New York Dolls

New York Dolls
New York Dolls vuonna 1973
Tiedot
Toiminnassa	1971–1977, 2004−2011
Tyylilaji	glam rock protopunk
Kotipaikka	New York, Yhdysvallat
Laulukieli	englanti
Jäsenet	David Johansen,  laulu Sylvain Sylvain,  kitara Earl Slick,  kitara (2011–) Kenny Aaronson,  basso (2011–) Brian Koon,  koskettimet (2004–) Jason Sutter,  rummut (2011–)
Entiset jäsenet	Johnny Thunders,  kitara (k. 1991) Arthur Kane,  basso (k. 2004) Billy Murcia,  rummut (k. 1972) Jerry Nolan,  rummut (k. 1992) Steve Conte,  kitara Sami Yaffa,  basso Brian Delaney,  rummut
Levy-yhtiö	Roadrunner Records
Aiheesta muualla
Kotisivut
Infobox OKNimi-testi OK

New York Dolls oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka oli alun perin toiminnassa vuosina 1971–1977. Yhtye perustettiin uudelleen vuonna 2004.

Yhtyeen musiikki ja tyyli edustivat protopunkia ja glam rockia. New York Dolls lukeutuu punk rockin tärkeimpiin edelläkävijöihin. New York Dollsilla oli suuri vaikutus myös 1980-luvun glam rock -yhtyeisiin, kuten Hanoi Rocks ja Guns n Roses. Yhtye sai nopeasti mainetta erikoisen lavapukeutumisensa ansiosta.

Historia

Alkuperäinen yhtye

Laulaja David Johansen, kitaristit Johnny Thunders ja Rick Rivets, basisti Arthur "Killer" Kane sekä rumpali Billy Murcia muodostivat yhtyeen vuonna 1971 New Yorkissa. Rivets kuitenkin korvattiin pian muutaman kuukauden kuluttua Sylvain Sylvainilla.

New York Dollsin musiikkiin vaikuttivat perinteinen rhythm and blues, varhainen The Rolling Stones, MC5, The Stooges, sekä amerikkalaisten tyttöyhtyeiden kappaleet ja glam rockin kehittäjät Marc Bolan ja David Bowie. Yhtyeen ulkoasu oli tyypillinen esimerkki glam rock -tyylistä. New York Dolls yhdisti perinteiseen rocktyyliin androgyynisen pukeutumisen.

New York Dollsin ensimmäinen esiintyminen järjestettiin vuonna 1971 kodittomien yömajassa nimeltä Endicott Hotel. Yhtyeelle muodostui pian uskollinen yleisö, kun he esiintyivät sellaisissa New Yorkin paikoissa kuin Coventry, Kenny's Castaway, Mercer Arts Center ja Max's Kansas City. Yhtyettä kävivät kuuntelemassa muun muassa David Bowie, Alice Cooper, Todd Rundgren ja manageri Steve Paul.

Billy Doll

Yhtye teki läpimurtonsa, kun Rod Stewartin johtama Faces yhtye pyysi sitä lämmittelijäkseen Lontoon konserttiinsa. Konsertti herätti median ja levy-yhtiöiden huomion, mutta matka englantiin päättyi tragediaan. Yhtyeen ensimmäinen suuri takaisku oli rumpali Billy Murcian kuolema Lontoossa vuonna 1972. Onnettomuus sattui, kun Murcia oli käyttänyt liikaa huumeita yhdessä alkoholin kanssa konsertin jälkeisissä juhlissa ja sammunut. Juhlissa olleet teinit laittoivat Murcian kylpyammeeseen ja juoksuttivat hänen päälleen kylmää vettä, jolloin Murcia hukkui. Myöhemmin New York Dollsia ihaillut David Bowie kirjoitti Alladin Sane albumilleen Billy Murcian muistoksi kappaleen "Time." Vapaaksi jääneen rumpalin paikan otti vastaan Jerry Nolan.

New York Dolls vasemmalta oikealle: Jerry Nolan, Sylvain Mizrahi, Arthur Kane, Johnny Thunders, David Johansen

New York Dollsin klassikkoalbumit

Yhtye julkaisi ensimmäisen albuminsa New York Dolls vuonna 1973. Levyn musiikillinen tyyli oli aggressiivinen ja räväkkä. Esimerkiksi Stereo Review -lehti totesi New York Dollsin kitaroiden kuulostavan ruohonleikkureilta. Levyn tuotti Todd Rundgren ja sen julkaisi Mercury Records -levy-yhtiö. Levyn myynti jäi vaatimattomaksi, mutta se sai hyvät arvostelut. Nykyisin sitä pidetään rock-klassikkona.

