Nikotiinimyrkytys
Nikotiinimyrkytys on nikotiinista aiheutuva myrkytystila. 60 milligrammaa (mg) imeytynyttä nikotiinia voi olla hengenvaarallista henkilölle, joka ei ole aikaisemmin altistunut nikotiinille (vastaa noin 30-40 savukkeen nikotiiniannosta).[1][2]
Yleensä myrkytystila ei johdu tupakanpoltosta vaan pikemminkin esimerkiksi tupakan lehtien syömisestä tai ihokontaktista. Tyypillistä on, että myrkytyksen saa lapsi, joka on syönyt tupakantumppeja tai nikotiinipurukumia. Myrkytysoireet ilmenevät nopeasti, ja jos altistus loppuu heti, myrkytys paranee yleensä itsestään. Vakava myrkytys voi vaatia sairaalahoitoa.[3]
Nikotiinimyrkytys oireilee aluksi pahoinvointina, hikoiluna, kuolan valumisena, päänsärkynä ja vatsakramppeina. Altistuksen jatkuessa voi ilmetä oksentelua, heikkoutta, ihon kalpeutta ja hengitysvaikeuksia. Vakavan myrkytyksen saaneelle voi kehittyä esimerkiksi sydämentykytystä, kouristuksia, pyörtyminen ja kooma. Myrkytys voi myös johtaa kuolemaan.[3]
Tupakkapelloilla työskentelevillä nikotiinimyrkytykset ovat tavallisia.[3]
Nikotiini on useimmille eliöille myrkyllistä.[4] Suuri määrä nikotiinia voi imeytyä ihon lävitse ja näin voi käydä esimerkiksi märkiä tupakkakasvin lehtiä käsiteltäessä.[5] Suurille nikotiinimäärille altistuvat usein tupakkaa käsittelevät tupakkatyöläiset, nikotiinituotteita syöneet lapset, nikotiinihyönteismyrkkyjä käsitelleet ja itsemurhaa nikotiinilla yrittäneet.[6]
Määrän, joka tappaa puolet annoksen saaneista ihmisistä, eli LD50-arvon, on useissa eri lähteissä väitetty olevan 0,8 mg/kg nieltynä. Tämä on 60 mg nikotiinia 75 kg:n painoiselle henkilölle. Tämä määrä on kuitenkin kyseenalainen ja todellinen LD50-arvo on todennäköisesti 6,5–13 mg/kg jolloin tappava annos olisi 0,5–1 grammaa.[7]
Oireet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikotiini ärsyttää suuta ja kurkkua nieltynä tai hengitettynä saaden aikaan limakalvojen polttelua ja lisääntyneen syljen erityksen. Myrkytys alkaa nopeasti. Vakavissa tapauksissa oireisiin kuuluvat muun muassa vapina, ihon sinertävyys (syanoosi), epileptiset kouristukset, kooma, hengityksen lamaantuminen ja kuolema.[4]
Lievempään myrkytykseen liittyvät muun muassa päänsärky, pahoinvointi, huimaus, oksentelu, innostuneisuus, nälän tunteen katoaminen, heikko olo, nopea sydämen syke,[4] hikoilu ja kylmänväreet.[5] Oireet kestävät 12–24 tuntia ja ennuste on yleensä hyvä:[4] valtaosa ihmisistä parantuu ilman hoitoa.[5] Lievää myrkytystä tavataan erityisesti tupakan raakoja lehtiä käsittelevillä tupakkatyöläisillä. Tässä yhteydessä myrkytys tunnetaan englanniksi nimellä green tobacco sickness.[4]
Tarkemmin jaoteltuna myrkytyksen oireet voidaan jakaa keskenään osin päinvastaisiin alku- ja myöhäisvaiheen oireisiin. Alkuvaiheeseen voi liittyä pahoinvointi, oksentelu, vatsakivut, syljen eritys, alahengitysteiden liman eritys (bronchorrhea), kiihtynyt hengitys, korkea verenpaine, nopea sydämen syke, ihon kalpeus, pupillien supistuminen, huimaus, päänsärky, sekavuus, pakkoliikkeet (ataksia), lihasvapina ja kouristuskohtaukset. Myöhäisvaiheeseen voi liittyä ripuli, hengityksen heikkeneminen, hengitysvaikeudet/katkot, sydämen harvalyöntisyys, matala verenpaine, erilaiset rytmihäiriöt, verenkiertošokki, pupillien laajentuminen, heikkous, lihashalvaus ja kooma.[5]
