Pamaus-Seura

Pamaus-Seuran klubitalo Viipurissa. Arkkitehti Anders Sandellin suunnittelema rakennus valmistui vuonna 1871. Seura osti rakennuksen klubitalokseen vuonna 1917. Arkkitehti Juhani Vikstedt muokkasi rakennuksen seuran käyttötarpeisiin.

Pamaus-Seura, viralliselta nimeltään Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajain Seura Pamaus, on viipurilaistaustainen suomalainen talousseura, joka edistää elinvoimaista elinkeinoelämää.

Historia

Viipurin asema koheni kotimaisen ja kansainvälisen kaupankäynnin keskuudessa 1850-luvun jälkeen. Kaupungin talouskasvu oli huomattavaa. Ruotsinkielinen Handelsgillet i Wiborg oli perustettu vuonna 1887, jonka takia syntyi tarve perustaa suomenkielinen talousseura.

Pamaus-Seura perustettiin 13.1.1891 Suomen suuriruhtinaskuntaan kuuluneessa Viipurissa. Seura perustettiin suomenmielisten ja viipurilaisten liikemiesten toimesta edistämään käsityöläisten ja liikkeenharjoittajien etuja, koska tieteellis-tekninen kehitys, teolliset vallankumoukset ja parantuneet kansainväliset yhteydet olivat muuttaneet viipurilaisten elinoloja. Helsingin ja Pietarin välisen radan ja Saimaan kanavan avautuminen vauhdittivat Viipurin talouskasvua. Vuonna 1875 Viipurin kaupan arvo oli korkeampi kuin Helsingin. Viipurin kaupankäynnin arvo oli 60 miljoonaa markkaa, kun koko maan kokonaisarvo oli 240 miljoonaa markkaa.

Seuran nimi viittaa Viipurin pamaukseen. Viipurin pamaus on näkyvillä seuran tunnuksessa.

Perustamiskokouksessa oli paikalla kolmisenkymmentä perustajajäsentä. Vuorineuvos Karl Alfred Paloheimo ja kulttuurivaikuttaja Johan Henrik Erkko olivat seuran perustajajäseniä. Viipuri oli seuran perustamisvuonna yksi Suomen suurimmista kauppa- ja teollisuuskaupungeista. Seura tuki yleistä äänivelvollisuutta vuonna 1896. Seura edisti Viipurin kaupungin elinvoimaisuutta, sekä karjalaista teollisuutta, kaupankäyntiä ja muuta liike-elämää. Seuran ensimmäisinä toimivat kultaseppa William Porthan, tukkukauppias Jaakko Häkli, kauppaneuvos Juho Lallukka ja mesenaatti William Otsakorpi. Kirjailija Matti Kurikka valittiin ensimmäisen johtokunnan jäseneksi.

Klubitalo Viipurissa

Seura toimi Sellgrenin talossa, joka sijaitsi Salakkalahdenkadun ja Fredrikinkadun kulmassa. Fredrikinkatu tunnettiin myöhemmin Tawastiankatuna. Seura päätti ostaa oman klubitalon vuonna 1916 ja seura muutti uuteen klubitaloon kesäkuussa 1917. Rakennuksen oli suunnittellut arkkitehti Anders Sandell vuonna 1871. Uusi klubitalo sijaitsi osoitteessa Kurjenkatu 3 (ent. Pajakatu). Arkkitehti Juhani Vikstedin muutokset valmistuivat vuonna 1919. Klubitalo oli näyttävä ja koristeellinen yksikerroksinen puutalo. Uuden klubitalon avajaisia vietettiin vuonna 1921. Klubitalolla pidettiin esitelmiä, jotka koskettivat kaupankäyntiä ja teollisuutta.

Seuran sisälle perustettiin puhuja- ja lauluseurat. Seuran mieskuoroa johti musiikinopettaja Emil Sivori. Kanttori Oskari Tilli johti kuoroa Sivorin jälkeen.

