine the Great, s. 283. (University of California publications: Classical studies) University of California Press, 1983. ISBN 0520046803 Teoksen verkkoversio.
  47. ↑ Momigliano, Arnaldo: Essays in Ancient and Modern Historiography, s. 111. University of Chicago Press, 2012. ISBN 0226533859 Teoksen verkkoversio.
  48. ↑ MacMullen, Ramsay: Christianizing the Roman Empire: A.D 100–400, s. 6–7. Yale University Press, 1984. ISBN 0-300-03642-6

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennos

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eusebii Pamphili Ecclesiasticae historiae libri decem. Pariisi: H. Valesius, 1659. Kreikankielinen alkuteksti ja latinankielinen käännös.
  • Eusebius: Ecclesiastical History. (Volume I. Books 1–5. Loeb Classical Library 153) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1926. ISBN 0674991699 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Eusebius: Ecclesiastical History. (Volume II. Books 6–10. Loeb Classical Library 265) Cambridge, MA: Harvard University Press, 1932. ISBN 0674992938 Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Eusebius: The Church History. (Translation Paul L. Maier) Kregel Academic, 2007. ISBN 0825494885 Englanninkielinen käännös.
  • The Ecclesiastical History of Eusebius in Syriac. (Edited from the manuscripts by the late William Wright and Norman McLean) Cambridge: Cambridge University Press, 1898. Teoksen verkkoversio. Syyriankielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Grant, Robert McQueen: Eusebius as Church Historian. Clarendon Press, 1980. ISBN 0198264410

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirkkohistoria_(Eusebios)&oldid=22786809”