Max’s Kansas City

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Max's Kansas City)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Max’s Kansas City
Osoite Park Avenue 213
Sijainti Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Avattu 1965
Suljettu 1981
Omistaja Mickey Ruskin
Tommy Dean Mills
Aiheesta muualla
Verkkosivut

Max’s Kansas City oli New Yorkissa sijainnut yökerho ja ravintola, joka toimi muusikoiden, runoilijoiden, taiteilijoiden ja poliitikkojen kohtaamispaikkana 1960–1970-luvuilla.

Se sijaitsi eteläisellä Park Avenuella numerossa 213, ja sen avasi Mickey Ruskin joulukuussa 1965. Vuonna 1975 klubin omistajaksi vaihtui Tommy Dean Mills. Max’s Kansas City suljettiin lopullisesti vuonna 1981. Max's Kansas City oli pitkään suosittu julkisuuden henkilöiden kohtaamispaikka.[1][2]

Ensimmäinen aikakausi (19651974)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen omistaja Mickey Ruskin avasi yökerhon ja ravintolan vuonna 1965, ja se houkutteli useita viihdemaailman supertähtiä, etenkin näyttelijöitä. Vuonna 1969 Midnight Cowboy elokuvaan rekrytoitiin näyttelijät suoraan Max’s-klubilta.[3]

Aluksi Max's toimi pihviravintolana. Sen mainoksessa luki ”pihviä, hummeria, herneitä”, [4] mutta myöhemmin se laajensi toimintaa ja alkoi toimia baarina, teatterina ja konserttipaikkana. Yksi ravintolan tarjoilijoista oli Debbie Harry, joka myöhemmin nousi kuuluisaksi Blondie-yhtyeen laulajana.[5]

Toimittaja Steve Gainesin mukaan Max’silla oli ilkeä pieni nainen nimeltä Tiny Malice, joka istui baarijakkaralla aivan sisäänkäynnin vieressä ja piti normaalit ihmiset ulkona yksinkertaisesti sanomalla: ”Sinä et kuulu tänne. Painu helvettiin”. Mickey Ruskinin kaudella Max’s ei ollut kaikille avoin tavallinen yökerho, se oli julkkisten ja taiteilijoiden suljettu yhteisö.[6] Kun Mickey Ruskin joutui taloudellisiin vaikeuksiin, hänen oli pakko myydä paikka. Joillekin tämä oli Max'sin kulta-ajan loppu, mutta toisille se oli uuden alku.[3] Taiteilijat ja näyttelijät jäivät sivuun kun rockmaailma valtasi hitaasti Max’sin.[6]

Toinen aikakausi (19751981)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tommy Dean Mills ja hänen vaimonsa Laura Dean ottivat paikan haltuunsa vuonna 1975, kun alkuperäinen omistaja Ruskin ei enää pystynyt selviytymään valtavista veloistaan. Max’s-klubi, yhdessä kilpailevan CBGB-klubin kanssa nousi pian New Yorkin punk rockin keskipisteeksi 1970 luvulla. Max’s-klubin ohjelmatarjonnasta vastannut Peter Crowley järjesti mielellään punk rock -konsertteja ja esitteli muutakin vaihtoehtoista musiikkia. ”Kun Peter alkoi buukata bändejä, heillä oli oudointa kamaa, mitä olet koskaan kuullut,” sanoo muusikko Lydia Lunch, ”Juttuja, jotka olivat niin outoja – se oli aika erityistä.”[3] Klubin seinillä oli useiden valokuvaajien, kuten Roberta Bayleyn ja Lee Black Childersin ottamia valokuvia klubin esiintyjistä.[7]

Asiat synkkenivät vuosien kuluessa, kun klubi alkoi tuottaa tappiota. Paikan omistaja Tommy Dean ja hänen vaimonsa Laura alkoivat väärentää 100 dollarin seteleitä klubin kellarissa, mistä Tommy joutui myöhemmin vankilaan.[3][7]

Asiakkaat ja esiintyjät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
The Velvet Undergroundin livealbumi Live at Max’s Kansas City (1972) Levyn kannen valokuvassa näkyy klubin sisäänkäynti.

Vuosien varrella klubin asiakkaisiin kuuluivat muun muassa näyttelijät Jane Fonda, Warren Beatty, Jack Nicolson, Dennis Hopper ja Al Pacino sekä koomikko John Belushi.[5] David Bowie, Iggy Pop ja Lou Reed olivat myös vakioasiakkaita, samoin kuin kirjailijat Allen Ginsberg ja William S. Burroughs. Kuvataiteilijat kuten Willem de Kooning, Roy Lichtenstein ja Andy Warhol seurueineen pitivät Max'sia kantabaarinaan ja Warholin supertähdet myös esiintyivät Max's Kansas -yökerhossa.[1] Kerran siellä valokuvattiin jopa elefanttia.[3]

Yökerhon lavalla esiintyi useita rock- ja pop-historian merkittäviä artisteja, kuten The Velvet Underground, Iggy Pop, Alice Cooper, The New York Dolls, Patti Smith, Suicide, Bruce Springsteen, Bob Marley, Tom Waits, The B-52's, Blondie, Talking Heads, The Cramps, The Misfits, Madonna, ja Devo.[2] Cheap Trick ja Aerosmith saivat molemmat levytyssopimukset esiinnyttyään Maxsin lavalla.[7]

Max's Kansas Cityssä äänitettiin myös runsaasti musiikkia, esimerkiksi The Velvet Undergroundin livealbumi Live at Max’s Kansas City (1972) ja Johnny Thunders and The Heartbreakersin livealbumi Live at Max's Kansas City '79 (1979).

Brittiläisen punk-yhtyeen Sex Pistolsin kappale ”New York” on pilkkalaulu, jossa herjataan Max’s Kansas City -yökerhoa, sen asiakkaita ja New York Dolls -yhtyettä. Sex Pistolsin basisti Sid Vicious teki elämänsä viimeiset esiintymiset Max's Kansas City klubilla.[7]

Klubin viimeisen illan esiintyjät olivat hardcore punk -yhtye Bad Brains ja hip hop -yhtye Beastie Boys.[3]

  1. a b Aswad, Jem: ‘Nightclubbing,’ Documentary About Legendary New York Venue Max’s Kansas City, Screens Next Month 22.5.2022. Variety. Viitattu 22.5.2024.
  2. a b Sewall-Ruskin, Yvonne: High On Rebellion, Inside The Underground at Max's Kansas City. Thunder's Mouth Press, 1998.
  3. a b c d e f Wray, Dylan Daniel: ‘The drugs were so new, they weren’t illegal yet’: the debauched rise of New York’s wildest bar 5.8.2024. The Guardian. Viitattu 6.8.2024.
  4. Hart, Ron: When Punk Met Glam at Max’s Kansas City 6.5.2017. Rolling Stone. Viitattu 28.6.2024.
  5. a b Rosen, Miss: A rare look inside the wildest bar in 1970s New York Dazed. Viitattu 22.6.2024.
  6. a b Gaines, Steven: Where Poets, Painters, Rockers, Junkies, and the Occasional Movie Star Sometimes Ate the $8.50 Steak Max’s Kansas City can never be repeated. 10.4.2024. Grub Street, New York Magazine. Viitattu 20.10.2024.
  7. a b c d Sobel, Lee: [https://www.greasykidstuffmagazine.com/peter-crowley-max-s-kansas-city An Interview with Peter Crowley: Booking Bands at Max's Kansas City and Making Punk Rock History!] 2022. Greasy Kids Stuff Magazine. Viitattu 21.10.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]