Venäläinen poliittinen neuvottelukunta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Venäläinen poliittinen neuvottelukunta (ven. Русское политическое совещание, Russkoje polititšeskoje soveštšanije, ransk. Conférence politique russe) oli vuonna 1919 Pariisissa toiminut venäläisten valkoisten emigranttien perustama elin, joka pyrki toimimaan Venäjän sisällissodan valkoisten hallitusten yhteisenä edustajana suhteessa ulkovaltoihin. Neuvottelukunnan perusti Vasili Maklakov, jonka Venäjän väliaikainen hallitus oli syksyllä 1917 nimittänyt viimeiseksi Pariisin-lähettilääkseen. Neuvottelukunnan muut johtavat jäsenet olivat entinen keisarikunnan aikainen ulkoministeri Sergei Sazonov, entinen väliaikaisen hallituksen pääministeri Georgi Lvov, valkoisten Arkangeliin perustaman ”Pohjois-Venäjän hallituksen” johtaja Nikolai Tšaikovski ja poliittinen aktivisti Boris Savinkov. Sazonov oli ryhmän johtava hahmo. Neuvottelukunta perustettiin eri tietojen mukaan joko vuoden 1918 lopulla tai tammikuussa 1919. Se edusti virallisesti kaikkia Venäjän valkoisia hallituksia ja piti yhteyttä muun muassa kenraali Anton Denikiniin Etelä-Venäjällä ja amiraali Aleksandr Koltšakiin Siperiassa, mutta toimi kuitenkin itsenäisesti.[1][2]

Venäläisen poliittisen neuvottelukunnan päätavoitteena oli päästä edustamaan Venäjää Pariisin rauhankonferenssissa, mihin ympärysvallat eivät kuitenkaan sitä huolineet.[1] Venäläinen poliittinen neuvottelukunta pyrki yhteistyöhön myös Suomen hallituksen kanssa, mutta kieltäytyi tunnustamasta Suomen itsenäisyyttä, koska sen mukaan vain perustuslakia säätävä kansalliskokous sai päättää valtakunnan jakamisesta. Lokakuussa 1919 neuvottelukunta taipui suosittamaan Suomen itsenäisyyden tunnustamista, jotta Suomi saataisiin tukemaan kenraali Nikolai Judenitšin hyökkäystä Pietariin, mutta valkoisten ”korkeimmaksi johtajaksi” julistettu amiraali Koltšak pysyi taipumattomana.[3]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920 II: toukokuu 1918–joulukuu 1920, s. 98–100. WSOY, Porvoo–Helsinki 1971.
  2. ↑ Daniel Harold: Russian Exiles in Britain, 1918–1926: The Politics and Culture of Russia Abroad, s. 25–26 (englanniksi) Northumbrian ymopisto 2015. Viitattu 5.2.2017.
  3. ↑ Polvinen 1971, s. 134–138, 145–147, 153–154, 174, 289–292, 304.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäläinen_poliittinen_neuvottelukunta&oldid=16254986”