Osuusliike Koitto
Osuusliike Koitto, oli Valkeakoskella vuosina 1925-1983 toiminut edistysmielinen osuuskauppa.[1][2][3]
Alkuvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1899-1921 Valkeakoskella toimi Walkiakosken Työläisten Kauppa-Osakeyhtiö eli yhtiökauppa. Pääosakkaana oli tehtaan työnjohtaja. Tehdas tuki toimintaa. Tästä syystä kulutusosuustoiminta alkoi vasta, kun Kauppa-Osakeyhtiön toiminta päättyi. Valkeakosken Työväenyhdistyksessä lokakuussa 1921 käydyn keskustelun perusteella KK teki kauppaosakeyhtiön toimitalon huutokauppatilaisuudessa korkeimman tarjouksen perustettavaa osuusliikettä varten. Tontin ja liiketalon omistaja Ab Walkiakoski ei hyväksynyt tarjousta, koska tehtaan johto ei halunnut myydä omaisuuttaan vasemmistolaiselle järjestölle. Sen sijaan se hyväksyi hämeenlinnalaisen Tmi A. Gust. Skogsterin tarjouksen ja kiinteistöön sijoittui Skogsterin sivuliike.[1][3]
Joulukuussa 1922 Valkeakosken Työväenyhdistyksen johtokunnan kokouksessa valittiin toimikunta suunnittelemaan osuuskaupan perustamista. Toimikunnan ja KK:n suorittaman valmistelun perusteella pidettiin perustava kokous työväentalossa 25.1.1925. Nimeksi hyväksyttiin Osuusliike Koitto. Perustamisasiakirjan allekirjoitti 24 henkilöä. Ensimmäiseksi hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Kalle Vuorinen.[1][3]
Osuusliike Koitto rl:n ensimmäinen myymälä avattiin kesäkuussa 1925 Pohjanheimon talossa Aarniolta vuokratussa liiketilassa. Lokakuussa 1926 avattiin myymälä n:o 2 Kirkkaan talossa ja vuonna 1927 kolmas myymälä Särpyänmäen rinteessä. Henkilökuntaa näissä liikkeissä oli yhteensä kuusi henkilöä. Jäsenmäärä oli vuoden 1925 lopussa 217 henkilöä.[1][3]
Osuusliike järjesti jo ensimmäisenä toimintavuonna liiketoiminnan lisäksi mm. osuuskauppajuhlia, lastenjuhlan ja jäsenhankintakilpailun. Liikevaihdon ylitettyä vuonna 1926 alussa miljoonan markan rajan, pidettiin työväentalossa ”miljoonajuhla”, johon toimitettiin Koitto-lehti konekirjoitusasuisena.[1]
Osuusliikkeen toiminta kohtasi myös vastustusta. 1930-luvulla suojeluskuntalaiset ja tehdasyhtiön useat työnjohtajat kielsivät työntekijöitä asioimasta Koitossa, josta oikeistolaiset käyttivät pilkkanimeä ”Moskova”. Osa asiakkaista tuli ostoksille salavihkaa kiertotietä peläten seurauksia.[1][2]
Toiminnan vakiintuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tavarat tuotiin Hämeenlinnasta laivalla ja aluksi ne kuljetettiin kanavalta käsirattailla. Pian kuitenkin vaurastuttiin ja hankittiin oma hevonen. Koitto laajeni nopeasti. Perustamisvuonna 1925 ostettiin kosken eteläpuolelta Kirkkaan kauppatalo, jossa avattiin toinen sekatavaramyymälä. Uusia myymälöitä perustettiin miltei vuosittain.[3][2]
Vuonna 1929 osuusliike oli ostamassa toimintansa lopettaneen Tmi A. Gust. Skogsterin toimitaloa, mutta tontin omistanut tehdasyhtiö kieltäytyi edelleen siirtämästä vuokrasopimusta osuusliikkeelle. Tämän vuoksi Skogster itse vuokrasi rakennukset Koitolle. Myymälä Pohjanheimon talosta siirrettiin nyt tähän kiinteistöön ja siitä tuli Osuusliike Koiton päätoimipaikka. Siinä oli kangas- ja jalkine- sekä sekatavara- ja ruokatavaraosastot. Tontilla sijainneessa sivurakennuksessa avattiin vuonna 1933 kahvila ja toiseen rakennukseen sijoitettiin vuonna 1934 leipomo. 1920-luvulla avattiin myös sekatavaramyymälä kauppatorin varrella ja laajennettiin n:o 2:ta uudella ruokatavaraosastolla.[1][2]
