Paavo Rautkallio
Paavo Eelis Rautkallio (v:een 1948 Kallio; 2. elokuuta 1918 Hankasalmi – 12. maaliskuuta 2001 Espoo[1]) oli suomalainen varatuomari, kihlakunnanneuvos ja poliisineuvos. Hän toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1962–1966. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.[2] Hänen poikansa Hannu Rautkallio on historiantutkija ja kirjailija.
Jatkosodan aikana Rautkallio toimi Itä-Karjalan miehityshallinnon Petroskoin keskitysleirin numero viisi komendanttina. Jatkosodan päätyttyä Liittoutuneiden valvontakomission eli Andrei Ždanovin käskystä Rautkallio ja 60 muun epäiltyä sotarikollista vangittiin.[3] Hän oli vangittuna 2,5 vuotta syyskuusta 1944 helmikuuhun 1947 ja suoritti sinä aikana ylemmän oikeustutkinnon ja sai varatuomarin arvon 1949.[1]. Vuodesta 1950 Rautkallio toimi ensin Halikon, sitten Rauman ja sitten Forssan piirien nimismiehenä ja 1974–1981 poliisiopiston johtajana.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kaarlo Heikkilä: Valvontakomission vanki eteni eduskuntaan. (Tilaajille) Helsingin Sanomat, 21.3.2001. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 24.12.2009.
- ↑ Paavo Rautkallio Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- ↑ Veli-Pekka Leppänen: Isä, poika ja paha henki (Tilaajille) Helsingin Sanomat, 28.2.2008
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauri Hyvämäki: Lista n:o 1 : kertomus pitkästä odotuksesta. Tampere: Miehikkälän miehet, 1957.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
