Osuusliike Oma
Osuusliike Oma, aiemmalta nimeltään Kyröskosken Osuuskauppa, oli Kyröskoskella vuosina 1903–1968 toiminut edistysmielinen osuuskauppa.[1]
Perustamisssyyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kyröskoskella oli koski hurjine putouksineen. Siihen viereen perustettiin puuhiomo ja tehdas. Ympärille rakentui työntekijöiden asutusta. Kyröskoskesta muodostui luonteenomainen maaseudun tehdasyhdyskunta. Toimeentulo oli vaivan takana. Niinpä kiinnostuttiin yhteisostoista. Mallia haettiin Tampereelta. Ensimmäiseen tilaisuuteen, joka pidettiin Kyröskosken puuhiomossa 8.2. 1902, saapui peräti 80 kiinnostunutta. Konstaapeli I. Ylisen puheenjohdolla ja kansakoulunopettaja K. Paavolan toimiessa sihteerinä todettiin Tampereen Työväen Osuuskaupalta saadut hinnastot kelvollisiksi. Yhteisostoja toteuttamaan valittiin toimikunta, johon valittiin konstaapeli I. Ylinen, koneenhoitaja I. Siltanen, koneapulainen K. Favorin, neidit Sandra Hellsten ja Ida Grönlund.[1]
Seuraavassa kokouksessa 13.2.1902, joka oli samalla Kyröskosken tehtaan työväen osuuskaupan valmistava kokous, päätettiin tavaroiden jakelun järjestämisestä. Viikkoa myöhemmin pidetyssä kokouksessa valittiin Kyröskosken Osuuskauppayhdistykselle hallitus: poliisikonstaapeli Iisak Ylinen, insinööri Ernst Hilden, puuseppä Engelbert Tuomanen, kansakoulunopettaja Kyösti Paavola, paperikoneenhoitaja Iivari Siltanen sekä varajäsenet sahuri Konstantin Kylmäkoski ja paperikoneen apulainen Kaarle Favorin.[1]
Yhtiö oli hankkeelle suopea. Osuuskunta sai maksutta käyttöönsä yhtiön kiinteistön. Myytävät tavarat luvattiin kuljettaa maksutta Siurosta Kyröskoskelle.[1]
Kuvernööri vahvisti säännöt 16.10. 1902 ja toiminta pääsi alkamaan. Joulukuussa valittiin kaupanhoitajaksi August Tanninen ja myymälä avattiin 10.1.1903. Yhdistys merkittiin kaupparekisteriin 12.1.1903. Yhdistykseen kuului alussa 87 jäsentä ja vuoden 1903 lopussa jäsenmäärä oli 133. Vuonna 1903 aloitti liikkeen leipomo ja vuonna 1906 avattiin ensimmäinen sivukauppa. Vuonna 1904 liikkeenhoitajaksi valittiin Edvard Rikkonen ja vuonna 1908 alusta uutena kaupanhoitajana aloitti neiti Mimmi Jurvanen.[1]
Ero yhtiöstä ja toiminnan vakiintuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maailmanpula heijastui Kyröskoskella työtaisteluina ja se kiristi tehtaan johdon ja työntekijöiden välejä. Insinööri Hilden oli muuttanut pois paikkakunnalta eikä välittäjää löytynyt. Tehdas ilmoitti lopettavansa sekä kauppahuoneen että kuljetuksien suomat edut talvella 1909. Muuton piti tapahtua Vappuun mennessä. Uusi kiinteistö saatiin keskeiseltä paikalta, mutta sivumyymälä piti sulkea. Vuonna 1911 hyväksyttiin uudet säännöt ja nimi muuttui Kyröskosken Osuuskaupaksi. Seuraavana vuonna laajennettiin myymälää ja uudistettiin kalustoa. Liityttiin Pellervo-seuraan.[1]