Vuodesta 1935 lähtien ryhdyttiin perustamaan maaseutumyymälöitä; ensin Sääksmäen Huittulaan, sitten Tyrvännön Uskilaan ja Retulaan, Pälkäneen Iltasmäkeen ja Laitikkalaan, Hauhon Ilmoilaan sekä Sääksmäen Rantoolle, Metsäkansaan ja Kärjenniemeen. Lisäksi avattiin Valkeakoskelle myymälä Apiankadulle. Kangasalan Saarikylissä liikkeellä oli Kustaa Sulanderin hoitama myyntipiste.[1]
Vuonna 1938 Koitto sai ostaa Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiöltä tontin uuden Valtakadun varrelta. Siinä olleiden neljän asuintalon paikalle rakennettiin uusi päätoimipaikka. Suunnittelijoina olivat arkkitehdit G. Jägerroos ja E. Rautiala Kulutusosuuskuntien Keskusliitosta (KK). Urakoitsijana oli tamperelainen rakennustoimisto Tähtinen & Sola. Syyskuussa 1939 avattu pääosiltaan yksikerroksinen, yhdeltä osalta kaksikerroksinen kivitalo sisälsi liha-, maito-, leipä-, siirtomaatavara-, puku-, ja jalkineosastot. Lisäksi oli tilat konttoreille, johtajan asunnolle ja kahdelle ravintolalle. Talon yläkerrassa oli I luokan ravintola, johon mahtui 150 asiakasta. Aulassa oli biljardihuone, jossa oli kaksi pelipöytää. Alakerrassa toimi pikaravintola. Vuokralaiseksi saatiin Alkoholiliikkeen myymälä.[1]
Vuodesta 1925 lähtien jokaiseen myymälään valittiin sen toimialueen jäsenistä myymäläneuvosto. Suosittuja tilaisuuksia olivat äitienpäiväjuhlat ja lastenjuhlat, joiden järjestämisestä vastasi 1928 lähtien Naiset Mukaan toimikunta. Osuusliike Koiton jäsenmäärä oli 1920-luvun lopussa n. 300. 1930-luvun kriisikautena jäsenmäärän kasvu pysähtyi, mutta jatkui sitten entistä nopeammin. Vuonna 1939 Koitolla oli yli 600 jäsentä, 13 toimipaikkaa ja 54 toimihenkilöä.[1]
Sotavuosina liikevaihto kasvoi voimakkaasti. Vuonna 1943 avattiin sivumyymälä Pälkäneen Iltasmäessä. Siellä olleeseen kasvitarhaan rakennettiin uusia kasvihuoneita. Osuusliike Koiton toimintaan liitettiin myös jäätelötehdas ja sikala.[1]
Osuusliike Koitto laajeni 1950- ja 1960-luvuilla. Vuonna 1950 korotettiin päätoimipaikan kiinteistöä kerroksella ja siinä avattiin hotelli Koitto (vuodesta 1964 Kaupunginhotelli). Vuonna 1955 kiinteistöön rakennettiin Valtakadun suuntainen lisäsiipi.[1]
Toukokuussa 1966 avattiin linja-autoaseman rakennuskompleksissa tavaratalo Centrum. Sen suunnittelivat arkkitehti Jouko Ylihannu ja rakennusmestari H. Ruotsalainen KK:n rakennusosastolta. Pääurakoitsija oli paikallinen rakennusliike K.R. Koivisto.[1][3]
Laajimmillaan Osuusliike Koitolla oli myymälöitä myös lähialueilla. Tuotantolaitoksista pysyvimmät olivat leipomo ja kasvitarha. Säästökassatoiminta oli vakiintunutta. Naiset mukaan toimikunta järjesti aktiivisesti erilaisia tapahtumia.[1]
Toimipaikoissa tapahtui myös muutoksia. Se luopui vanhasta päätoimipaikasta vuonna 1950. Vanhin sivumyymälä nro 2 purettiin Sääksmäentien ja Apiankadun risteyksen muutostöiden takia. Vuonna 1970 Osuusliike Koitolla oli 42 toimipaikkaa: 16 sekatavaramyymälää, 7 pikamyymälää, 10 erikoismyymälää, 2 myymäläautoa, 5 ravintolaa, leipomo ja kioski. Jäseniä oli 3345 ja työntekijöitä 202.[1]
