Kuppa

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Neurosyfilis)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuppa
Sairauden aiheuttaja Treponema pallidum -bakteeri
Sairauden aiheuttaja Treponema pallidum -bakteeri
Luokitus
ICD-10 A50–A53
ICD-9 090-097
MedlinePlus 000861
MeSH D013587
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Kuppa, myös syfilis ja lues (lat. syphilis, lues), on Treponema pallidum pallidum -bakteerin aiheuttama seksitauti. Kupan ensioire on kivuton 3–30 mm:n kovareunainen haavauma yleensä sukuelinten alueella.[1][2][3] Hoitamattomana kuppa leviää muualle elimistöön ja aiheuttaa sekundaarisen kupan. Sekundaarivaiheinen kuppa leviää ympäri kehoa ja voi aiheuttaa hyvinkin aggressiivisia solumuutoksia, varsinkin limakalvoilla. Kuppa diagnosoidaan kliinisten oireiden ja verikokeessa todettavien vasta-aineiden avulla. Kuppa on hoidettavissa penisilliinillä. Kuppa voi tarttua myös raskauden aikana äidistä lapseen. Sekundaarikuppaa voi seurata vuosiakin kestävä oireeton latentti vaihe, mutta hoitamattomana tauti kehittyy edelleen[4].

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Primaari kuppa.

Alkuperä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan alkuperästä on useita teorioita. Sen on arveltu saapuneen Eurooppaan 1400-luvun lopulla Amerikasta Kolumbuksen ensimmäiseen löytöretkeen osallistuneiden miesten mukana. Tauti levisi Portugalin, Espanjan ja Italian satamakaupungeista nopeasti näiden maiden väestöön.[2][5] Max Planck -instituutin johtama laaja tutkimus osoitti vuonna 2024, että Amerikan manner oli kupan ja sen tautiperheen muinainen keskus jo tuhansia vuosia ennen eurooppalaisten tuloa. Kansainvälinen ryhmä paljasti dna-tekniikoilla kaikkiaan viisi muinaista kupan tautiperheen genomia Perusta, Meksikosta, Chilestä ja Argentiinasta.[6] [7]

On myös esitetty, että Treponema pallidum -bakteeri olisi tullut jo aiemmin Eurooppaan Afrikasta ja muuntunut kuppaa aiheuttavaksi pallidum-alalajiksi.[8][5] Eräs teoria kupan alkuperästä on, että se on ollut yleinen Euraasiassa tuhansien vuosien ajan, mutta sitä on vain diagnosoitu väärin. Treponema pallidum voi aiheuttaa iho-oireita, jotka olisi voitu keskiajalla sekoittaa esimerkiksi spitaaliin. Tätä teoriaa vastaan puhuu kuitenkin se, ettei Euroopasta ole löydetty ainoatakaan ruumista ennen 1500-lukua, joissa olisi Treponeman aiheuttamia muutoksia.[9][5]

Nykyään leviävä antibiooteilla hoidettava kuppa on lievä tauti verrattuna 1500-luvun kuppaan, joka aiheutti kivuliaita haavaumia sukupuolielimissä, dementiaa ja lopulta kuoleman.[9]

Euroopassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekundaarinen kuppa vulvan alueella.

Napolin piirityksen aikana vuonna 1494 kuppa sai Euroopassa ensimmäisen kerran epidemian luonteen ja alkoi herättää yleistä kauhua. Italialaisten joukkojen on väitetty tietoisesti lähettäneen tautia kantavia naisia ranskalaisten piirittäjien keskuuteen, mitä voidaan pitää yhtenä varhaisimmista esimerkeistä biologisesta sodankäynnistä. Näin tauti iski ranskalaisiin sotilaisiin ja kulkeutui heidän mukanaan Ranskaan ja edelleen muualle Eurooppaan. Ranskan ulkopuolella tautia alettiin kutsua ranskantaudiksi, kun taas ranskalaiset kutsuivat sitä italiantaudiksi.[2][5]

Taudin leviämistä nopeutti eteläisen Euroopan kaupunkikulttuuriin kuuluneet miesten ja naisten yhteiskylpylät, joissa harrastettiin yleisesti juopottelua ja seksiä. Yhteiskylvyt jouduttiin suurelta osin juuri kupan leviämisen takia 1500-luvun alkupuolella lopettamaan.[2]