Vuonna 1913 kohennettiin leipomoa. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen osuusjuhla ja 10-vuotisjuhla. Vuonna 1914 ostettiin pieni talo pääkaupan vierestä kaupanhoitajan asunnoksi. Vuonna 1914 päätettiin hankkia oma kirjasto ja sitä varten varattiin rahaa. Samana vuonna liityttiin Osuuskauppojen Keskusosuuskuntaan SOK:hon. Osuuskauppojen suuntaristiriitojen aikana jäsenistö halusi liittoutua edistysmielisten kanssa, joten vuonna 1916 erottiin SOK:sta ja liityttiin edistysmieliseen Kulutusosuuskuntien Keskusliittoon. Kauppa vilkastui ja yritys ryhtyi perustamaan sivumyymälöitä. Osuuskunta liittyi myös OTK:aan, kun se oli mahdollista, eli vuoden 1918 alussa toimintansa aloittaneeseen uuteen kaupalliseen keskusosuuskuntaan.[1]
Sisällissodan aika ja uusi alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osuuskaupan hallituksen viimeinen kokous ennen sotatoimia pidettiin 10.2.1918. Sisällissodan aikana osuuskauppa joutui takavarikkoon, joka myöhemmin peruutettiin. Osuuskauppa sai uuden alun, kun uusi hallitus kokoontui 20.5.1918. Sodan jäljiltä työväenhenkinen jäsenistö oli lamautuneena. Kokous päätti erota KK:sta ja OTK:sta ja liittyä uudelleen SOK:hon. Olojen vakiintuessa nämä päätökset kumottiin osuuskuntakokouksessa vuonna 1926 ja aloitettiin uusi rakennusvaihe KK:n ja OTK:n jäseninä. Sodan jälkeen osuuskunnan jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti, ja vuonna 1926 se oli 1595. Pulavuosina jäsenmäärä pysytteli vakaana. Vuonna 1934 jäseniä oli n. 1600. Vuonna 1933 tuli voimaan sääntömuutos ja nimeksi vaihtui Osuusliike Oma.[1]
Toiminnan laajeneminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toiminnan vakiinnuttua alettiin perustamaan sivumyymälöitä. Vuoden 1916 toukokuussa avattiin Viljakkalan sivumyymälä Kataran talossa. Samana vuonna ostettiin E. Murrolta talo ja siinä avattiin 27.11.1916 Mahnalan sivumyymälä.[1]
15.12.1927 avattiin Luhalahden myymälä, 25.2.1928 Kilvakkalan myymälä ja 16.4.1928 Saukonperän myymälä. Uusi leipomo valmistui vuonna 1928 ja sen yhteyteen avattiin kahvila. Riitialan myymälälle hankittiin tontti ja avattiin tilapäinen myymälä, kunnes vuonna 1929 saatiin oma myymälä. Samana vuonna leipomon yhteyteen avattiin leipämyymälä ja myöhemmin vielä lihamyymälä. Jämijärvelle avattiin myymälä vuonna 1934. Se siirtyi vuonna 1940 uudelle osuuskaupalle.[1]
Jäsenmäärän kasvun myötä jatkettiin sivumyymälöiden rakentamista. Uudet myymälät olivat ns. KK:n tyyppimyymälöitä: Ikaalisten myymälä vuonna 1940, Viljakkalan Karheen myymälä vuonna 1941, Haverin kaivoksen työmaaruokala vuonna 1941, Sirkkalan myymälä vuonna 1941. Vuonna 1941 ostettiin Sirkkalasta 10 hehtaarin maapalsta ja Kyröskosken keskustasta vuokrattiin tontti 100 vuodeksi. Kun osuusliikkeen 50-vuotisjuhlia juhlittiin vuonna 1953, oli toimipaikkoja jo 18 ja jäsenmäärä oli 2466.[1]
Vuonna 1954 perustettiin Hämeenkyrön Järvenkylän myymälä. Vuonna 1957 avattiin Kyröskosken Vilppeen myymälä, joka oli jo myymälä no 20. Vuonna 1958 aloitti toimintansa myymäläauto.[1]
Uusi keskustoimipaikka valmistui vuonna 1956. Uuteen keskustoimitaloon avattiin suurmyymälän lisäksi 1 lk:n ravintola ja Pika-baari. Rakennukseen valmistui myös uudet toimistotilat sekä henkilökunnan asuntoja ja huoltotiloja. Henkilökuntaa oli jo 106 henkeä.[1]