Hoito
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nikotiinimyrkytystä ei voi suoraan parantaa, joten sen oireita pyritään lähinnä lieventämään. Nikotiinimyrkytystä hoidetaan yleensä ensin aktiivihiilellä, jotta ruuansulatuselimistöstä imeytyvän nikotiinin määrä vähenee. Alkuvaiheen oireita ei yleensä lääkitä koska ne menevät nopeasti ohi ja niiden hoito voi olla vaarallista: esimerkiksi korkean verenpaineen hoito beetasalpaajalla voi johtaa alkuvaiheen jälkeen ilmenevässä myöhäisvaiheen verenpaineen laskussa entistä matalampaan paineeseen. Epileptisiä kouristuksia voidaan vähentää bentsodiatsepiineillä. Nesteitä annetaan suoneen matalan verenpaineen kohottamiseksi ja jos tämä ei toimi, sympatomimeettejä (kuten dopamiini tai noradrenaliini) tai muita suonia supistavia aineita voidaan käyttää. Atropiinia annetaan sydämen harvalyöntisyyteen. Hengityslamaa hoidetaan intuboimalla ja mekaanisin ilmapumpuin. Hemodialyysi, hemoperfuusio ja muut kehon ulkoiset myrkkyjen poistoon käytetyt toimenpiteet eivät poista nikotiinia verestä, joten niitä ei käytetä. Hemodialyysiä voidaan kuitenkin käyttää jos potilas kärsii rabdomyolyysistä ja vereen erittynyt myoglobiini uhkaa vaurioittaa munuaisia.[5] Virtsan happamoittaminen voi teoriassa tehostaa emäksisyytensä vuoksi happoliukoisemman nikotiinin poistumista,[5][8] mutta tätä ei suositella, sillä se voi johtaa kehon liialliseen happamoitumiseen, eli metaboliseen asidoosikseen. Edeltävää menetelmää vaarattomampaa virtsan määrän lisäämistä ei myöskään suositella, sillä se ei todennäköisesti nopeuta parantumista.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Washington Post - 2006
- ↑ IPCS INCHEM
- ↑ a b c eHow.com: Symptoms of Nicotine Poisoning
- ↑ a b c d e Aseem Mishra, Pankaj Chaturvedi, Sourav Datta, Snita Sinukumar, Poonam Joshi, Apurva Garg: Harmful effects of nicotine. Indian Journal of Medical and Paediatric Oncology, 2015, 36. vsk, nro 1, s. 24–31. PubMed:25810571 doi:10.4103/0971-5851.151771 ISSN 0971-5851 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e f g Leo J. Schep, Robin J. Slaughter, D. Michael G. Beasley: Nicotinic plant poisoning. Clinical Toxicology, syyskuu 2009, 47. vsk, nro 8, s. 771–781. PubMed:19778187 doi:10.1080/15563650903252186 ISSN 1556-9519 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Erowid Nicotine Vault: Basics erowid.org. Arkistoitu 5.1.2018. Viitattu 12.3.2018.
- ↑ Bernd Mayer: How much nicotine kills a human? Tracing back the generally accepted lethal dose to dubious self-experiments in the nineteenth century. Archives of Toxicology, 2014, 88. vsk, nro 1, s. 5–7. PubMed:24091634 doi:10.1007/s00204-013-1127-0 ISSN 0340-5761 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ J. Rosenberg, N. L. Benowitz, P. Jacob, K. M. Wilson: Disposition kinetics and effects of intravenous nicotine. Clinical Pharmacology and Therapeutics, lokakuu 1980, 28. vsk, nro 4, s. 517–522. PubMed:7408411 ISSN 0009-9236 Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)