Levyke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
3 ½ tuuman levykkeen peruskomponentit:
1. HD-kapasiteettia indikoiva aukko
2. Keskiö
3. Suljinläppä
4. Muovinen suojakotelo
5. Paperikiekko
6. Magneettikiekko
7. Levysektori

Levyke tai kalvolevy[1] (arkikielessä myös ”disketti”, korppu ja lerppu) on magneettinen muistilevy, joka on kiinteässä suojakuoressa.[2] Levykkeitä on käytetty erityisesti tietokoneiden siirrettävinä tiedontallennusvälineinä. Levykkeen kotelon sisällä on ohut rautaoksidilla pinnoitettu muovinen kiekko, joka on pakattu yleensä neliön muotoiseen suojakoteloon. 8 ja 5¼ tuuman levykkeiden (”lerppu”[1]) kotelo on taipuisa ja 3½ tuuman levykkeiden (”korppu”) kotelo on jäykkä. Levykkeen lukemiseen ja sille tallentamiseen käytetään levykeasemaa.

Toisin kuin äänilevyllä ja CD-levyllä, tietolevykkeiden tietoa ei talleteta spiraalimuotoisesti vaan samankeskeisille renkaille, joita kutsutaan uriksi. Levykeaseman lukupää siirtyy sivusuunnassa askeleittain uralta toiselle levyn pyöriessä alla. Yksi ura on jaettu sektoreihin ja levyllä olevaan tietolohkoon viitataan sen ura- ja sektoriosoitteella. Tyypillisesti levyn alkuun (sopimuksenvarainen käsite) talletetaan käyttöjärjestelmän käyttämän tiedostojärjestelmän määrittelemällä tavalla kirjoitettu hakemisto, johon kirjataan tiedostojen nimet ja mistä sektoreista kyseessä oleva tiedosto koostuu. Tätä hakemistoa kutsutaan usein FAT-tiedostojärjestelmästä peräisin olevalla, mutta yleiskieliseksi muuttuneella nimityksellä tilanvaraustaulukko.

Nykyisin optiset levyt kuten CD-, DVD- ja Blu-ray-levyt, ulkoiset kiintolevyt sekä USB-muistit ja muistikortit ovat suurelta osin korvanneet levykkeet. Lopullisesti levykkeiden valmistus kuluttajamarkkinoille päättyi maaliskuussa 2011, kun 3½ tuuman levykkeitä viimeisenä valmistanut Sony lopetti tuotannon.[3] Kunnostettuja kierrätyslevykkeitä myydään vielä 2020-luvullakin kuitenkin edelleen teollisuuskäyttöön. Tyypillinen käyttökohde on liikennelentokoneen kaltainen sulautettu järjestelmä.[4][5][6]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kahdeksan tuuman levyke osittain työnnettynä asemaan. Vertailuna kolmen tuuman levyke.

Ensimmäiset levykkeet kehitti IBM:n tutkimuskeskus San Joséssa 1960-luvun lopussa.[7] Alan Shugart antoi David L. Noblelle tehtävän johtaa kehitystä edulliseen tapaan siirtää mikrokoodipäivityksiä.[8] Muita kehittäjiä olivat Warren L. Dalziel, Ralph Flores ja Herbert Thompson.[8] Levykkeet tarkoitettiin IBM S/370 -suurtietokoneiden käyttöjärjestelmäpäivitysten siirtoon tietokoneen 3330-yksikön kautta.[7][8][9] IBM halusi jotain nopeampaa ja kevyempää kuin nauha-asemat.[7] IBM myös osti japanilaiselta Yoshirō NakaMatsilta patentin levyketeknologiaan, jonka hän väitti kehittäneensä jo 1950-luvulla.[7] Kahdeksantuumainen levyke tuli markkinoille 1971.[8]

Alan Shugart siirtyi IBM:ltä Memorexille ja perusti vuonna 1973 yrityksen Shugart Associates.[8] Vastauksena Wang Laboratoriesin pyyntöön halvemmalle tekniikalle Shugart Associates esitteli vuonna 1976 5¼-tuuman levykkeen.[10] SA 400 "Minifloppy" oli kapasiteetiltaan 110 kilotavua.[10] Digital Research lisäsi CP/M-käyttöjärjestelmään tuen levykkeelle.[10] 1980-luvulla Xerox omisti Shugart Associatesin ja sopi Matsushitan kanssa asemien valmistuksesta ja myynnistä.[10]

