Marcel Tournier

Marcel Tournier (5. tammikuuta 1879 Pariisi – 8. toukokuuta 1951 Pariisi) oli ranskalainen harpisti ja säveltäjä. Hän kuuluu suhteellisen harvoihin tunnettuihin säveltäjiin, jotka ovat olleet myös harppuvirtuooseja. Hänen sävellystuotannossaankin harpulla on merkittävä asema, vaikkakin hänen teostensa joukossa on myös kuoro-, näyttämö-, kamari- ja pianomusiikkia.

Tournier syntyi musikaaliseen perheeseen, jossa hänellä oli kuusi sisarusta. Hän pääsi vuonna 1897 Pariisin konservatorioon, jossa hänen opettajiensa joukossa olivat Alphonse Hasselmans ja Raphaël Martenot. Tournier sai Pariisin konservatorion ensipalkinnon harpunsoitossa, mutta keskittyi sitten säveltämiseen. Hänen tärkein sävellysopettajansa oli Charles-Marie Widor. Vuonna 1909 Tournier sai Prix de Romen toisen palkinnon kantaatillaan La Roussalka. Prix Rossini hänelle myönnettiin kantaatista Laura et Petrarch. Hän työskenteli 1900-luvun alusta asti Orchestre Lamoureux'n harpistina. Vuonna 1912 Tournier seurasi omaa opettajaansa Hasselmansia Pariisin konservatorion henkilökunnassa. Tästä tehtävästä hän jäi eläkkeelle vuonna 1948. Tournier oli vuodesta 1922 naimisissa harpisti Renée Lénarsin kanssa; myös Lénars työskenteli Pariisin konservatoriossa.

Tournierin musiikki on tyyliltään pitkälti impressionistista. Hänen musiikkinsa on laajalti pysynyt vakiintuneiden ohjelmistojen ulkopuolella, mutta hänen konserttietydinsä Au matin (1925) on saanut osakseen useita esityksiä ja levytyksiä.

Aiheesta muualla

• IMSLP: nuotteja