Olaus Magnus
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Olaus Magnus | |
|---|---|
 Olaus Magnuksen vaakuna kuvattuna Carta marinassa. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Olof Månsson Svinefot |
| Syntynyt | 1490 Itä-Götanmaa |
| Kuollut | 1. elokuuta 1557 (67 vuotta) Rooma |
| Kansalaisuus | Ruotsalainen |
| Ammatti |
arkkipiispa historioitsija |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Carta marina (1539) Pohjoisten kansojen historia (1555) |
Olaus Magnus Gothus (Magni, lat. suuri, lokakuu 1490 Itä-Götanmaa – 1. elokuuta 1557 Rooma) oli varhainen ruotsalainen historioitsija, kirjailija ja kartografi sekä Strängnäsin tuomiorovasti.[1] Hänet tunnetaan parhaiten ensimmäisen Pohjoismaita kuvaavan kartan, Carta marinan, tekijänä ja Pohjoisten kansojen historian kirjoittajana.
Koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olaus Magnus syntyi varakkaaseen Svinefotin (suom. sianjalka) porvarisperheeseen. Hän kävi koulunsa Linköpingissä ja Västeråsissa. Tämän jälkeen hän opiskeli Rostockissa ja todennäköisesti myös Kölnissä. Opinnot Saksan yliopistoissa kestivät yhteensä seitsemän vuotta. Hän seurasi opinnoissaan vanhempaa veljeään Johannes Magnusta. Veljekset ottivat opintielle lähtiessään ajan tavan mukaan uuden sukunimen. Käyttöön tuli poikien isoisän isän sukunimi Store, joka käännettiin latinaksi (Magnus). Veljekset on kirjattu tällä nimellä yliopistojen matrikkeleihin.
Pappina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valmistuttuaan maisteriksi Olaus sai paikan Uppsalan tuomiokapitulin kaniikkina. Hän toimi myös Pohjolan anekaupan Norlannin alueen alempana asiamiehenä. Tehtävään liittyi tarkastusmatkoja, sillä Rooma tarvitsi tehokasta anekauppaa kustannustensa kattamiseksi. Olaus teki keväällä 1518 ratsain matkan alueensa rajaseuduille ja kävi samalla myös Norjassa. Seuraavana vuonna hän teki toisen tarkastusmatkan Tornionjokilaaksoon. Näillä matkoilla Olaus loi perustaa tulevalle kirjalliselle toiminnalleen.
Vuonna 1522 Olaus Magnus nimitettiin Strängnäsin tuomiorovastiksi. Seuraavana vuonna hän sai tehtävän Kustaa Vaasan lähettiläänä ja matkusti Roomaan. Hänen tehtävänään oli suostutella paavi suosiolliseksi ruotsalaisten piispannimitysvaatimuksille. Olauksen veli nimitettiin seuraavana vuonna Uppsalan arkkipiispaksi.
Ulkomailla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rooman-matkansa jälkeen Olaus Magnus asui ulkomailla. Hän työskenteli Kustaa Vaasan poliittisena ja taloudellisena lähettiläänä muun muassa Itämeren alueen hansakaupungeissa. Hänen vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli Danzigin vapaakaupunki, joka oli tuolloin Puolan suojeluksessa. Danzigissa asui myös hänen veljensä Johannes, joka oli asettunut sinne toimittuaan Puolan kuninkaan neuvonantajana.
Västeråsin valtiopäivät vuonna 1527 merkitsivät käännekohtaa Ruotsin kirkkohistoriassa. Kustaa Vaasan uskonnolliset uudistukset murskasivat kirkon vallan ja aloittivat luterilaisen uskonpuhdistuksen. Koska Olaus ja Johannes Magnus vastustivat uskonpuhdistusta ja pitivät kiinni katolisesta uskostaan, Kustaa Vaasa erotti heidät vuonna 1530 kirkollisista tehtävistä. Veljesten Ruotsiin jäänyt omaisuus takavarikoitiin kruunulle ja he menettivät mahdollisuuden palata Ruotsiin. Olauksesta tuli hiippakuntansa menettäneen arkkipiispaveljensä sihteeri eli kansleri.