5¼-asemat olivat kahdeksantuumaista halvempia ja syrjäyttivät pian kahdeksantuumaiset. Vaikka kahdeksan tuuman levykkeet ovat vanhentunutta tekniikkaa, jotkin tahot käyttävät niitä vielä, esimerkiksi Nasan avaruussukkulan varaosien tarkistamisessa käytetyt laitteistot. Suomessa kahdeksan tuuman levykkeitä käytti ainakin IBM S/34 vielä 1980-luvulla.

Mikrotietokoneiden aikakaudella levykeasemat yleistyivät huomattavasti, etenkin CP/M-käyttöjärjestelmän yleistyessä. Vaikka levyjen fyysinen formaatti oli 5¼ tuumaa, eri valmistajien loogiset formaatit eivät olleet pääsääntöisesti yhteensopivia keskenään, mikä vaikeutti tiedon siirtoa tietokoneiden välillä.

Harrastelija- ja kotikäyttöön levykeasema oli pitkään suhteellisen kallis lisälaite – usein kalliimpi kuin itse tietokone. Kotitietokoneet käyttivät 1980-luvulla usein vielä C-kasettia tallennusmedianaan. Muun muassa vuonna 1982 julkaistu, suuren suosion saavuttanut Commodore 64 käytti C-kasettia, mutta vaihtoehtona oli myös 5¼ tuuman levykeasema.

Ensimmäinen Sonyn kehittämää 3,5-tuuman formaattia käyttänyt tietokone oli Sony SMC-70 (1982).[11]

Vuonna 1984 Apple valitsi Sonyn 90 × 94 millimetrin levykeformaatin käytettäväksi Macintosh-tietokoneissaan ja siten pakotti sen standardiformaatiksi Yhdysvalloissa. Formaattia oli käytetty jo Macintosia aiemmin Hewlett-Packardin HP-150:ssä (1983). Tuotetta markkinoitiin sittemmin tuumamitalla 3½, minkä oli tarkoitus painottaa levykkeen pienempää kokoa 5¼″-standardiin verrattuna. Myös IBM siirtyi 3½ tuuman levykkeisiin PS/2-tuotesarjassaan, kun IBM:n aiemmat PC ja AT-mikrotietokoneet olivat käyttäneet 5¼ tuuman levykkeitä.

Microsoftin MS-DOS-käyttöjärjestelmään tuki 3½ tuuman levykkeille tuli versiossa 3.2. 3½ tuuman levykkeistä tuli keskeinen tallennusväline 1980-luvun jälkipuoliskolla PC-tietokoneissa sekä Amigassa ja Atari ST:ssä. Se oli myös MSX-kotitietokonestandardin virallinen levykoko. Vuonna 1989 3½ tuuman levykkeitä myytiin enemmän kuin 5¼-tuumaisialähde?.

Myöhemmin 3½ tuuman levykkeiden tallennuskapasiteetti alkoi jäädä riittämättömäksi. Esimerkiksi vuoden 1994 Microsoft Office 4.3 käsitti 31 levykettä. Myös jotkut tietokonepelit – tyypillisimmin seikkailupelit – levittäytyivät yli kymmenelle levykkeelle, joista peli oli tarkoitus asentaa kiintolevylle. Kaikilla 16-bittisten koneiden käyttäjillä ei ollut kiintolevyjä, joihin pelin olisi voinut asentaa, minkä vuoksi monet pelit vaativat toistuvaa levykkeiden vaihtelemista. Tästä syystä esimerkiksi Amigalla lisälevyasema olikin suosittu oheislaite.lähde?

