Oskari Suutala

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oskari Suutala
Kansanedustaja
1.11.1917–25.9.1918
Ryhmä/puolue SDP
Vaalipiiri Vaasan itäinen
Henkilötiedot
Syntynyt10. toukokuuta 1887
Töysä
Kuollut25. helmikuuta 1919 (31 vuotta)
Helsinki
Ammatti piirisihteeri, toimittaja

Juho Oskari Suutala (10. toukokuuta 1887 Töysä – 25. helmikuuta 1919 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1917–1918.[1] Sisällissodan aikana hän vaikutti sosialidemokraattien rauhanoppositiossa, mutta sai siitä huolimatta pitkän vankilatuomion ja kuoli Sörnäisten kuritushuoneessa.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Töysän kirkonkylässä syntyneen Oskari Suutalan vanhemmat olivat mäkitupalainen Heikki Suutala (1841-1927) ja Maria Justiina Mantila (1853-1934). Hän oli työelämässä jo pienestä pitäen. 13-vuotiaana Suutala jäi junanvaunun alle avustaessaan isäänsä puutavaran lastaamisessa ja menetti oikean kätensä. Kansakoulun käytyään hän kartutti tietojaan ahkeralla itseopiskelulla.[2][3]

Työväenliikkeessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1906 Suutala oli perustamassa Töysän työväenyhdistystä. Hän valittiin myös sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Vuodesta 1907 lähtien Suutala toimi Vaasan läänin itäisen vaalipiirin sosialidemokraattisen piirijärjestön kiertävänä puhujana sekä Sorretun Voiman asiamiehenä. Lisäksi hän hengaili reilun vuoden ajan Viitasaaren Kolimassa kansakoulunopettaja Juho Etelämäen luona opiskelemassa sosialismin teoriaa. Vuosina 1910-1917 Suutala työskenteli Jyväskylässä SDP:n piirisihteerinä. Helmikuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 hänestä tuli Jyväskylän järjestystoimikunnan jäsen. Elokuussa 1917 Suutala aloitti Sorretun Voiman vastaavana toimittajana. Hän oli jo piirisihteerinä työskennellessään kirjoittanut lehteen nimimerkeillä ”Kuisma”, ”Jörri” ja ”–uu–”. Suutala vaikutti Jyväskylän työväenyhdistyksessä ja oli muun muassa Keski-Suomen Työväenlehti Oy:n hallituksen sekä Jyväskylän Työväen Näyttämön johtokunnan jäsen. Lokakuussa 1917 hänet valittiin eduskuntaan.[2][3][4]

Sisällissota ja kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan alettua Suutala pysytteli sivussa punaisten toiminnasta. Hän ei ottanut vastaan kansanvaltuuskunnan tarjoamia tehtäviä, mutta ryhtyi lopulta SDP:n puoluetoimikunnan kirjuriksi.[3] Suutala kuului Väinö Tannerin johdolla toimineeseen sosialidemokraattisten vaikuttajien rauhanoppositioon, joka laati Työmiehessä huhtikuun alussa julkaistun vetoomuksen sodan lopettamista.[2][5] Saksalaisten hyökätessä Helsinkiin Suutala, Lauri af Heurlin ja Hannes Ryömä kävivät tapaamassa miliisipäällikkö Edvard Nyqvistiä, jolta vaadittiin kaupungin puolustuksen lopettamista, mutta Helsingin punakaartin päälliköt päättivät jatkaa taistelua.[6]

