Palaiókastro (Pýlos)
| Palaiókastro | |
|---|---|
| Παλαιόκαστρο | |
_(1).jpg) Palaiókastro. |
|
| Sijainti | Zógkloksen niemi, Pýlos-Néstoras, Messenia, Peloponnesos, Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | linna |
| Valmistumisvuosi | 1278 |
 |
|
Palaiókastro (kreik. Παλαιόκαστρο) eli Palionavaríno (Παλιοναβαρίνο) eli Navarínon vanha linna (Παλαιόκαστρο Ναβαρίνου), myös Giálovan linna (Κάστρο Γιάλοβας) tai Petrochórin linna (Κάστρο Πετροχωρίου), on linna Zógkloksen niemellä Messeniassa lähellä Pýloksen kaupunkia.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palaiókastron linnan kukkula toimi antiikin aikana Pyloksen kaupungin akropoliina eli linnoitettuna yläkaupunkikukkulana. Zógkloksen niemi tunnettiin tuolloin nimellä Koryfasion. Palaiókastron linnan rakennutti frankkikomentaja Nicolas II de Saint-Omer vuonna 1278. Sen tarkoitus oli suojata Peloponnesoksen länsirannikon tärkeimmän luonnonsataman Navarínonlahden eli Pýloksenlahden pohjoista sisäänkäyntiä. Linna rakennettiin kukkulan antiikin aikaisten linnoitteiden päälle. Frankit käyttivät linnasta nimeä Port de Jonc.[1]
Palkkasotilaista koostunut navarralaiskomppania valtasi Palaiókastron vuonna 1381 ja teki siitä tukikohtansa. Venetsialaiset ostivat linnan vuonna 1423 vahvistaakseen alueen puolustusta, johon kuului myös muun muassa Methónin linna. Palaiókastro antautui osmaniturkkilaisille vuonna 1500 sen jälkeen, kun nämä olivat vallanneet Methónin linnan. Myöhemmin Palaiókastro oli vielä hetkittäin venetsialaisten hallussa, mutta vuonna 1504 turkkilaiset saivat sen haltuunsa pysyvästi.[1]
Vuonna 1573 turkkilaiset rakensivat Niókastron eli Navarínon uuden linnan. Tämän jälkeen vanha linna menetti merkitystään ja alettiin tuntea nimellä Palaiókastro, ”Vanha linna”. Sen merkitystä vähensi myös Navarínonlahden pohjoisen sisäänkäynnin liettyminen umpeen. Francesco Morosini valloitti kummatkin linnat Venetsialle vuonna 1686. Turkkilaiset saivat ne jälleen vuonna 1715.[1][2]
Vaikka Palaiókastro säilyikin käytössä läpi turkkilaisajan, se rappeutui. Kreikkalaiset valtasivat kummankin linnan Kreikan vapaussodan alussa vuonna 1821. Ibrahim pašša rantautui helmikuussa 1825 Methóniin ja piiritti vetäytyneet kreikkalaiset Palaiókastroon ja Niókastroon. Palaiókastro joutui antautumaan 28. huhtikuuta 1825 ja Niókastro hieman myöhemmin.[1][3] 20. lokakuuta 1827 linna osallistui Navarínon taisteluun, ja turkkilaiset ampuivat sekä sieltä että Niókastrosta tykeillä liittoutuneiden eurooppalaisten laivastoa. Ibrahimin joukot vetäytyivät lokakuussa 1828. Sodan jälkeen linna jäi käyttämättömäksi ja raunioitui.[1]
Rakennelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palaiókastron kukkulan korkeus on noin 120 metriä merenpinnasta laskettuna. Linnaa on muutettu lukuisia kertoja sen historian aikana. Sen suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 200 metriä ja suurin leveys eteläosassa noin 150 metriä. Linna on suojattu muurilla kaikilta muilta paitsi itäsivulta, jossa jyrkkä luonnonrinne antoi tarpeeksi suojaa muutoinkin. Pääportti oli eteläsivulla.[1]
Poikkimuuri jakaa linnan sisältä pohjois- ja eteläosaan, joista pohjoisosa käsittää kukkulan huipun ja on linnan vanhinta osaa. Muutoin kokonaisuudesta voidaan erottaa venetsialaisaikaiset ja osmaniaikaiset rakennusvaiheet. Linnasta on säilynyt sen muureja ja torneja, mutta muurien sisäpuolella on vain raunioita. Vuonna 1668 linnassa kerrotaan olleen 80 taloa, moskeija ja hamam. Kukkulalla on myös kirkon jäänteet sekä suuria vesisäiliöitä.[1]
Linnakukkulan pohjoisrinteessä sijaitsee niin kutsuttu Nestorin luola.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Παλαιόκαστρο ή Παλιοναβαρίνο Καστρολόγος. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ a b Παλαιόκαστρο Pylos Info. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ Νιόκαστρο ή Κάστρο Ναβαρίνου Καστρολόγος. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palaiókastro Wikimedia Commonsissa