Nykyään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa edelleen käytössä olevista matkustajalentokoneista on yli 20 vuotta vanhoja ja niiden laitteistoissa käytetään edelleen levykkeitä tietojen päivittämiseen. Osa koneista on vain rahtikäytössä. Päivitykset sisältävät tietoja kiitoteistä ja navigaatioavuista, jotka päivitetään aikataulun mukaisesti 28 päivän välein globaalisti. Varsinaiset tiedot tallennetaan palvelimille lentokoneen avioniikkatilassa. Joissakin lentokoneissa käytetään PCMCIA-kortteja ja Zip-asemia, jotka myös ovat vähenemässä. Päivitys muuhun menetelmään on kallista ja vaatii lentokäyttöön hyväksynnän.[12][13][14]

On olemassa myös lääkinnällisiä laitteita, jotka edelleen vaativat levykkeitä tietojen siirtoon. Kirjontaa varten on valmistettu tuhansia levykkeille tallentavia koneita, joita käytetään edelleen. Muun muassa CNC-laitteet käyttävät levykkeitä. Eräät laitteet ovat tehty 30-40 vuoden elinkaarelle, josta 20 vuotta on takana. Jotkut teollisuusyritykset käyttävät vieläkin levykkeille tallentavia digikameroita. Lisäksi levykkeitä kaipaavat vanhojen laitteiden harrastajat. Näihin tarkoituksiin myydään levykkeitä vanhoista varastoista. Joissakin tapauksissa levykkeet on korvattu USB-laitteita tukevalla levyke-emulaattorilla.[12][13] Kierrätettyjä levyjä myyvän yrittäjän mukaan vuosina 1985–2000 levykkeiden laatu oli parhaimmillaan ja jos tuolloin valmistetut levyt vain on säilytetty oikeassa lämpötilassa, ne ovat edelleen yhtä hyvässä kunnossa kuin uusina. [15]

Vuonna 2024 uutisoitiin Japanin hallinnon poistaneen 1 034 määräystä levykkeiden käytölle tavoitteena päivittää hallituksen käyttämää tekniikkaa. Vuoden 2024 alusta Japanin hallitus on lopettanut vaatimukset fyysisen median (muun muassa levykkeet ja CD-ROM) käytöstä useissa tapauksissa.[16]

Saksan laivaston Brandenburg-luokan F123-frigateissa käytetään kahdeksan tuuman levykkeitä, mutta työ modernisoitiin on kesken.[17] Yhdysvaltain ilmavoimat poistivat kahdeksan tuuman levykkeet käytöstä ohjustenlaukaisujärjestelmästä vuonna 2019.[18] San Franciscon liikennejärjestelmä käyttää viiden tuuman levykkeitä vielä vuoteen 2030 saakka. San Franciscon junien ohjausjärjestelmä ylitti suunnitellun elinikänsä vuonna 2023.[19]

Levykkeen fyysinen rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyke koostuu magneettisesti herkästä levypinnasta ja suojakotelosta. Levykkeen pyöreä tallennuspinta pyörii suorakaiteen muotoisessa suojakuoressa keskiakselinsa ympäri. Suojakuori suojaa vain kosketukselta; voimakkaita magneettikenttiä vastaan se ei suojaa.

8 ja 5¼ tuuman levykkeissä kuori on taipuisa. Taipuisuudesta johtuu levykkeen lempinimi ”lerppu” (engl. floppy disk). 3½ tuuman levykkeissä suojakuori on kova ja taipumaton, mistä johtuu tällaisen levykkeen lempinimi ”korppu”.

Levykkeiden tyyppejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
8 tuuman, 5,25 tuuman ja 3,5 tuuman levykkeet

Levykkeet luokiteltiin usein nelikirjaimisella merkinnällä, esimerkiksi DSDD. Merkinnän kaksi ensimmäistä kirjainta kertovat, onko levy tarkoitettu yksi- (SS, single side) vai kaksipuoliseen (DS, double side) tallennukseen. Kaksi viimeistä kirjainta kertovat tallennustiheyden: yksinkertainen (SD, single density), korkea (HD, high density), nelinkertainen (QD, quad density) tai ekstra (ED, extra density).

Myöhemmin kaikki levykkeet olivat kaksipuolisia. Levykkeissä luki DS-merkinnän sijaan usein esimerkiksi MFHD (micro floppy high density).

8 ja 5¼ tuuman levykkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lerpun eli 8″:n tai 5¼″:n levykkeen pehmeässä kuoressa on aukko, joka paljastaa levyn pinnan lukupäätä varten.

Kuoressa on myös pieni reikä levyn indeksointia varten, ja levykkeessä vastaavasti reikä (tai useampia). Levyasema voi käyttää tätä reikää kohdistamaan lukemisen tiettyyn kohtaan levyä. Kaikki järjestelmät eivät käyttäneet tätä ominaisuutta, vaan lukivat dataa levyltä kunnes synkronoituivat bittivirtaan (pehmeä sektorointi).