Seura oli yhteistoiminnassa Viipurin Suomalaisen Klubin kanssa. Pamaus-Seuran ja Suomalaisen Klubin jäsenet olivat usein samoja henkilöitä.

Kauppaneuvos Lallukan testamentti määräsi summia seuran rakennusrahastoa ja kauppamuseohanketta varten.

Seura ryhtyi suunnittelemaan uutta klubirakennusta vuonna 1925. Arkkitehti Väinö Keinänen laati uuden rakennuksen piirrustukset. Hankkeen kustannukset nousivat liikaa, jonka takia hanke jäi pöydälle. Seura tyytyi remontoimaan ja kunnostamaan Pajakadun klubitaloa.

Seura neuvotteli Pohjoismaiden Yhdyspankin kanssa Kauppatorin laidalla ja Pyöreän tornin vieressä olleen pankkihuoneiston ostamisesta uutta klubirakennusta varten vuonna 1938. Arkkitehti Keinänen laati uudet suunnitelmat pankkihuoneiston muuttamiseksi klubikäyttöön. Seura toimi Yhdyspankin rakennuksen kolmannessa ja neljännessä kerroksessa jatkosodan aikana, joka oli säilynyt koskemattomana talvi- ja jatkosodan tapahtumien keskellä. Klubitoiminta päättyi rakennuksessa toisen maailmansodan tapahtumien takia, jonka seurauksena Suomi menetti Viipurin ja Karjalan.

Lahjoitusrahasto

Seuran lahjoitusrahasto perustettiin vuonna 1912. Rahaston alkupääoman lahjoitti liikemies, mesenaatti, kauppaneuvos Juho Lallukka. Rahasto jakoi stipendejä nuorille, jotka saivat mahdollisuuden suorittaa opintomatkoja ulkomaille. Opintomatkat keskittyivät kaupankäynnin ja teollisuuden ympärille. Kauppaneuvos Feodor Sergejeff ja William Otsakorpi lahjoittivat huomattavia summia rahastolle.

Taidekokoelma

Seura hankki mittavan taidekokoelman vuosina 1901-1941. Seuran taidekokoelmissa olivat liikemies Juho Lallukan, mesenaatti William Otsakorven, konsuli M. A. Wilskan, kultaseppä Wilhelm Porthanin ja kaupunginjohtaja Arno Tuurnan muotokuvat. Lallukan muotokuvan maalasi Eero Järnefelt, Otsakorven Eero Snellman, Wilskan Emil Rautala, Porthanin Kalle Kuutola ja Tuurnan Eva Cederström. Seuran kokoelmissa oli Pekka Halosen, Elias Muukan ja Cederströmin maalauksia. Vain pieni osa taidekokoelmasta tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Taidekokoelma evakuoitiin Helsinkiin. Pamaus-Seuran taidekokoelma on nykyään Lappeenrannan taidemuseon suojissa.

Ensimmäiset puheenjohtajat

• Kultaseppä Wilhelm Porthan (1891-1899)
• Tukkukauppias, mesenaatti Jaakko Häkli (1899-1902)
• Kauppaneuvos, mesenaatti Juho Lallukka (1902-1913)
• Konsuli, mesenaatti William Otsakorpi (1913-1927)
• Kauppaneuvos Evert Viktor Sellgren 1919
• Toimitusjohtaja H.K. Paavilainen (1927-1928)
• Konsuli Walde Sario (1928-1930)
• Kauppaneuvos M.A. Wilska (1931-1947)

Nykyaika

Vuonna 2024 seurassa oli yli 700 jäsentä. Seura järjestää puhujatilaisuuksia. Ministerit, kansanedustajat, korkea-arvoiset virkamiehet ja upseerit, suurlähettiläät, tutkijat, kirjailijat ja yritysjohtajat ovat pitäneet esitelmiä seuran tilaisuuksissa.

Katso myös

• Pamaus-Seuran kokoelma