Esimerkiksi Rolling Stone -popkulttuurilehti on listannut sen kaikkien aikojen 213. parhaaksi albumiksi. Creem Magazinen äänestyksessä yhtye valittiin sekä parhaimmaksi että huonoimmaksi vuoden 1973 tulokkaaksi. Vuonna 1974 New York Dolls julkaisi toisen albuminsa Too Much Too Soon. Sen tuotti George "Shadow" Morton. Kriitikot ylistivät levyä, mutta ostava yleisö ei innostunut siitä alkuunkaan.

Yhtyeen hajoaminen

Johnny Thunders ja Jerry Nolan lähtivät yhtyeestä vuonna 1975 muodostamaan The Heartbreakersia yhdessä kitaristi Walter Luren ja entisen Television-basisti Richard Hellin kanssa. Jäljelle jäänyt New York Dolls soitti ennakkoon sovitut keikat eri muusikoiden taustatuen avulla. Thundersin ja Nolanin tilalle ei koskaan löydetty sopivia muusikoita, vaikka monet kävivät kokeilemassa.Tunnetuin New York Dollsin riveissä tänä aikana ollut muusikko oli Blackie Lawless.

New York Dolls hajosi lopullisesti vuonna 1977. Hajoamisen viralliseksi syyksi sanotaan Johnny Thundersin ja Jerry Nolanin ero yhtyeestä, sekä yhtyeen vakava päihderiippuvuus ja brittiläisen managerin Malcolm McLarenin ja yhtyeen väliset erimielisyydet. Vaatimattomasta menestyksestään ja hajoamisestaan huolimatta New York Dolls oli ehtinyt tehdä suuren vaikutuksen moniin aloitteleviin punkmuusikoihin.

Yhtyeen reunion

New York Dolls, uusi kokoonpano vuonna 2006

Brittiläinen rocktähti ja New York Dollsin pitkäaikainen ihailija Morrissey organisoi yhtyeen uudelleenperustamisen elossa olleiden jäsenten eli Sylvainin, Johansin ja Kanen kanssa Meltdown Festivals -tapahtumassa vuonna 2004. Alku näytti lupaavalta Morrisseyn julkaisemien LP:iden ja DVD:iden ja erityisesti elokuvan New York Doll julkaisemisen myötä. Elokuvassa esiintyivät kaikki yhtyeen elossa olevat jäsenet ja se kertoi Kanen näkökulman uudelleen syntyvästä New York Dollsista. Arthur Kane kuitenkin kuoli yllättäen 13. heinäkuuta 2004 leukemiaan.

Heinäkuussa 2005, ainoat alkuperäiset jäsenet Sylvain ja Johansen ilmoittivat jatkavansa esiintymistä ja julkaisevansa uuden New York Dolls albumin. Uusi levy One Day It Will Please Us To Remember Even This julkaistiin 25. heinäkuuta 2006. Albumilla soittavat yhtyeen uudet jäsenet; kitaristi Steve Conte, rumpali Brian Delaney, kosketinsoittaja Brian Koonin ja suomalainen basisti Sami Yaffa, joka on Hanoi Rocksin alkuperäinen basisti.

David Johansen

Heinäkuun 20. päivänä yhtye esiintyi Late Night with Conan O'Brien -ohjelmassa, jota seurasi live-esiintyminen WXPN All About The Music Festivalilla. 22. heinäkuuta yhtye esiintyi The Henry Rollins Show’ssa. Elokuun 18. päivänä New York Dolls esiintyi ilmaiskonsertissa 9 000 ihailijalle New Yorkin South Street Seaportissa. Näin yhtye teki erittäin voimakkaan ja muistettavan comebackin.

New York Dolls vaihtoi levy-yhtiötään syksyllä 2007. Marraskuussa 2008 he ilmoittivat levyttäneensä uuden albumin vanhan tuottajansa Todd Rundgrenin kanssa. Albumi nimeltä Cause I Sez So julkaistiin 5. toukokuuta 2009. Albumia seurasi kaksi vuotta kestänyt maailmankiertue.

Syksyllä 2010 New York Dollsin kokoonpano muuttui ja yhtye ilmoitti äänittävänsä viidennen levyn. Maaliskuussa 2011 julkaistiin Dancing Backward in High Heels -albumi. Sillä Johansenia ja Sylvainia säestävät uudet jäsenet Blondie yhtyeen kitaristi Frank Infante ja David Bowien kitaristi Earl Slick, Kenny Aaronson (basso) sekä Jason Sutter (rummut). Viidettä albumia seuranneen kiertueen jälkeen New York Dolls lopetti toimintansa. Sylvain Sylvain kuoli syöpään kotonaan Nashvillessä 13.1.2021. David Johansen on yhtyeen ainoa elossa oleva alkuperäinen jäsen.