Kupan ja muiden seksitautien tartuntaa on pyritty ehkäisemään kondomeilla ainakin 1500-luvulta alkaen. Kondomeja on valmistettu aiemmin muun muassa lampaan suolesta, kalan uimarakosta sekä erilaisista kankaista, mutta 1800-luvun lopulta lähtien tavallisimmin nykyisinkin käytössä olevasta kumista. Kupan tapauksessa kondomi ei kuitenkaan ole kovin varma tartuntaeste, sillä tauti voi tarttua myös kondomin suojaaman alueen ulkopuolella.[2]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kuppa todettiin ensimmäisen kerran vasta 1640-luvulla.[2] Se tuli maahan ilmeisesti Ruotsin sotajoukoissa palvelleiden suomalaisten välityksellä. Nämä hankkivat taudin ilmeisesti sotaretkillä Keski-Euroopasta. Siksi ensimmäisiä kupalle annettuja suomalaisia nimityksiä olivat ranskantaudin ohella huovintauti ja sotilaantauti. Siitä on käytetty myös nimitystä fransuusitauti. Laajalti tiedostettu kansanterveydellinen ongelma kupasta tuli Suomessa vasta 1720-luvulla, ja ensimmäinen tautia koskeva asetus annettiin vuonna 1730. Vasta 1830-luvulla opittiin erottamaan eri sukupuolitaudit toisistaan.[10][11]

1900-luvulla kuppatartuntoja esiintyi eniten 1940-luvulla. Vuosisadan lopulla tartuntojen määrä alkoi kasvaa Venäjän- ja Viron-turismin vaikutuksesta; 1990-luvun puolessavälissä tartuntoja todettiin noin 150 vuodessa.[10]

Taudin aiheuttaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Treponema pallidum -bakteereja.

Kupan aiheuttaa Treponema pallidum pallidum -bakteeri.[12] Se on kierukan muotoinen, myös spirokeetaksi kutsuttu ja sen pituus on 6–14 μm ja halkaisija 250–300 nm. Bakteeri säilyy hengissä kosteassa ympäristössä yli 10 tuntia, kuivassa se kuolee nopeasti, samoin yli +42 °C:n lämpötilassa. [13]

Treponema pallidum -bakteerilla on sekä ulkoinen että sisäinen solukalvo, joiden välissä on soluseinä. Yksi bakteerin pintaproteiineista on Tp0971, joka sijaitsee molemmilla patogeenin kalvoilla. Koska bakteerilla on vähän pintarakenteita, on mahdollisuutta Tp0971:n käyttämiseen rokotekandidaattina tutkittu. Tp0971:n on havaittu konjugaattirokotteena käytettäessä aktivoivan immuunijärjestelmää ja indusoivan vasta-aineiden syntyä. Tästä huolimatta, T. pallidum vaikuttaa kykenevän kiertämään immuunivasteen ja jatkamaan infektiota lähes normaalisti [14]

Tartunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuppa tarttuu tavallisesti sukupuoliyhteydessä. Tartunnan lähde on yleensä primaarikupan haavauma. Kupan tarttuvuudeksi arvioidaan jopa 30–60 %.[1] Kondomi suojaa kupalta tehokkaasti.[15] Kuppa voi tarttua suutelun kautta sekundaarikupan suussa olevista läiskistä.[16] Kuppa voi tarttua myös raskaana olevalta äidiltä lapselle.[16] Seurauksena voi olla kohtukuolema, mutta lapsi voi syntyä myös elävänä.

Joskus kuppa on päässyt tarttumaan tatuoinnin tai kuppaamisen yhteydessä. Alahärmässä sairas kupparieukko tartutti 1858 taudin noin 200 ihmiseen. Taudin arveltiin levinneen, koska nainen puhdisti kuppausvälineet syljellään.[17]

Taudinkulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaihe Latinalainen nimitys Tyypillinen kesto Oireet
Itämisvaihe yleensä 3–4 viikkoa –
Primaarikuppa Syphilis primaria /
Lues I 		6–7 viikkoa primaarihaava
Sekundäärikupan ensimmäinen
ilmaantuma 		Syphilis secundaria recens /
Lues II recens 		1,5–2 kuukautta punatäpläinen ihottuma,
visvasyyliä,
tukan lähtöä
Latentti sekundäärikuppa Syphilis latens praecox /
Lues latens praecox 		jopa vuosia oireet rauhoittuneet
Uusiutunut sekundäärikuppa Syphilis secundaria recidiva /
Lues II recidiva 		1,5–2 kuukautta kuten ensimmäisessä ilmaantumassa,
myös ihon valkotäpläisyyttä
Latentti sekundäärikuppa Syphilis latens praecox /
Lues latens praecox 		jopa vuosia
yo. vaiheet voivat toistua 		oireet rauhoittuneet
Tertiäärikuppa Syphilis tertiaria /
Lues III 		aktiivinen vaihe 6–24 kk gummamuodostumia

Primaarikuppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupan primaarihaava sormessa.

