Nicanor Zabaleta

Nicanor Zabaleta (7. tammikuuta 1907 San Sebastián, Espanja – 31. maaliskuuta 1993 San Juan, Puerto Rico) oli espanjalainen harpisti.

Zabaleta sai 7-vuotiaana harpun musiikkia harrastaneelta isältään. Hän aloitti opiskelun Vincenta Tormo de Calvon ja Luisa Menárguezin johdolla. 17-vuotiaana hän aloitti Pariisissa suorittamansa opinnot, joiden aikana hänen opettajiinsa kuuluivat Marcel Tournier ja Jacqueline Borot. Muodollisen konserttidebyyttinsä Pariisissa Zabaleta piti vuonna 1926. Lyhyen asepalveluksen jälkeen hän lähti Yhdysvaltoihin, jossa teki ensimmäisen esiintymisensä vuonna 1934. Kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti kiertämisen Kuubassa ja Meksikossa. Hänen yhteytensä 1940–1950-luvuilla aikansa musiikin konsertteja aktiivisesti järjestäneeseen säveltäjä-kriitikko Peggy Glanville-Hicksiin edisti hänen uraansa Yhdysvalloissa.

Vuonna 1950 Zabaleta tapasi Puerto Ricossa pidetyssä konsertissa Grazielan, jonka kanssa meni kaksi vuotta myöhemmin naimisiin. Pari asettui Espanjaan. Zabaleta alkoi kiertää eurooppalaisia kaupunkeja, kuten Pariisia, Amsterdamia, Lontoota, Müncheniä, Kööpenhaminaa ja Zürichiä. Joaquín Rodrigo sävelsi hänelle Concierto serenata -teoksen (1952), ja lisäksi Alberto Ginastera laati häntä varten harppukonserton (1956–1964), jonka Zabaleta kantaesitti Eugene Ormandyn johtaman Philadelphian orkesterin kanssa vuonna 1965. Myös lähes kolmekymmentä muuta eurooppalaista ja amerikkalaista säveltäjää teki hänelle teoksia. Lisäksi Zabaletan ohjelmistoon kuului vanhoja teoksia muiden muassa Johann Sebastian Bachilta, Georg Friedrich Händeliltä, Wolfgang Amadeus Mozartilta, Claude Debussylta ja Maurice Ravelilta. Zabaleta teki monia levytyksiä enimmäkseen 1960-luvulla ja sen jälkeisenä aikana. Viimeisen konserttinsa hän piti Madridissa 16. kesäkuuta 1992 ollessaan jo merkittävästi heikentyneessä terveydentilassa.