Kuoren reunassa on kolo, joka toimii kirjoittamisen sallivana merkkinä. Levykkeen pystyy kirjoitussuojaamaan peittämällä tämän kolon teipinpalalla. Tyypillisesti levykepakkauksessa on otsikointitarrojen lisäksi kirjoitussuojateippejä. Johtuen valmistusprosessista myös yksipuolisina myydyissä levykkeissä on yleensä magneettinen media molemmilla puolilla. Leikkaamalla levyyn kirjoituskolo myös toiselle puolelle voidaan levykkeen kääntöpuoli hyödyntää yksipuolisessa pehmeää sektorointia käyttävässä levykeasemassa. Tämä oli yleistä 1980-luvulla.

Alla mainitut kapasiteetit ovat levykkeen vapaa tallennustila formatoinnin jälkeen.

8 tuuman levyke (1971)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
8 tuuman levyke.
  • Kirjoitussuojalovi levykkeen alareunassa
  • Erillinen paperinen suojatasku
  • Käytössä monissa CP/M-käyttöjärjestelmällä varustetuissa tietokoneissa
  • Kapasiteetti:
    • SSSD: 256 kt
    • SSDD: 500 kt
    • DSDD: 1,2 Mt lähde?

5¼ tuuman levyke (1976)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
5¼ tuuman levyke (”lerppu”).
  • Markkinoitiin yleensä nimellä Mini Floppy Disc
  • Teknisesti ja ulkonäöltään 8 tuuman levykkeen kaltainen, kirjoitussuojalovi levykkeen oikeassa reunassa
  • Erillinen paperinen suojatasku
  • Kapasiteetti:
    • SSSD: 160 kt[20]
    • SSDD: 180 kt
    • DSDD: 360 kt (40 uraa, 9 sektoria/ura)
    • DSQD (DSHD): 1200 kt (80 uraa, 15 sektoria/ura)
    • Commodore 64/128-tietokoneissa 170 kt (35 uraa) ja 340 kt (70 uraa)

3½ tuuman levyke (1984)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
3½ tuuman levyke (”korppu”).

Korpun eli 3½ tuuman levykkeen kovassa suojakuoressa on metallinen tai muovinen kirjoituspinnan suoja. Suoja siirtyy sivuun, kun levyke asetetaan levykeasemaan. Suojaan kiinnitetty pieni jousi palauttaa suojan takaisin paikoilleen, kun levyke poistetaan asemasta.

Levyaseman sisällä levyn metallinen suojus liukuu syrjään ja paljastaa levyn lukupäälle.

Levykkeen suojakuoren etikettipuolelta katsoen oikeassa yläkulmassa on aukko, jossa on pieni liikkuva muovinpala. Kun aukko on peitetty muovinpalalla, levykkeelle voi kirjoittaa. Kirjoitussuoja otetaan käyttöön avaamalla aukko. Myös vasemmassa yläkulmassa voi olla vastaava aukko, jossa ei kuitenkaan ole liikkuvaa muovinpalaa. Aukko merkitsee, että levyke on suuritiheyksinen (HD, High Density) ja siten kapasiteetiltaan suurempi. Puuttuva aukko merkitsee normaalitiheyksistä (DD, Double Density) levyä.

  • Markkinoitiin yleensä nimellä Micro Floppy Disc
  • Levy koostuu sylintereistä. Yhdellä sylinterillä on yksi ura kumpaakin levyn puolta kohden. Tavallisesti levyt ovat kaksipuolisia, mutta yksipuolisiakin voitaisiin käyttää. Uralla on tietty määrä sektoreita, joka riippuu levyn tallennustiheydestä. Sektori on 512 tavua. Tämän perusteella kaksipuolisen levyn tallennuskapasiteetiksi saadaan 2 × C × S × 512 tavua, missä C on sylintereiden määrä ja S on sektoreiden määrä uraa kohden.
  • Kapasiteetti:

Muut levyketyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellä mainituista kolmesta merkittävimmästä koosta on myös olemassa paranneltuja versioita. Lisäksi on ollut käytössä erikoisempia levykekokoja, kuten Oricissa ja Amstrad CPC:ssä käytetyt 3 tuuman levykkeet.

