Nikolai Burenin
Nikolai Jevgenevitsh Burenin (ven. Никола́й Евге́ньевич Буре́нин, tunnettu myös salanimillä "German Fedorovitsh", "German", "Neburenin" ja "Viktor Petrovitsh", 5. / 17. joulukuuta 1874 Pietari – 30. kesäkuuta 1962 Leningrad[1]) oli venäläinen vallankumouksellinen, kirjailija ja pianisti. Hän kuului Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen ennemmistöläisiin eli bolševikkeihin ja vastasi puolueen taisteluosaston jäsenenä sen maanalaisista operaatioista.
Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burenin syntyi Pietarissa varakkaaseen kauppiasperheeseen. Hän valmistui kauppakorkeakoulusta vuonna 1892 ja opiskeli myöhemmin lyhyen aikaa Pietarin taideakatemiassa.[2] Burenin toimi konserttipianistina ja meni mukaan vallankumoukselliseen toimintaan 1901. Vuonna 1904 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen.
Vallankumouksellinen toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Burenin organisoi Suomen rajan läheisyydessä Kirjasalon kylässä sijaitsevan sukunsa kartanon kautta aseiden ja laittoman kirjallisuuden salakuljetusta.[3] Lisäksi hän auttoi rajan ylitse sosialisteja, jotka osallistuivat ulkomailla pidettyihin sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen puoluekokouksiin. Pietarissa Burenin hoiti maanalaisia kirjapainoja ja kirjavarastoja sekä järjesteli Venäjän turvallisuuspoliisin etsimille henkilöille turvapaikkoja. Hänen toimenkuvaansa kuului myös rahoituksen hankkiminen puolueelle.[2]
Vuonna 1905 Burenin oli järjestämässä höyrylaiva SS John Graftonilla tapahtunutta aseiden salakuljetusta Suomeen. Kemiin saapuneen aselastin oli tarkoitus tulla sekä bolševikkien, että tsaarinvaltaa vastaan taistelevien suomalaisten aktivistien käyttöön. Vuotta myöhemmin Burenin organisoi Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstön, jonka yhteydessä sai surmansa yhteensä viisi ihmistä Helsingissä, Keravalla ja Tampereella.[4]
Pankkiryöstön jälkeen hän matkusti saalisrahojen kanssa Yhdysvaltoihin yhdessä kirjailija Maksim Gorkin kanssa. Burenin toimi Gorkin sihteerinä tämän hankkiessa paikallisilta sosialisteilta rahoitusta bolševikkien vallankumouspyrkimyksille. Marraskuussa 1906 Burenin ja Gorki palasivat Eurooppaan ja asettuivat Italiaan Caprin saarelle, jonne Gorki jäi seitsemän vuoden ajaksi. Burenin palasi Venäjälle jo kolmen kuukauden kuluttua, joutuen samalla pidätetyksi. Hän oli vuoden ajan vangittuna pahamaineisessa Krestyn vankilassa, mutta jatkoi vallankumouksellista toimintaa heti vapauduttuaan.[1]
Elämä lokakuun vallankumouksen jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Burenin toimi aluksi opetusministeriön palveluksessa ja sen jälkeen Neuvostoliiton kaupallisena edustajana Suomessa vuosina 1920–1925 ja Saksassa 1925–1929. Venäjälle palattuaan Burenin työskenteli bolševikkien vallankumouksellista toimintaa käsittelevän arkistomateriaalin parissa, kunnes jäi eläkkeelle 1935. Hänen muistelmansa julkaistiin postuumisti vuonna 1967. Lisäksi Bureninilta ilmestyi muun muassa hänen Caprin vierailuaan sekä bolševikkien toimintaa käsittelevät muistelmateokset. Hän oli myös Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsen.[1]
Joidenkin näkemysten mukaan Burenin olisi Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan esiintyvän "Begemot"-nimisen hahmon esikuvana.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Nikolaj Evgen’evič Burenin Russi in Italia. Viitattu 9.12.2013.
- ↑ a b Burenin, Nikolai Evgen’evich The Great Soviet Encyclopedia. Viitattu 9.12.2013.
- ↑ Rappaport, Helen: "Conspirator: Lenin in Exile" (s. 55). Viitattu 9.12.2013.
- ↑ Venäjän vallankumoukselliset käyttivät Tshokkea ryöstöoperaatioon (Arkistoitu – Internet Archive) Tampereen historia. Viitattu 9.12.2013.
| ||||||||||
