Epifanios
Epifanios Salamislainen (kreik. Επιφάνιος, n. 315–403) oli kreikkalainen kirkkoisä, joka oli kristillisen oikeaoppisuuden voimakas puolustaja. Hänet tunnettiin ahkerana kerettiläisten kirjoitusten etsijänä ja vastustajana kristikunnan vaikeina aikoina Nikean ensimmäisen kirkolliskokouksen jälkeen.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epifanios syntyi juutalaiseen perheeseen pienessä Besandukin asutuskeskuksessa Palestiinassa. Hän kääntyi kristinuskoon ja eli munkkina Egyptissä, jossa sai koulutuksen ja törmäsi valentinolaisiin ryhmiin. Juudeaan Epifanios palasi noin vuonna 333 ja perusti luostarin kotikaupunkiinsa. Hän toimi luostarin apottina kolmekymmentä vuotta. Epifanios perehtyi samalla useisiin kieliin, muun muassa hepreaan, syyriaan, egyptiin, kreikkaan ja latinaan, ja häntä kutsuttiinkin "viisikieliseksi".
Oppineen maineensa ansiosta Epifanios sai paikan Kyproksen Salamiin kaupungin piispaksi vuonna 367 ja hän toimi samalla myös Kyproksen metropoliittana. Epifanios oli piispan virassa melkein neljäkymmentä vuotta ja matkusti samalla laajalti taistellakseen epäsovinnaisia uskomuksia vastaan. Hän oli paikalla vuonna 376 Antiokian synodissa, jossa kolminaisuusopin kysymyksiä käsiteltiin apollinarismia vastaan.
Vuonna 394 Palestiinan matkallaan Epifanios hyökkäsi Origeneen seuraajia vastaan ja vaati, että Jerusalemin piispa tuomitsisi näiden kirjoitukset, jotka lopulta tuomittiin Konstantinopolin toisessa kirkolliskokouksessa vuonna 553. Vuonna 402 melkein 80 vuoden iässä piispa Theofiloksen pyynnöstä Epifanios lähti Konstantinopoliin taistelemaan Johannes Khrysostomosta vastaan. Kun Epifanios tajusi, että Theofilos oli käyttänyt häntä vain hyväkseen vastustamaan Johannesta, joka oli antanut suojapaikan Theofiloksen vainoamille munkeille, Epifanios aloitti kotimatkan takaisin Kyprokselle. Hän kuitenkin kuoli merellä vuonna 403.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Epifanioksen varhaisimpia töitä oli Ankoratos ("Hyvin ankkuroitu"), joka esitteli argumentteja areiolaisuutta ja Origeneen opetuksia vastaan.
Hänen parhaiten tunnettu teoksensa on Panarion ("Lääkelaukku"), joka on kirjoitettu vuosien 374 ja 377 välisenä aikana. Se muodosti käsikirjan kerettiläisten käsittelemiseen. Teos esitteli 80 kerettiläistä oppia, joista osasta ei ole säilynyt tähän päivään muita dokumentteja. Vaikka Epifanios salli kiihkonsa nousta faktojen yläpuolelle, Panarion on merkittävä tietolähde kristillisestä kirkosta 300-luvulta.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ”Pyhä Epifanios, Kyproksen piispa”, Gerontikon eli Pyhien vanhusten sanomaa, s. 55–58. (Ensimmäinen painos) Suomentanut Johannes Seppälä. Pieksämäki: Ortodoksinen kirjallisuusyhdistys Ortokirja ry, 1984. ISBN 951-95895-0-3
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Epiphanius of Salamis: Panarion / Adversus Haereses. Otteita teoksesta. Tertullian.org. (englanniksi)
- Epiphanius: From Epiphanius, Bishop of Salamis, in Cyprus, to John, Bishop of Jerusalem. Epifanioksen kirje Jerusalemin piispalle. Christian Classics Ethereal Library. (englanniksi)
- Epiphanius: From Epiphanius to Jerome. Epifanioksen kirje Hieronymukselle. Christian Classics Ethereal Library. (englanniksi)
Klemens I · Ignatios · Polykarpos · Papias · Hermas · Justinos Marttyyri · Irenaeus · Klemens Aleksandrialainen · Tertullianus · Origenes · Cyprianus · Eusebios Kesarealainen · Athanasios Suuri · Efraim Syyrialainen · Basileios Suuri · Gregorios Nazianzilainen · Gregorios Nyssalainen · Kyrillos Jerusalemilainen · Epifanios · Johannes Khrysostomos · Kyrillos Aleksandrialainen · Ambrosius · Hieronymus · Augustinus · Leo Suuri · Pseudo-Dionysios Areopagita · Gregorius Suuri · Maksimos Tunnustaja · Johannes Damaskolainen