Ojamon kartano
| Ojamon kartano | |
|---|---|
| Ojamo herrgård | |
 |
|
| Osoite | Vähä-Ojamonkatu 2, 08200 Lohja |
| Sijainti | Lohja, Uusimaa |
| Rakennustyyppi | kartano |
| Perustettu | 1384 |
| Valmistumisvuosi | 1850 |
| Rakennuttaja | Dimitri Swertschkoff |
| Omistaja | Lohjan kaupunki (vuodesta 2023 alkaen) |
| Tyylisuunta | venäläinen empire |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | puu |
| Kerrosluku | 1 |
 |
|
Ojamon kartano (ruots. Ojamo herrgård) on kartano Lohjan kaupungissa Uudellamaalla. Kartanon mailla sijaitsee Suomen vanhin rautakaivos. Ojamon kartano testamentattiin Vanha Lohja -säätiölle,[1] mutta säätiö luovutti kartanon vuonna 2023 Lohjan kaupungille korkeiden ylläpitokustannusten vuoksi.[2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ojamon rustholli mainitaan ensimmäistä kertaa kirjallisissa lähteissä vuonna 1384. Kartanon merkitys kasvoi suuresti alueella, kun sen mailta löydettiin malmia vuosina 1528–1540.[3]
Päärakennus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ojamon kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1850 ja sen on rakennuttanut everstiluutnantti Dimitri Swertschkoff. Rakennusmateriaalina on käytetty puuta. Kartano edustaa voimakkaasti koristeltua venäläistä empiretyyliä ja on yksikerroksinen lukuun ottamatta kartanoon myöhemmin lisättyä torniosaa. Kartanon ikkunoiden koristelut muistuttavat hieman karjalaista rakennustyyliä. Varsinkin kartanon vilpolan koristelaudat ovat huomiota herättävän koristeelliset.lähde?
Ojamon kartanoa ympäröi kartanon puisto, jonka eteläosassa on vaahterakuja. Vaahterakujan päässä on kartanon entisen omistajan, everesti Swertschkoffin hauta. Kartanon puistossa on myös monia vanhan kaivoksen suuaukkoja.[4]
Rautakaivos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa luovutti Suitian kartanon omistaja Erik Flemingille oikeuden kaivaa malmia Ojamon kartanon mailta. Ojamosta malmi vietiin jalostettavaksi Siuntioon niin kutsuttuun Suitian ruukkiin eli Nybyn ruukkiin. Rautakaivos on Suomen vanhin. Kaivoksesta yritettiin etsiä malmia vielä 1800-luvulla, kunnes toiminta lakkasi viimeisen kerran vuonna 1862.[4][3]
Kartanon omistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kartanon omistajat vuodesta 1540 alkaen:[4]
- Juhani Laurinpoika 1540–1545
- Heikki Juhaninpoika 1546–1559
- Heikki Juhaninpojan leski Anna 1560
- Hannu Juhaninpoika 1561–1596
- Hannu Juhaninpojan leski Riitta 1596–1603
- Tuomas Laurinpoika 1616–1619
- Sipi 1620
- Niilo Sipinpoika 1621–1624
- Simon Landsberger 1624–1629 (vuokrannut kruunulta);
- autiona 1630–1644
- Jakob Wolle 1645–1646 (vuokrannut kruunulta)
- Peter Thorwöste vanhempi ja nuorempi 1647–1682, (vuorirälssiä)
- Gabriel Tammelinus, kirkkoherra, 1683–1695
- Anna Eriksdotter 1695–1713
- Brita Tammelin 1724–1731
- Henrik Tammelin, asessori, 1732–1753
- Kristina Tammelin 1754
- Johan Gabriel Kihl, asessori, 1755–1760
- Johan Gabriel Kihlin perilliset 1760–1762
- Jakob Johan Westberg, ylitirehtööri, 1763–1767
- Karl Segercrantz, kapteeni, 1768–1775
- Anna Stina Carlborg 1776–1782
- Adolf Magnus Rotkirch, kapteeni, 1783–1788
- Axel Maximilian Carpelan, luutnantti, 1789–1816
- Albertina Eleonora 1816–1836
- Alberta Eleonoran perilliset 1836–1842;
- Karl von Schoultz, lehtori, 1843–1846
- Dmitri Swertschkoff, everstiluutnantti, 1847–1863
- Augusta Karolina Swertschkoff 1863–1869
- Augusta Karolina Swertschkoffin perilliset 1869–1878
- Fanny Swertschkoff 1878–1891
- Isidor Swertschkoff, kuvernööri, 1891–1902
- Gustav Henrik Karlsson 1902–1922
- Antti Savolainen 1922–1968
- Unto ja Eero Savolainen 1969–1992
- Eero Savolainen 1993–1997
- Vanha Lohja -säätiö 1998–2023 [5]
- Lohjan kaupunki 2023–
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ojamon kartano (kokoustila) VisitLohja. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Jukka Nurmilaakso: Ojamon kartano avautuu omistajamuutoksen myötä lohjalaisille – kaupunginjohtaja Pasi Perämäki väläyttää alueelle kesäteatteria Länsi-Uusimaa. 21.12.2023. Viitattu 24.9.2024.
- ↑ a b RKY Objekt kulturmiljo.fi. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ a b c Ojamon kartanon historiaa sci.fi. Arkistoitu 21.4.2021. Viitattu 23.12.2020.
- ↑ Ojamo-seura/Ojamon kartano ojamo-seura.fi. Viitattu 23.12.2020.