Osteomeles
| Osteomeles | |
|---|---|
 Osteomeles anthyllidifolia |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Alaheimo: | Spiraeoideae |
| Tribus: | Pyreae |
| Alatribus: | Pyrinae |
| Suku: |
Osteomeles Lindl. |
| Katso myös | |
Osteomeles on ruusukasvien heimoon, Spiraeoideae-alaheimoon, Pyreae-tribukseen ja Pyrinae-alatribukseen kuuluva kasvisuku, jonka vain 3–5 lajia kasvavat luonnonvaraisina Itä-Aasiassa ja Polynesiassa. Suvulla ei ole suomenkielistä nimeä.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suvun lajit ovat ikivihreitä tai kesävihantia pensaita, joiden pienillä silmuilla on lukuisia kapeita silmusuomuja. Oksille vuorottain järjestäytyneet lehdet ovat lyhytvartisia. Lehtilavat ovat parittomasti sulkamaisia. Lehdykät ovat järjestäytyneet vastakkain kapean lehtiruodin kummallekin puolelle. Varrettomat tai lyhytvartiset pienet lehdykät ovat sileäreunaisia. Korvakkeet ovat muodoltaan lineaalisia tai suippoja.
Lukuisat valkoiset kukat sijaitsevat versojen kärkiin kasvavissa sateenvarjomaisissa tertuissa tai huiskiloissa. Suojuslehdet putoavat aikaisin pois. Kaksineuvoiset, säteittäissymmetriset kukat ovat viisiteräisiä; verholehtiä on samoin viisi. Kehä on kaksinkertainen, kukkapohjus on kellon muotoinen. Heteitä on noin 20, kehänalaisia emejä puolestaan viisi; kussakin emissä on vain yksi siemenaihe. Viisi vartaloa ovat irtonaisia. Kuten muillakin Pyrinae-alatribukseen kuuluvilla suvuilla, hedelmä on pieni, omenantapainen epähedelmä, joka sisältää vain yhden pystysuoran siemenen. Viisi sitkeää verholehteä jäävät kiinni hedelmän tyvelle. Alkiossa on kaksi tasokuperaa sirkkalehteä.
Luokittelu ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun Osteomeles kuvasi ensimmäisenä John Lindley vuonna 1821 julkaisussa Transactions of the Linnean Society of London, osassa 13 (1), sivuilla 96 ja 98–99, taulussa 8. Suvun tyyppilaji on Osteomeles anthyllidifolia. Nimi Osteomeles on peräisin muinaiskreikan sanoista ostéon, luu, ja melon, omena; nimitys viittaa omenamaisen hedelmän kovaan endokarppiin.
Sukuun kuuluu vain kolmesta viiteen lajia, jotka kasvavat luonnonvaraisina itäisessä Aasiassa ja yksi myös Polynesiassa. Suvun lajit levinneisyysalueineen:
- Osteomeles anthyllidifolia (Sm.) Lindl.: Kotoisin Taiwanilta ja Japanille kuuluvilta Riukiusaarilta; sieltä levinnyt myöhemmin myös Havaijille, Cookinsaarille, Tongalle, Rarotongalle, Pitcairnille ja Rapasaarille.
- Osteomeles schwerinae C.K.Schneid.: Kasvaa pensaikoissa, rinteillä, pelloilla ja tienvarsilla sekä sekametsissä 1000-3000 metrin korkeudella Kiinan Gansun, Guizhoun, Shaanxin, Sichuanin, Tiibetin ja Yunnanin provinsseissa sekä Taiwanilla. Lajilla on kaksi muunnosta.
- Osteomeles subrotunda K.Koch: Esiintyy ainoastaan Guangdongin pohjoisosissa Renhua Xianissa ja Japanin Riukiusaarilla. Lajilla on kaksi muunnosta.
Aiemmin sukuun nimellä Osteomeles obtusifolia (Pers.) Kunth ex Steud. luokiteltu eteläamerikkalainen kasvilaji kuuluu nykyisin neotrooppiseen sukuun Hesperomeles nimellä Hesperomeles obtusifolia (Pers.) Lindl..
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Osteomeles-suvun lajien ihmiskäytöstä on hyvin vähän tietoja. Osteomeles schwerinaen hedelmät ovat halkaisijaltaan noin 8 millimetriä ja niitä voi syödä raakoina tai kypsennettyinä. Myös lajin Osteomeles subrotunda hedelmät ovat syömäkelpoisia.