1950-luvun lopulla erikoiskaupan alalla alkoi nousukausi - kotitalouskoneet, työkoneet, maatalouskoneet, mopot, polkupyörät, televisiot. Kyröskoskella jalkinemyymälä erottui omaksi itsenäiseksi kenkäkaupaksi vuonna 1960.[1]
Osuusliikkeen hallinto ja myymälänhoitajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jäsenmäärä v. 1962 lopussa 2420, miehiä 1566 ja naisia 854. Edustajistoon valittiin vaaleilla 24 jäsentä. Hallintoneuvostoon valittiin 11 jäsentä ja hallitukseen 5 jäsentä. Myymäläneuvosto perustettiin jokaiseen myymälään ja vuonna 1963 niitä oli 20. Naiset mukaan -toimikuntia oli vuonna 1962 toiminnassa 15: Kyröskoski, Mahnala, Viljakkala, Luhalahti, Kilvakkala, Saukonperä, Riitiala, Terveniemi, Hinkkanen, Kuustenlatva, Ikaalinen, Sirkkala, Haukijärvi ja Isoröyhiö. Myymälänhoitajina ovat toimineet: 1902 Aug. Tanninen, 1904 Edv. Rikkonen, 1908 Mimmi Jurvanen, 1914 Yrjö Järvinen, 1917 Atte Koski (Adam J.), 1918 Väinö Jokela, 1927 Gunnar Koski ja Juho Sihvonen, 1933 Iisakki Kärki, 1943 Hannes Saraluhta, 1949 Arvo Markkanen, vuodesta 1954 Jorma Piirainen.[1]
Jatkovaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osuustoiminnallisten kuluttajaosuusliikkeiden historiaan kuuluu olennaisena fuusiot. Pienistä paikallisista osuuskunnista haluttiin muodostaa suurempia, vakavaraisempia ja paremmin kuluttajia palvelevia suurosuuskuntia. Tähän kehitykseen liittyy myös Osuusliike Oman sulautuminen Osuusliike Voimaan 1.1. 1968. Fuusioiden haittapuolena oli, että samalla menetettiin ”meidän kaupan” paikallinen identiteetti.[2]
Sulautumisen yhteydessä siirtyi Voimalle päätoimipaikka Kyröskoskella ja 18 muuta myyntipistettä. Näihin kuului mm. kaksi kahvilaa ja ravintola. Kyröskosken ohella oli toimipaikkoja Hämeenkyrössä, Viljakkalassa ja Ikaalisissa. Näin Voiman toiminta laajeni niin alueellisesti kuin liikepaikkojenkin määrän suhteen. Osuusliike Oma toi tullessaan 2604 jäsentä.[3]
Osuusliike Voima remontoi 1970-luvulla Kyröskosken keskusmyymälän ajanmukaiseksi E-halliksi. 1980-luvulla Osuusliike Voima ja muut KK-laiset osuusliikkeet yhdistettiin valtakunnalliseksi EKA-yhtymäksi. Velkaannuttuaan lamavuosina EKA-yhtymä joutui yrityssaneeraukseen vuonna 1993. Sen jälkeen toimintaa jatkettiin Tradeka Oy:nä. Asiakaskunta väheni muuttoliikkeen seurauksena. Toimintoja lopetettiin ja jäljelle jääneet myymälät muutettiin eri vaiheiden jälkeen Siwa-myymälöiksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Haapanen, Kaarlo: Osuusliike Oma 1903-1963. Hämeenkyrö: Osuusliike Oma, 1964.
- ↑ Osuusliike Voiman vuosikertomus 1968. Tampere : Osuusliike Voima, 1968.
- ↑ Kanerva, Unto: 25-vuotta osuuskauppatoimintaa Osuusliike Voima 1950-1975, s. 27. Tampere: Osuusliike Voima, 1975.
- ↑ Nallinmaa-Luoto, Terhi & Agge, Marja: Hämeenkyrön historia III vuodesta 1866 vuoteen 2000. Hämeenkyrö: Hämeenkyrön kunta ja Hämeenkyrön seurakunta, 2003. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste