Niókastro
| Niókastro | |
|---|---|
| Νιόκαστρο | |
 Niókastron linnaa. |
|
| Sijainti | Pýlos, Pýlos-Néstoras, Messenia, Peloponnesos, Kreikka |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | linnoitus |
| Valmistumisvuosi | 1573 |
 |
|
Niókastro (kreik. Νιόκαστρο) eli Navarínon (uusi) linna ((Νιό)καστρο Ναυαρίνου/Ναβαρίνου, (Nió)kastro Navarínou) on linnoitus Pýloksen kaupungissa Kreikassa. Se sijaitsee niemessä heti kaupungin länsipuolella.[1][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Niókastron linnoituksen rakensivat osmanit sen jälkeen, kun olivat hävinneet Lepanton taistelun vuonna 1571. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1573. Linnoituksen tarkoitus oli korvata Pýloksen Palaiókastron eli Palionavarínon linna tai ainakin täydentää sitä. Sen tarkoitus oli suojata Peloponnesoksen länsirannikon tärkeimmän luonnonsataman Navarínonlahden eli Pýloksenlahden eteläistä sisäänkäyntiä, siinä missä vanha linna oli suojannut pohjoista sisäänkäyntiä, joka oli kuitenkin liettymässä umpeen. Linnoitus säilyi turkkilaisilla vuoteen 1686, jolloin venetsialaiset valtasivat sen sekä Palaiókastron Francesco Morosinin johdolla. Turkkilaiset valtasivat linnat takaisin vuonna 1715.[1][2]
.JPG)
Venetsialaiset räjäyttivät linnoituksen poistuessaan, mutta turkkilaiset korjasivat sen. Linnoituksen sisälle kehittyi asutus, joka toimi nykyisen Pýloksen kaupungin alkuna. Kreikkalaiset valtasivat linnoituksen Kreikan vapaussodan alkupuolella 7. elokuuta 1821. Ibrahim pašša rantautui helmikuussa 1825 Methóniin ja piiritti vetäytyneet kreikkalaiset Niókastroon ja Palaiókastroon. Niókastro joutui antautumaan 11. toukokuuta 1825 ja Palaiókastro jo hieman aiemmin.[1][3] Ibrahim joutui poistumaan lokakuussa 1827 osmanien hävittyä Navarínon taistelun liittoutuneelle eurooppalaiselle laivastolle, jonka jälkeen Niókastro antautui Nicolas Joseph Maisonin johtamille ranskalaisille joukoille.[1]
_at_Athens_War_Museum_on_November_22,_2022.jpg)
Vuonna 1828 linnoitus hylättiin asuinpaikkana, ja väestö siirtyi sen ulkopuolelle ranskalaisten suunnittelemaan uuteen kaupunkiin, joka sai vuonna 1834 nimen Pýlos. Tämän jälkeen linnoitus toimi vankilana aina vuoteen 1936 saakka sekä jälleen 1938–1939 ja Kreikan sisällissodan aikana 1947–1948. Toisen maailmansodan aikana se toimi ensin italialaisten ja sitten saksalaisten varuskuntana. Sisällisodan jälkeen linnoitus luovutettiin arkeologiselle tutkimukselle, ja sitä on kunnostettu.[1][2]
Rakennelma
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Linnoitus koostuu sen kaakkoiskulmassa olevasta kuusikulmaisesta linnakkeesta, jonka viidessä kulmassa on pienet bastionit; kahdesta suuremmasta nelisivuisesta suljetusta bastionista, joista toinen sijaitsee linnoituksen lounaiskulmassa ja tunnetaan nimellä Évdomo ja toinen luoteiskulmassa ja tunnetaan nimellä Tzafér Pasá; sekä näitä osia yhdistävistä muureista, joita vahvistaa neljä pyöreähköä tornia.[1][2]
Linnoituksen alueella on useita rakennuksia, jotka olivat aiemmin varuskunta- tai vankilakäytössä ja jotka nyt on kunnostettu meriarkeologisen tutkimuksen käyttöön.[1] Ranskalaisten vuoden 1827 jälkeen rakennuttamassa parakkirakennuksessa, joka tunnetaan heidän komentajansa mukaan Maisonin parakkeina tai Maizónos-talona, toimii Pýloksen arkeologinen museo.[1][4] Linnoituksessa on myös Kristuksen kirkastumiselle (Metamórfosi tou Sotíra) omistettu kirkko, joka rakennettiin alun perin joskus vuosien 1573–1595 välillä moskeijaksi ja joka toimi venetsialaisvallan aikana katolisena kirkkona.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h Νιόκαστρο ή Κάστρο Ναβαρίνου Καστρολόγος. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ a b c d Κάστρο Πύλου - Νιόκαστρο Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ Παλαιόκαστρο ή Παλιοναβαρίνο Καστρολόγος. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ Το νέο Αρχαιολογικό Μουσείο Πύλου Θέματα Αρχαιολογίας. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
- ↑ Νιόκαστρο Πύλου. Αποκατάσταση Ι. Ν. Μεταμόρφωσης του Σωτήρος Υπουργείο Πολιτισμού και Αθλητισμού. Viitattu 9.9.2024. (kreikaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Niókastro Wikimedia Commonsissa