Olaus Magnus aloitti suuren Pohjolaa koskevan kartastonsa kokoamisen Danzigissa, missä hän asui kaikkiaan kymmenen vuotta. Tarkastusmatkat Ruotsin ja Norjan pohjoisilla alueilla olivat herättäneet hänen kiinnostuksensa alueen historiaan ja maantieteeseen. Euroopassa liikkuessaan hän oli havainnut, ettei Pohjolasta tiedetty paljoakaan. Harvat aluetta kuvanneet kartat, kuten keskiajan maantieteen auktoriteettina pidetyn Klaudios Ptolemaioksen Geografia-teos, antoivat siitä Olauksen mukaan virheellisen kuvan. Hän halusi omalla kartallaan korjata tilanteen ja tehdä samalla propagandaa reformaatiota vastaan. Kartan oli tarkoitus osoittaa eteläisen Euroopan oppineille, miten suuren ja mielenkiintoisen alueen katolinen kirkko oli menettämässä reformaation myötä.
Carta marina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Carta marina
Magnuksen veljekset muuttivat vuonna 1537 Venetsiaan, jossa Olaus Magnuksen kartta painettiin ja julkaistiin kaksi vuotta myöhemmin. Karttaa ryhdyttiin kutsumaan sen otsikon ensimmäisten sanojen mukaan nimellä Carta marina.
Olaus Magnus valmisteli karttaa kaksitoista vuotta. Hän keräsi alueesta mahdollisimman paljon tietoa: hän käytti lähteinään muistiinpanoja matkoiltaan, saatavilla olevia antiikin ja keskiajan kirjallisia kuvauksia ja karttoja ja luultavasti myös aikansa merikarttoja ja purjehdusoppaita. Lisäksi hän hankki tietoja muilta Pohjolaa tunteneilta oppineilta. Heistä tärkein oli Trondheimin arkkipiispa Erik Walkendorf, jolta Olaus Magnus sai suurimman osan Norjaa, Islantia ja Grönlantia koskevasta materiaalistaan.
Pohjola sai Carta marinassa ensimmäistä kertaa historiassa tunnistettavan hahmonsa. Kartta on kuvitettu ja se esittelee eri valtakuntien ja alueiden sodankäyntitaktiikoita, elinkeinoja, uskonnollisia menoja ja tapoja. Olaus Magnus kirjoitti kartan liitteeksi italian- ja saksankieliset selityskirjaset. Carta marinasta tuli tärkein Pohjolaa kuvaava kartta sadaksi vuodeksi. Tarkempi kuvaus syntyi vasta 1600-luvulla. Kartta julkaistiin painoteknisistä syistä yhdeksänä eri lehtenä. Se oli aikoinaan maailman toiseksi suurin kartta.
Historia de gentibus septentrionalibus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Veljekset muuttivat Venetsiasta Roomaan. Johanneksen kuoleman jälkeen vuonna 1544 Olaus nimitettiin hänen jälkeensä Uppsalan katoliseksi arkkipiispaksi. Arvonimi oli lähinnä kunnianosoitus, sillä sellaista katolista hiippakuntaa ei enää ollut olemassa.
Roomassa Olaus paneutui tieteelliseen työskentelyyn. Hän toimitti valmiiksi ja painetuiksi veljensä laatimat historiateokset eli Ruotsin kuningaskronikan ja Uppsalan kirkonistuimen historian. Kirjat korostavat katolisuudelle edullisia puolia ja niissä voidaan nähdä kritiikkiä uskonpuhdistusta vastaan.
Olaus Magnuksen mittava pääteos Historia de gentibus septentrionalibus eli Pohjoisten kansojen historia ilmestyi vuonna 1555. Ensimmäisessä latinankielisessä painoksessa oli 22 kirjaa, 476 lukua ja 815 sivua. Kirja käännettiin heti useille eri kielille, joskin lähes aina lyhennettynä.
Kirja on ensimmäinen Euroopan alueen kansoista kirjoitettu seikkaperäinen kuvaus. Kirja käsittelee aluetta ja sen kulttuurihistoriaa laajasti. Maantiede ja kansatieteelliset tapainkuvaukset kuuluivat olennaisena osana historiankirjoitukseen 1500- ja 1600-luvuilla. Laaja-alaisuus kävi ilmi jo historia-sanassa, joka tarkoitti alun perin tiedon hankkimista kaikesta siitä, mitä pidettiin tietämisen arvoisena.