Lisäksi Osuusliike Koitto oli mukana Asunnonhankintaosakeyhtiö Valkeakosken Hakassa, joka rakensi mm. Haka-alueen, Sointulan sekä eräitä kerrostaloja. Osuusliike osallistui myös Pälkäneen tien rakentamiskustannuksiin.[1][3]
Osuusliikkeen hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toimitusjohtajina toimivat Santeri Vornanen 1925-1926, Armas Laitiainen 1927-1928, Onni Ylönen 1929-1931, Lauri Pystynen 1932, Toivo Puumalainen 1933- 1938, Unto Louhi vuosina 1938-1954, Jaakko Laakso vuosina 1954-1959, Paavo Salonen vuosina 1960-1979, Kalevi Rautiainen 1980-1983. Hallituksen/hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi 1925 sekä vuosina 1934-1971 Kalle Vuorinen, jolle myönnettiin vuonna 1958 Rochdale-mitali. Vuodesta 1971 hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi puhelinmestari Huugo Särkisilta.[2][1]
Jatkovaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osuusliike Koitto oli 1960-luvulla Valkeakosken suurin vähittäismyyntiliike. Koiton viettäessä 50-vuotisjuhliaan vuonna 1975 sillä oli n. 4400 jäsentä, toimipaikkoja oli 35, henkilökuntaa lähes 200 ja liikevaihto vuodessa yli 20 mmk. Sen kannattavuus kuitenkin heikkeni vähitellen. Muiden osuusliikkeiden tapaan Koitto oli joutunut kiinteään kytkentään OTK:n kanssa. Sen ja KK:n vaatimuksesta oli lakkautettava leipomo, sikala, puutarha ja huoltoasema sekä toistakymmentä myymälää. Myös organisaatiota muutettiin. Myymäläneuvostot korvattiin E-Kiltatoimikunnalla ja Naiset Mukaan -toimikunta lakkautettiin. Siirtyminen viisipäiväiseen työviikkoon ja palkkojen nousu naisvaltaisilla aloilla söi etenkin pienten liikkeiden kannattavuutta.[3][4]
Vuonna 1982 päätettiin organisaation muutoksesta. 39 paikallista osuusliikettä fuusioitiin OTK:n kanssa E-osuuskunta EKA:ksi. Osuusliike Koitto oli näistä yksi. E-liike jaettiin valtakunnallisesti eri toimialoihin. Päivittäistavarakaupoista muodostettiin Siwa-myymälöitä, Centrumit korvattiin Eka-Marketeilla. Nimiä vaihdeltiin taajaan. 1980-luvulla tulivat Sateenkaaret ja seuraavalla vuosikymmenellä Tennat ja Mistot. Vuonna 1992 aloitti Tennan entisissä tiloissa Valintatalo, sillä Eka-yhtymä oli ostanut tämän ketjun 1986. Siwa-myymälöitä oli Valkeakoskella vuoden 2013 alussa kolme: Mäntylässä, Sointulassa ja Jyräänmäen-Naakan alueella. Centrumin entisiin tiloihin asettui Valintatalo ja Koiton talon ravintolatilat osti ravintoloitsija Seppo Koskinen. Eka-yhtymä ajautui yrityssaneeraukseen vuonna 1993. Sen yhteydessä päivittäistavarakauppaa hoitanut osuuskunta Tradeka muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1995.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Vuorinen, Olli: Valkeakosken historia 2.osa,Kasvun vuosikymmenet. Valkeakoski: Valkeakosken kaupunki, 1995. ISBN 951-96307-2-4
- ↑ a b c d e Vuorinen, Kalle: 50 vuotta työtä kotien hyväksi – Osuusliike Koitto 1925-1975. Valkeakoski: Osuusliike Koitto, 1975.
- ↑ a b c d e f g h Vuorinen, Kalle & Vuorinen, Olli: Valkeakosken Työväenyhdistys ry 100 vuotta 1896-1996. Valkeakoski: Valkeakosken Työväenyhdistys ry, 1996. ISBN 952-90-7944-3
- ↑ a b Leino-Kaukiainen, Pirkko: Valkeakosken historia 3.osa , Sopeutumisen aika 1973-2013. Valkeakoski: Valkeakosken kaupunki, 2013. ISBN 978-951-96307-8-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_edistysmielisist%C3%A4_osuusliikkeist%C3%A4