Painterboy
| Painterboy | |
|---|---|
 Painterboy-disketti ja -kasetti |
|
| Kehittäjä | Chart Top Design |
| Julkaisija | Tikkurila |
| Tuottaja | Risto Vuorensola |
| Suunnittelija | Teijo Pellinen |
| Taiteilija | Jani Luomajärvi |
| Säveltäjä | Jani Luomajärvi |
| Julkaistu | 1986 |
| Lajityyppi | mainospeli |
| Pelimuoto | yksinpeli |
| Alusta | Commodore 64 |
| Jakelumuoto | levyke, C-kasetti |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Painterboy on Chart Top Designin kehittämä Tikkurilaa mainostava toimintapeli, joka julkaistiin Commodore 64 -tietokoneelle 1986. Painterboy on ensimmäinen suomalainen mainostarkoitukseen tehty videopeli.[1]
Pelissä on tarkoituksena ajella paikasta toiseen ylhäältä päin kuvatussa maailmassa ja maalata taloja Tikkurilan maalivalikoimalla. Talon maalaaminen on kuvattu sivultapäin. Peli sai julkaisussaan kehuja tuotantoarvoista, mutta myöhemmän arvion mukaan peli ei ole kestänyt hyvin aikaa.
Pelaaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelissä on kolme vaihetta. Ensin pelaaja valitsee maalilaadun Tikkurilan valikoimista. Sen jälkeen hän ajelee autolla ylhäältäpäin kuvatussa pelimaisessa ja etsii valitun maalauskohteen. Jos automatkalla törmää johonkin tai suistuu tieltä, auto räjähtää. Kohteen löydyttyä pelaaja maalaa taloa Poika-pelihahmolla ja yrittää samalla välttää mestari Kirjavaisen sotkemista ja tytön kohtaamista.[1][2]
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Painterboyn ohjelmoinut Teijo Pellinen innostui ohjelmoinnista 1980-luvun alussa ja oli alusta alkaen kiinnostunut juuri pelien koodaamisesta. Vuonna 1984 hän osti Commodore 64:n Englannista. Ennen Painterboyta hän oli ohjelmoinut ystävilleen pelidemoja.[1]
Pellinen tutustui Painterboyn tulevaan tuottajaan, Risto Vuorensolaan, Floppy Magazine -levykejulkaisun toimistolla. He saivat idean kehittää kotimainen, kaupallinen peli, jonka tuotannossa ja levityksessä auttaisi jokin sponsori. Pellinen koodasi pelin, Jani Luomajärvi toteutti grafiikan ja musiikin. Vuorensola oli yhteydessä Tikkurilaan, joka kiinnostui kehittäjien ideasta. Pelin tarina pohjautui Tikkurilan televisiomainoksiin, mutta mainoksissa esiintyneet näyttelijät eivät osallistuneet tuotantoon. Pellinen toimi itse ääninäyttelijänä pelissä kuulluille sananparsille.[1]
Tikkurilan hyväksyttyä poikien demoehdotuksen he alkoivat kehittää itse peliä. He perustivat Chart Data Oy:n, joka toimi Tikkurilan sopimuskumppanina. Peli valmistui kevättalvella 1986. Tikkurila painatti kotelopaperin ja maksoi osan MikroBitin mainoksesta.[1] Chart Top Design hoiti pelin myymisen.[3]
Vaikka peli vaikuttaa yksinkertaiselta, sen ohjelmoinnissa jouduttiin käyttämään useita erilaisia koodikikkoja. Pelin nimi oli mukaelma tuohon aikaan suositusta Paperboy-pelistä.[1]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikalaisarviossa Printti-lehdessä pelille annettiin 4/5 tähteä. Pelin tuotantoarvoja kehuttiin, sillä lehden mukaan sitä ei erottanut ulkomaisesta pelituotannosta muuten kuin suomenkielisen opasvihkonsa avulla.[4] Myöhemmin toimittaja Juho Kuorikoski on kutsunut peliä ”yllättävän hyvännäköiseksi” nostalgiatripiksi, mutta pelillisesti Painterboy ei ole hänen mukaansa kestänyt hyvin aikaa.[2]
Painterboysta kiinnostuttiin myöhemmin 2000-luvulla pelihistoriallisista syistä. Vaikka peli oli ollut aikoinaan suosittu ja levisi kopioina, sitä ei enää löytynyt edes alan harrastajilta. Tikkurila löysi kuitenkin alkuperäiskappaleen omista arkistoistaan etsinnän jälkeen ja salli sen kopioinnin. Digiarkeologiryhmä Kasettilamerit digitoi Painterboy vuoden 2015 Assembly-tapahtumassa ja peli tuli osaksi Suomen pelimuseon näyttelyä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Pärssinen, Manu; Reunanen, Markku & Heinonen, Mikko: Näin syntyi Painterboy, suomalainen peliharvinaisuus www.v2.fi. 2.8.2015. Viitattu 3.4.2016.
- ↑ a b Kuorikoski, Juho: Wiikon wanha: Painterboy maalasi taloja Tikkurilan laskuun Dome.fi. 11.6.2015. Viitattu 3.4.2016.[vanhentunut linkki]
- ↑ Mainos MikroBitin numerossa 12/1986, s. 65
- ↑ Lehtileike Printti-lehdestä Flickr. Viitattu 3.4.2016.