Olaus Magnus piti tutkimuksensa perustana Aristoteleen oppeja, joiden mukaan kylmien seutujen asukkaat ja eläimet ovat voimakkaampia ja urhoollisempia kuin eteläisemmät rotunsa edustajat. Eniten kritiikkiä on kohdistettu kirjoittajan liioittelevaan tyyliin. Olaus Magnus noudatti aikansa goottilaista historiankirjoituksen perinnettä ja oli uskollinen käyttämälleen aineistolle.
Kirja sisältää taistelukuvauksia, jotka liittyvät Sten Sturen sotaan vuosina 1495–1497. Kirjassa on runsas kuvitus. Kuparipiirroksia on jokaisen luvun alussa.[2] Kuvalaatat veistettiin Roomassa ja siihen yhdistyvät näin myös italialaisten veistäjien tyylit ja käsitykset. Kuvitus tuo ilmi erilaisia ajan tapoja ja töitä, kuten pohjoisen kalastusta.
Historia de gentibus septentrionalibusin kuvitusta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]  |
Olaus Magnus ja suomalaiset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olaus Magnus kuvasi teoksessaan Pohjoisten kansojen historia myös Suomea. Se oli hänen mukaansa merkillinen maailman kolkka, jossa ihmiset kulkivat syvässä lumessa kaarelle taivutetuilla puulaudoilla. Olauksen esittämät tiedot Suomesta olivat etupäässä kuulopuheisiin perustuvia anekdootteja. Näin hän esimerkiksi kuvaa italialaisten matkakokemuksia: "Joskus Italiasta palaavat papit tuovat huvikseen mukanaan Pohjolaan kypressin juuresta tehtyjä levyjä, jotka muistuttavat värivivahteissaan riikinkukon pyrstöä ja niitä pidetään ihmeinä. Lasia ei käytetä lainkaan tai vain perin harvoin näiden kansojen pöydässä juopuneiden mellastuksen vuoksi."
Olaus Magnuksen tarkoitus oli Pohjoisten kansojen historiassa korostaa sitä pysyvää vaaraa, jossa suomalaiset elivät moskovalaisten vuoksi, sekä suomalaisten villeyttä ja urhoollisuutta, jotka olivat sota-aikana hyviä ominaisuuksia. Se, että suomalaiset olivat selvinneet niin hyvin taisteluissa Venäjän lukemattomia sotalaumoja vastaan, johtui Olaus Magnuksen mukaan heidän maagisista ominaisuuksistaan ja taidosta hyötyä salaisista luonnonvoimista, mikä kaikki oli tehnyt viholliselle mahdottomaksi tunkeutua syvemmälle heidän maahansa ja käydä heidän kanssaan lähikamppailuun.[2]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Olaus Magnus kuoli Roomassa 1. elokuuta 1557. Hän vietti elämänsä viimeiset vaiheet ruotsalaisen Pyhän Birgitan mukaan nimetyssä luostarissa. Olaus haudattiin Santa Maria dell'Anima-kirkkoon.
Lähteitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Johannesson, Kurt: Gotisk renässans. Johannes och Olaus Magnus som politiker och historiker. SHS, Helsinki, 1982.
- Olaus Magnus Gothus: Carta marina. Karta och beskrivning över de nordiska länderna samt de underbara ting som där finnas. (Käänt. Erik Gamby. Latinankielinen alkuteos vuodelta 1539.) Bokgillet, Uppsala, 1964.
- Olaus Magnus: Pohjoisten kansojen historia: Suomea koskevat kuvaukset. ((Historia de gentibus septentrionalibus, 1555.) Suomentanut Kaarle Hirvonen. Esipuheen ja selitykset laatinut Kustaa Vilkuna) Helsinki: Otava, 1973. ISBN 951-10118-4-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Gunnar Broberg: Olaus Magnus Svenskt biografiskt lexikon. Viitattu 14.11.2022.
- ↑ a b Tarkiainen, Kari: Moskovalainen. Ruotsi, Suomi ja Venäjä 1478–1721, s. 52-53. Suomen Kirjallisuuden Seura, 2022. ISBN 978-951-858-576-6
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Cecilia af Forselles: Olaus Magnus (1490–1557) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 3.4.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
| Edeltäjä: Johannes Magnus |
Uppsalan titulaariarkkipiispa 1544–1557
|
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
