Olavi Rytkölä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Yhteysupseeri, luutnantti Eino Nuutinen ja toimistosihteeri, vänrikki Olavi Rytkölä sotien aikana puolustus­voimain intendentin­toimistossa.

Veikko Olavi Rytkölä (4. huhtikuuta 1914 Viipuri26. toukokuuta 2001 Helsinki)[1] oli suomalainen julkisoikeuteen erikoistunut oikeustieteilijä.

Rytkölä väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1948 väitöskirjallaan Valtion vakinaisten virkamiesten palkkaus- ja eläkeoikeus, jonka jälkeen hän kirjoitti myös lukuisia muitakin teoksia virkamiesoikeuden alalta[2]. Hän toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun kunnallispolitiikan professorina vuosina 1953–1962 ja Turun yliopiston hallinto- ja finanssioikeuden professorina vuosina 1962–1981.[3]

Rytkölä edusti käsitelainoppia, jota ilmensi etenkin hänen teoksensa Julkisoikeudellinen sopimus (1949).[4] Artikkelissaan Hallinto- ja finanssioikeudessa sovellettavista oikeusnormeista (1965) Rytkölä puolusti käsitelainopillisen ajattelun, joka oli joutunut analyyttisen oikeustieteen kritiikin kohteeksi, erityisen tärkeää merkitystä hallinto-oikeuden alalla.[5]

  • Kangas, Urpo (toim.): Oikeustiede Suomessa 1900–2000. Juva: WSOY, 1998.
  • Tuori, Kaarlo: Oikeusjärjestys ja oikeudelliset käytännöt. Helsinki: Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta, 2013.
  1. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 617–618. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
  2. Kangas (toim.) 1998, s. 394
  3. Kangas (toim.) 1998, s. 433
  4. Tuori 2013, s. 118–119
  5. Tuori 2013, s. 114–115

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juhlajulkaisu Olavi Rytkölä 1914 – 4/2 – 1984
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.