K. A. Paloheimo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K. A. Paloheimo
K. A. Paloheimo
K. A. Paloheimo
Henkilötiedot
Muut nimet Karl Alfred Paloheimo (vuoteen 1906 saakka Brander)
Syntynyt25. heinäkuuta 1862
Kangasala
Kuollut15. kesäkuuta 1949 (86 vuotta)
Helsinki t. Järvenpää
Kansalaisuus Suomi
Ammatti finanssi- ja teollisuusmies
Arvonimivuorineuvos (1929), kauppatieteiden kunniatohtori (1946)

Karl Alfred Paloheimo (sukunimi vuoteen 1906 saakka Brander; 25. heinäkuuta 1862 Kangasala – 15. kesäkuuta 1949 Helsinki t. Järvenpää[1]) oli suomalainen finanssi- ja teollisuusmies ja vuorineuvos.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paloheimon vanhemmat olivat kirkkoherra Henrik Erland Brander ja Lovisa Wilhelmina Fredriksson. Hänen veljiään olivat H. G. ja Paavo Paloheimo. Hän valmistui ylioppilaaksi 1880, filosofian kandidaatiksi fysiikka pääaineena 1883 ja filosofian tohtoriksi (lisensiaatiksi) 1891. Paloheimon puoliso oli Gerdrud Helena Hernberg (1863–1923).[2] Paloheimot asuivat pitkään Kallio-Kuninkalan tilalla Järvenpäässä. Heillä oli viisi poikaa, joista kolme avioitui perheen naapuristossa sijaitsevien Tuusulanjärven taiteilijakotien tyttärien kanssa. Vanhin poika Arvi Paloheimo avioitui Jean Sibeliuksen tyttären Eva Sibeliuksen kanssa, Paavo Paloheimo taiteilija Pekka Halosen tyttären Annikki (Anni) Halosen kanssa ja Olli Paloheimo Eero Järnefeltin tyttären Leena Järnefeltin kanssa.[3][4]Olli Paloheimo johti H. G. Paloheimo Oy:ta 40 vuotta 1926–1966. Nuorin poika Yrjö Paloheimo muutti Yhdysvaltoihin ja oli siellä Suomen kunniakonsuli ja Finlandia Foundation-säätiön presidentti.

Ammattiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paloheimo toimi Viipurin klassillisen lyseon matematiikan ja fysiikan lehtorina 1888–1891. Tämän jälkeen hän siirtyi 1892 vakuutusalalle vastaperustetun Palovakuutusosakeyhtiö Pohjolan toimitusjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1932 saakka. Hän oli myös Tapaturmavakuutusosakeyhtiö Kullervon toimitusjohtaja 1896–1932 ja Jälleenvakuutusosakeyhtiö Osmon toimitusjohtaja 1899–1932. Hän toimi kaikkien näiden johtokuntien puheenjohtajana vuodesta 1932[1]. Paloheimo oli mukana perustamassa useita eri teollisuusyrityksiä: 1898 Suomen Gummitehdas Oy, 1907 Kajaanin Puutavara Oy, 1910 Riihimäen Lasi Oy ja 1911 Rauma Wood Ltd. Oy, jälkimmäisissä kolmessa yhdessä veljiensä H. G. Paloheimon ja Paavo Paloheimon kanssa. Hän oli myös yksi Suomen Liikemiesten Kauppaopiston ja Helsingin Kauppakorkeakoulun perustajista.

Kun Paloheimon veljet H. G. Paloheimo ja Paavo Paloheimo kuolivat 1919 ja 1921, K. A. Paloheimo otti tehtäväkseen suvun raha-asioista vastaamisen. Tätä varten perustettiin pankkiiriliike Paloheimo & Co Pankki Osakeyhtiö, myöhemmältä nimeltään Suomen Vientipankki Oy (Export Bank of Finland Ltd.). Tämän vientipankin tarkoituksena oli hankkia Englannista luottoja Paloheimon teollisuusyrityksille, jotka jo alun perin oli perustettu paljolti lainojen avulla. Suomen Vientipankin rahoitusongelmat johtivat kuitenkin siihen, että Kajaanin Puutavara Oy jouduttiin myymään 1922 Ab Uleå Oy:lle ja huonosti tuottava Rauma Wood Ltd. Oy siirtyi Suomen Pankin hallintaan, vaikka jäikin muodollisesti Paloheimojen omistukseen. Erityisesti Kajaanin osakkeiden myynti ruotsinkieliselle yritykselle herätti paljon arvostelua Paloheimoa kohtaan. Vientipankin talousvaikeudet jatkuivat kuitenkin edelleen ja lopulta se teki konkurssin 1931. Paloheimo oli ottanut Vientipankilta luottoja ja kun vararikon jälkeen lainat sanottiin irti hän menetti yritystoimintaan sijoittamansa omaisuuden pankin velkojille. Paloheimo joutui myös luopumaan vakuutusyhtiö Pohjolan ja sen tytäryhtiöiden toimitusjohtajan tehtävistä 1932, mutta jäi edelleen yhtiöiden johtokuntien puheenjohtajaksi kuolemaansa saakka.

Paloheimolle myönnettiin vuorineuvoksen arvo 1929 ja kauppatieteiden kunniatohtorin arvo 1946.[1] Harrastustoiminnan puolella Paloheimo oli mukana perustamassa 1934 Suomen Kennelliittoa ja oli sen edustajiston ensimmäinen puheenjohtaja.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 6, palsta 893
  2. ↑ ”Paloheimo (Brander), Martti Olli”, Suomen metsänhoitajat. Finlands forstmästare 1851–1931, s. 356. Mänttä: Suomen Metsänhoitajaliitto, 1931.
  3. ↑ Riitta Vainio: Taiteilijakoti Suviranta etsii uutta tulevaisuutta. Kuntalehti, 7/2016.
  4. ↑ Jouni Yrjänä: Paloheimo - neljän sukupolven monialayritys, s. 94. WSOY, 2007.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Teemu Keskisarja: Afäärifennomaanit. Paloheimo-veljekset suurliikemiehinä ja yhteiskunnallisina vaikuttajina, 418 siv. WSOY 2006. ISBN 951-0-31842-6
  • Akseli Listo: Ansala. Näköispainos Liston kirjasta Ansalan Metsästyshoitoyhdistyksen ensimmäisestä vuosikymmennestä (1907–1917), 137 siv. Suomen Metsästysmuseon julkaisuja 2007. ISBN 978-952-9729-15-9, ISBN 952-9729-15-4

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=K._A._Paloheimo&oldid=21318967”