Nälän heikentämä Suutela kärsi veriyskästä, jonka seurauksena hänet passitettiin myöhemmin keväällä sairaalahoitoon.[2][7] Suutala oli Ida Maukosen yksityissairaalassa Vuorikadulla, josta hänet vietiin 15. toukokuuta kuulusteltavaksi esikunnan tiedusteluosastolle. Kuulustelujen jälkeen Suutala määrättiin sairaalaan kotiarestiin. Kesäkuun alussa Suutala sai prokuraattorin virastosta todistuksen, ettei häntä vastaan olla nostamassa syytettä, minkä nojalla Suutalalle alettiin maksamaan kansanedustajanpalkkaa, vaikkei hän osallistunutkaan istuntoihin.[8] Hannes Ryömä hankki Suutalalle kesällä hoitopaikan Takaharjun parantolasta, mutta tutkintoasiain päällikkö Gustaf Aminoff ei päästänyt häntä lähtemään.[9] Suutalaa kuulustetiin vielä elokuussa Maukosen sairaalassa ja lokakuussa hän sai kuuden vuoden kuritushuonetuomion valtiopetoksen valmistelusta. Suutalan katsottiin syksyllä 1917 kiihottaneen kirjoituksillaan ja puheillaan aseelliseen kapinaan, jonka ohella hänen todettiin osallistuneen vallankumouksellisena pidetyn Me vaadimme -vaalijulistuksen laatimiseen.[3][10] Tammikuussa 1919 valtiorikosylioikeus korotti tuomion kahdeksaksi vuodeksi.[11] Suutala kärsi tuomiotaan Sörnäisten kuritushuoneessa, jossa hän kuoli keuhkotautiin helmikuussa 1919.[12] Suutala haudattiin Jyväskylän hautausmaahan satojen saattajien läsnäollessa.[13]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oskari Suutalan puoliso oli Petäjävedellä syntynyt kansakoulunopettaja Impi Lahja Rainio, jonka kanssa hän avioitui 1916.[14] Pariskunnalla oli yksi tytär.[15]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Oskari Suutala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 11.9.2007.
  2. ↑ a b c d e Pekurinen, Mika: ”Työtä punaisen huomisen hyväksi. Piirisihteeri Oskari Suutala ja keskisuomalaisen työväenliikkeen murrosvuodet 1906–1918”, Huhut, unet, sodomiitit, moraalinvartijat, elämäkerrat, puhuttelusanat ja ammattinimikkeet, s. 185–232. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997. ISBN 951-39-0128-9 Teoksen verkkoversio (PDF).
  3. ↑ a b c d Valtiorikosylioikeuden akti 25070 – Suutala, Juho Oskar Heikinpoika (s. 2–4, 11–14) Valtiorikosylioikeuden aktit. 26.11.1918. Kansallisarkisto. Viitattu 19.11.2024.
  4. ↑ ”V. V.”; ”Br. V.”: Jyväskylän Näyttämö 10-vuotias. Työväen Näyttämötaide, 15.3.1922, nro 3, s. 46–49. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  5. ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 122, 133–134. Helsinki: Valtion painatuskeskus; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
  6. ↑ Neuvottelut Helsingin antautumisesta. Karjala, 4.6.1918, nro 28, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  7. ↑ Valtiorikosylioikeuden akti, s. 7.
  8. ↑ Sosialististen kansanedustajain vangitsemiset. Turun Sanomat, 1.7.1918, nro 4066, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  9. ↑ † Oskari Suutala. Suomen Sosialidemokraatti, 25.2.1919, nro 46, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  10. ↑ Vangittujen Sos. dem. kansanedustajain juttu päättynyt. Työn Valta, 15.10.1918, nro 120, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  11. ↑ Kapinallisten kansanedustajain juttu. Uusi Aura, 11.1.1919, nro 9, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  12. ↑ Suutala, Juho Oskar Sotasurmasampo 1914–1922. 2019. Kansallisarkisto. Viitattu 19.11.2024.
  13. ↑ Oskari Suutala. Saarijärven Paavo, 4.3.1919, nro 25, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
  14. ↑ Patrikainen, Seppo; Joensuu, Miikka: Se olkoon vapauden työ : SDP:n Keski-Suomen piiri 1906–2006, s. 432. Jyväskylä: SDP:n Keski-Suomen piiri, 2007. ISBN 978-952-92-2586-6
  15. ↑ Oskari Suutalan kuolinilmoitus. Työn Voima, 28.2.1919, nro 12, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 19.11.2024.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Oskari_Suutala&oldid=22834979”