New York Dollsin vaikutus rockmusiikkiin

New York Dolls vaikutti koko aikakautensa yhtyeisiin ja muusikoihin, kuten KISS, Hanoi Rocks, Blondie, Ramones, XTC, Mötley Crüe, Guns N' Roses, The Damned ja The Smithsin Morrissey. Yhtyeellä oli myös vaikutus The Sex Pistolsiin, jonka kitaristi Steve Jones sanoi häpeävänsä sitä kuinka paljon hän jäljitteli Johnny Thundersia. Erityisesti 1980-luvun alussa Hanoi Rocks muokkasi ja kehitti New York Dollsin sekä Johnny Thunders & The Heartbreakersin aloittamaa glam punkia nostaen tyylisuunnan uudelleen julkisuuteen ja suosioon maailmalla.

New York Dolls Suomessa

New York Dolls on esiintynyt Suomessa seuraavasti:

• 7. heinäkuuta 2006 Ruisrockissa Turussa
• 7. joulukuuta 2007 Tavastia-klubilla Helsingissä (liput myytiin loppuun)
• 28. heinäkuuta 2009 DBTL:ssä Turussa (viimeisten laulujen aikana lavalla esiintyi myös Michael Monroe)
• 29. heinäkuuta 2009 Virgin Oilissa Helsingissä
• 30. heinäkuuta 2009 Pakkahuoneella Tampereella
• 1. elokuuta 2009 Ankkarockissa Vantaalla

Jäsenet

New York Dollsin kokoonpanot

Alkuperäinen (1971–1972)	David Johansen – laulu Johnny Thunders – kitara, laulu Sylvain Sylvain – kitara Arthur Kane – basso Billy Murcia – rummut
Tunnetuin (1972–1975)	David Johansen – laulu Johnny Thunders – kitara, laulu Sylvain Sylvain – kitara Arthur Kane – basso Jerry Nolan – rummut
(1975)	David Johansen – laulu Blackie Lawless – kitara Sylvain Sylvain – kitara Arthur Kane – basso Chris Robison – koskettimet Tony Machine – rummut
(1975–1976)	David Johansen – laulu Blackie Lawless – kitara Sylvain Sylvain – kitara Peter Jordan – basso Tony Machine – rummut
(2004)	David Johansen – laulu Steve Conte – kitara Sylvain Sylvain – kitara Arthur Kane – basso Gary Powell – rummut
(2004–2010)	David Johansen – laulu Steve Conte – kitara Sylvain Sylvain – kitara Sami Yaffa – basso Brian Delaney – rummut
(2010–2011)	David Johansen – laulu Frank Infante – kitara Sylvain Sylvain – kitara Jason Hill – basso Brian Delaney – rummut
(2011)	David Johansen – laulu Frank Infante – kitara Sylvain Sylvain – kitara Jason Hill – basso Jason Sutter – rummut

• David Johansen – laulu
• Sylvain Sylvain – kitara
• Johnny Thunders – kitara, laulu (1971–1975)
• Arthur Kane – basso (1971–1975, 2004)
• Billy Murcia – rummut (1971–1972)
• Jerry Nolan – rummut (1972–1975)
• Blackie Lawless – kitara (1975–1976)
• Chris Robison – koskettimet (1975)
• Tony Machine – rummut (1975–1976)
• Peter Jordan – basso (1975–1976)
• Steve Conte – kitara (2004–2010)
• Gary Powell – rummut (2004)
• Sami Yaffa – basso (2004–2010)
• Brian Delaney – rummut (2004–2011)
• Frank Infante – kitara (2010–2011)
• Jason Hill – basso (2010–2011)
• Jason Sutter – rummut (2011)

Diskografia

Studioalbumit

• 1973 - New York Dolls
• 1974 - Too Much Too Soon
• 2006 - One Day It Will Please Us To Remember Even This
• 2009 - Cause I Sez So
• 2011 - Dancing Backwards In High Heels

Muut

• 1981 - Lipstick Killers - The Mercer Street Sessions 1972
• 1984 - Red Patent Leather
• 1992 - Seven Day Weekend
• 1993 - Paris Le Trash
• 1998 - Live In Concert, Paris 1974
• 2002 - From Paris With Love
• 2003 - Manhattan Mayhem
• 2004 - The Return of the New York Dolls - live from Royal Festival Hall, 2004

Kirjallisuutta

• Nyman, Jake: Rocktieto. Osa 3 N–Z, s. 19–20. (Soundi-kirja 16) Pirkkala: Fanzine Oy, 1982. ISBN 951-99372-4-2
• Needs, Kris & Porter, Dick: Trash! The Complete New York Dolls. Plexus Publishing Limited, 2006. ISBN 978-0-85965-369-5

Aiheesta muualla

• Virallinen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Sylvain Sylvainin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa