Ukrainan 72. prikaati
| 72. mekanisoitu prikaati 72-га окрема механізована бригада |
|
|---|---|
 72. prikaatin hihamerkki |
|
| Toiminnassa | 5. joulukuu 1941 - nykyhetki |
| Valtio |
 Ukraina |
| Aselajit | Mekanisoitu jalkaväki |
| Rooli | Prikaati |
| Osa joukkoa | Ukrainan asevoimat |
| Koko | n. 3000 sotilasta |
| Tukikohta | Bila Tserkva, Kiovan alue |
| Kalusto | T-64[1] |
| Lempinimi | "Musta prikaati" |
| Motto |
Україна або смерть! (Ukraina tai kuolema!) |
| Marssi |
Хоробрі хлопці, відважне військо! (Urheat pojat, urhea armeija!) |
| Sodat ja taistelut | |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Eversti Ivan Vinnik |
72. erillinen mekanisoitu prikaati "Mustat zaporogit" (ukr. 72-га окрема механізована бригада імені Чорних Запорожців, 72 ОМБр) on Ukrainan maavoimien yhtymä.
Sen edeltäjä oli 72. kaartin punalippuinen krasnohradilainen Kiovan mekanisoitu divisioona, joka muodostettiin 5. joulukuuta 1941 Akmolinskissä.[4] Yksikkö sai myöhemmin nimen Ukrainan kansantasavallan sotilasyksikön mukaan. Sen neuvostoaikaiset kunnianimet on poistettu.
Neuvostoliiton 29. jalkaväkidivisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan aikana joulukuussa 1941 Pohjois-Kazakstanin asevelvollisista perustettiin 459. jalkaväkidivisioona, joka tammikuussa 1942 nimettiin uudelleen 29. divisioonaksi vuonna 1941 tuhoutuneen divisioonan mukaan. Huhtikuussa 1942 divisioona kuljetettiin Tulan alueelle. Etelän rintaman tilanteen heiketessä se siirrettiin 16. heinäkuuta Stalingradin alueelle.
Divisioona puolusti Donin vartta Surovskista Verhne-Kurmojarskiin. Akselivaltojen joukkojen saapuessa Kotelnikovon alueelle se sai vastuun puolustaa Aksaijoen pohjoisrantaa. Vastassa oli Saksan 29. jalkäväkidivisoona sekä Romanian 1. ja 2. divisioonat. Se joutui uudelleen taisteluun torjumaan vihollisen läpimurtoa Abganerovon kylän alueella.
Epäonnistuttuaan läpimurrossa Krasnoarmeiskiin etelästä Saksan XXXXVIII panssariarmeijakunta (14. panssaridivisioona ja 24. panssaridivisioona sekä 29. jalkaväkidivisioona) keskitti joukkonsa Abganerovon suuntaan. Ylitettyään Myškovajoen Vasiljevkassa panssarijoukot murtautuivat läpi 157. ja 126. divisioonien saumasta. Armeijan esikunta menetti yhteyden 157, 126. ja 29. divisiooniin, joiden jäänteet vetäytyivät 30. elokuuta Tšervlenajajoen yli. Divisioona puolusti Stalingradia 3,5 kuukautta; tänä aikana sen jalkaväkirykmenteissä oli komppanian verran miehiä. Stalingradin rintaman ryhtyessä hyökkäykseen marraskuussa 1942 divisioonan vahvuus oli vain 640 sotilasta ja tykistörykmentti. Tammikuussa saksalaisten alettua antautua joukoittain divisioona eteni kaupungin läpi 29.–29. tammikuuta 1943 ja otti tuhansia vankeja.
1. maaliskuuta 1943 divisioona nimettiin 72. kaartin divisioonaksi.lähde?
Neuvostoliiton 72. kaartin divisioona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]19. maaliskuuta 1943 divisioona otti aseman Donetsjoen itärannalla ja joutui heti taisteluihin. Heinäkuusta 1943 divisioona osallistui Kurskin taisteluun Kurskin pullistuman etelärintamalla. Divisioona pakotettiin vetäytymään asemistaan, mutta se valtasi ne takaisin vastahyökkäyksen alettua ja ylitti Donetsin ja valtasi Merefan ja Krasnohradin. Divisioona osallistui Dneprin ylitykseen ja piti sillanpääaseman. Se osallistui Ukrainan vasemman rannan valtaamiseen, valtasi Kirovogradin ja ylitti Etelä-Bug-joen. 26. syyskuuta 1943 yksiköt ylittivät Dneprin Kiovan pohjoispuolelta. Divisioona sai 19. syyskuuta 1943 ylipäällikön käskyllä kunnianimen ”krasnohradilainen” ja 8. tammikuuta 1944 Punalipun kunniamerkin Kirovohradin valtaamisesta.[4]
Divisioona lähti jälleen hyökkäykseen maaliskuun lopulla 1944. Se valtasi Konetspolin risteyksen, katkaisi Kotovsk-Pervomaisk-rautatien ja valtasi Krymkyn kylän.lähde? Elokuussa 1944 divisioona siirrettiin Moldovaan, jossa se puolusti Romanian rajaa. 19. elokuuta 1944 alkoi operaatio Târgu Frumosin linnoituksen valtaamiseksi itä-Karpaattien juurella.lähde? Tammikuussa 1945 divisioona ylitti Hronin ja valtasi Kamendinin. Divisioona ylitti Moravan Itävaltaan ja sen sotatie päättyi lähelle Prahaa.
Toisessa maailmansodassa osoitetusta sankaruudesta divisioona sai Aleksanteri Nevskin ja Suvorovin 3. luokan kunniamerkit, ja 31 sen sotilaasta tuli Neuvostoliiton sankareita.[4]
Divisioona oli sijoitettuna neuvostojoukkojen keskisessä ryhmässä Unkarissa ja tammikuusta 1946 Kiovan sotilaspiirissä. [5]
Se varustettiin motorisoiduksi jalkaväkidivisioonaksi 1957, jolloin se oli sijoitettuna Bila Tserkvaan Kiovan alueella osana Neuvostoliiton 1. kaartinarmeijaa. Se oli 3. luokan reserviyksikkö, jonka yhtä rykmenttiä pidettiin 1 500 sotilaan vahvuudessa.[6]
400 miestä divisioonasta palveli Afganistanissa. Se oli yksi ensimmäisistä yksiköistä, jotka lähetettiin Tšernobyliin raivaustehtäviin. Vuonna 1988 joukkoja lähetettiin apuun auttamaan Armenian maanjäristyksen uhreja ja 1990 sen joukot pitivät rauhaa Armenian ja Azerbaidžanin rajalla.[4]
Ukrainan asevoimissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Divisioona liitettiin tammikuussa 1992 Ukrainan asevoimiin, jossa se kuului 8. armeijakuntaan ja Ukrainan valmiusjoukkoihin.[4]
Vuonna 1999 divisioona nimettiin Kiovan mukaan.[7] Se supistettiin prikaatiksi vuonna 2002lähde?.
Prikaatin joukkoja lähetettiin vuonna 2014 terrorisminvastaiseen operaatioon Itä-Ukrainaan. 9. toukokuuta 2014 divisioonan joukot pidättivät Azov-pataljoonan varakomentajan ja miehiä, jotka phudistivat Mariupolin sisäministeriön rakennusta sen vallanneista paikallisista.[8]
Elokuun 2014 alussa 72. prikaatin pataljoona ja osia 51. prikaatista oli saarrettuna Venäjän rajalle Tšervonopartyzanskissa, Dovžanskyin rajanylityspaikalla ja Djakovessa. Prikaatin ensimmäinen pataljoona murtautui ulos piirityksestä, mutta yli 400 prikaatin miehistöstä hylkäsi aseensa ja ylitti rajan Venäjälle.[9][10]
Venäjän hyökätessä pohjoisesta kohti Kiovaa 72. mekanisoitu prikaati oli ainoa liikkuva yksikkö erikoisjoukkojen ja paikallisen aluepuolustuksen lisäksi.[11] Kesällä 2022 prikaati taisteli Donbassissa Bahmutissa. Elokuussa 2022 se siirrettiin Pavlivkan alueelle.[12] Se puolusti vuoden 2023 alkupuolelle menestyksekkäästi Vuhledaria Venäjän Tyynenmeren laivaston 155. merijalkaväen prikaatia vastaan.[13]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Puutteellisiin viitteisiin tekijä, ajankohta ja viittauspvm; mieluusti voisi käyttää viitemallinetta |
- ↑ https://web.archive.org/web/20110607184755/http://www.mil.gov.ua/index.php?lang=ua&part=news&sub=read&id=14206
- ↑ https://en.interfax.com.ua/news/general/810680.html
- ↑ https://x.com/MyLordBebo/status/1678127994336956416
- ↑ a b c d e Урядовий портал :: Президент України перебуває у 72-й окремій Гвардійській механізованій бригаді ((Arkistoitu artikkeli)) Ukrainan hallituksen portaali, www.kmu.gov.ua. 30.9.2007. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 17.3.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Берестов Пётр Филиппович warheroes.ru. Viitattu 17.3.2024. (venäjäksi)
- ↑ 72nd Guards Motorised Rifle Division ww2.dk. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ [1] zakon.nau.ua (ukrainaksi) [vanhentunut linkki]
- ↑ Спецпризначенець критикує організацію АТО на Донбасі Ukrajinska pravda, pravda.com.ua. Viitattu 17.3.2024. (ukraina)
- ↑ Venäjä: Satoja ukrainalaisia sotilaita paennut Venäjälle Yle Uutiset. 4.8.2014. Viitattu 17.3.2024.
- ↑ Yurii Butusov: Events of Aug. 6-7, 2014. 72nd mechanized brigade commander Mykhailo Drapatyi headed breakthrough of Ukrainian troops from encirclement near Chervonopartyzansk Censor.net (englanniksi)
- ↑ David Axe: Ukraine’s Artillery Did The Most Killing Around Kyiv, Ultimately Saving The City From Russian Occupation Forbes. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)
- ↑ Luke Mogelson: Trapped in the Trenches in Ukraine The New Yorker. 26.12.2022. Viitattu 17.3.2024. (englanti)
- ↑ David Axe: Russian Marines Just Attempted Another Frontal Assault On Ukrainian Positions Around Pavlivka. The Result Was Predictably Bloody. Forbes. Viitattu 17.3.2024. (englanniksi)