Mitsumin Quick Disk -formaatti oli käytössä useissa MIDI-yhteensopivissa laitteissa sekä Nintendon Famicom Disk System -laajennuksessa. Formaatti oli muokattavissa ja sitä oli eri kokoja niin fyysisesti kuin tallennuskapasiteetiltaan.

Famicom Disk Systemin käyttämä Quick Disk -levyke.

Suurikapasiteettiset levykejärjestelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iomegan suuremman tallennuskapasiteetin levykkeet Zip 100 ja 250 olivat jossain määrin menestyksekkäitä 1990-luvun lopulla. Samoihin aikoihin esitelty kilpaileva tuote, Imationin LS-120 -levykejärjestelmä (”Superdisk”) ei koskaan yleistynyt siitäkään huolimatta, että sen lukuasema oli alaspäin yhteensopiva 3½-tuumaisten 1,44 Mt:n levykkeiden kanssa.

Sony kehitti MiniDisc-levyistä tietokonekäyttöön soveltuvan MD Data -levyn (kapasiteetti 140 Mt), joita on käytetty tietokoneissa siirrettävinä tallennusvälineinä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Commodore 64 tuli kauppoihin 40 vuotta sitten – tietokone synnytti koodaajien sukupolven ja levitti teknologiauskoa Yle Uutiset. 26.8.2022. Viitattu 29.8.2022.
  2. ↑ Kotimaisten kielten tutkimuskeskus: Suomen kielen perussanakirja, 2. painos, 2004
  3. ↑ No. 2791: The death of the floppy disk www.uh.edu. Viitattu 29.8.2022.
  4. ↑ Joona Komonen: Viimeinen levykemyyjä paljastaa: Näillä aloilla vanhaa teknologiaa tarvitaan edelleen Mikrobitti. Viitattu 21.9.2022.
  5. ↑ Deniz Yildiran: Airlines still order floppy disks, “the last man standing in the business” explains why interestingengineering.com. 20.9.2022. Viitattu 18.12.2022. (englanti)
  6. ↑ Benj Edwards: Chuck E. Cheese still uses floppy disks in 2023, but not for long Ars Technica. 11.1.2023. Viitattu 13.1.2023. (englanti)
  7. ↑ a b c d Floppy Disk – Complete History of the Floppy Disk history-computer.com. Arkistoitu 27.8.2021. Viitattu 27.8.2021. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d e 1971: Floppy disk loads mainframe computer data computerhistory.org. Viitattu 27.9.2021. (englanniksi)
  9. ↑ 1971: Track-following servo quadruples HDD density computerhistory.org. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d 1976: Minicomputers stimulate floppy disk sales computerhistory.org. Viitattu 30.9.2021. (englanniksi)
  11. ↑ 【Sony】 SMC-70 System IPSJ Computer Museum. Viitattu 25.7.2017.
  12. ↑ a b Jacopo Prisco: Why the floppy disk just won’t die arstechnica.com. 7.3.2023. Viitattu 4.7.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b Jacopo Prisco wired.com. 6.3.2023. Viitattu 4.7.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Gareth Corfield: Pen Test Partners: Boeing 747s receive critical software updates over 3.5" floppy disks theregister.com. 10.8.2020. Viitattu 4.7.2024. (englanniksi)
  15. ↑ We Spoke With the Last Person Standing in the Floppy Disk Business Eye on Design. 12.9.2022. Viitattu 18.9.2023. (englanti)
  16. ↑ Scharon Harding: Japan wins 2-year “war on floppy disks,” kills regulations requiring old tech arstechnica.com. 3.7.2024. Viitattu 4.7.2024. (englanniksi)
  17. ↑ Scharon Harding: German Navy still uses 8-inch floppy disks, working on emulating a replacement arstechnica.com. 12.7.2024. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Sean Gallagher: Air Force finally retires 8-inch floppies from missile launch control system arstechnica.com. 18.10.2019. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  19. ↑ Scharon Harding: 5.25-inch floppy disks expected to help run San Francisco trains until 2030 arstechnica.com. 10.4.2024. Viitattu 14.7.2024. (englanniksi)
  20. ↑ http://support.microsoft.com/kb/140418

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Levyke&oldid=22630309”