3–4 viikon kuluttua tartunnasta ilmaantuu tartuntapaikalle tulehdusreaktion seurauksena kupan ensihaava eli primaarihaava. Kyseinen haavauma eli sankkeri on kova ja yleensä kivuton. Primaarihaavan läheisyydessä imurauhaset turpoavat.[1][16]

Sekundaarikuppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jos tautia ei hoideta, se leviää koko elimistöön 6–8 viikkoa tartunnan jälkeen ja aiheuttaa yleisoireita kuten kuumetta ja huonovointisuutta. Keskivartalon pienitäpläinen roseola-kuppaihottuma ja imurauhassuurentumat kehon eri osissa ovat tavallisia sekundaarikupan oireita. Roseolaa myöhemmin ilmaantuu ihomuutoksia, joita nimitetään syfilideiksi.[1][16] Kielellä ja ikenillä voi olla limaisia läiskiä, joissa on kuppabakteereja. Sekundaarikupan merkkejä voi ilmaantua, hävitä ja ilmaantua uudelleen viidenkin vuoden ajan.[16]

Sekundäärivaihetta voi seurata latentti vaihe, jonka aikana sekundaarikupan oireet voivat uusiutua. Kupan osoittavat verikokeet voivat latenssissa muuttua negatiivisiksi. Noin kolmasosalla[1] hoitamattomista potilaista tauti kuitenkin etenee tertiaarivaiheeseen.[16]

Tertiaarikuppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tertiaarikupassa oireet muuttuvat hyvin vakaviksi. Tällöin voi ilmetä vaurioita useisiin elimiin ja erilaisia komplikaatioita. Myös kardiovaskulaariset oireet yleistyvät. Hoitamattomana kuppa voi aiheuttaa myös kuoleman. [4]

Veistos kupan kolmannen vaiheen muutoksista.

Iho-oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan kolmas vaihe voi kehittyä vuosien tai vuosikymmenten kuluttua tartunnasta. Tällöin iholle muodostuu granulomatoottisen tulehduksen seurauksena gumma-ihomuutoksia. Neurosyfilis-oireiden syynä ovat usein granulomatoottiset tulehdukset keskushermostossa.[1][16]

Aivokuppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuppa voi aiheuttaa vaurioita myös keskushermostoon, jolloin puhutaan aivokupasta eli neurosyfiliksestä. Aivovaurion seurauksia voivat olla ataksia, paralyysi ja mielisairaus. Ennen antibioottien aikaa mielisairaaloiden potilaista merkittävä osa oli hoidossa neurosyfiliksen vuoksi.[16]

Aivokuppaa hoidettiin 1900-luvun alussa muun muassa keinotekoisesti istutetun malarian avulla, mutta vasta penisilliinihoitojen yleistyttyä 1950-luvulla tertiaarikupasta tuli harvinainen sairaus. Likvorin eli selkäydinnesteen tutkimus oli tavanomaisimpia menetelmiä aivokupan toteamiseksi.[18]

Kupan virulenssitekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TprK-proteiini on kupan tärkeä virulenssitekijä ja se sijaitsee Treponema pallidum -bakteerin ulkokalvolla. TprK-proteiinin sekvenssi voi muuntua kuppatartunnan aikana ja tämä antaa Treponema pallidum -bakteerille kyvyn paeta ihmisen immuunipuolustusta. TprK-proteiini liittyy hoitamattomana elinikäisen kupan syntymiseen. TprK-proteiinin diversiteetin on havaittu olevan suurempi sekundaarista kuppaa sairastavilla kuin primaarikuppaa sairastavilla. [19]

Kupan hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kupan hoitoon käytettiin aluksi elohopeayhdisteitä; niihin turvautui esimerkiksi lääkäri Paracelsus (1493–1541). Kun häntä syytettiin ihmisten myrkyttämisestä, hän puolustautui vuonna 1564 ilmestyneessä kirjassaan:

"Was ist das nit gifft ist: alle ding sind gifft und nichts ohn gifft. Allein die dosis macht das ein ding kein gifft ist."[20]
(”Mikä muka ei ole myrkkyä: kaikki aineet ovat myrkyllisiä eikä mistään puutu myrkkyä. Vasta annos ratkaisee, ettei kyseessä ole myrkky.”)

1900-luvun alkuun mennessä arseeni-, vismutti- ja jodisuolat, kuten salvarsaani, olivat käytännössä syrjäyttäneet elohopean. Hoidon kesto riippui taudin vaiheesta. Sekundaarikupan hoitoon vaadittiin jaksoittaista hoitoa 2–3 vuoden ajan. Paul Ehrlich (1908) ja Julius Wagner-Jauregg (1927) saivat hoitoalan keksinnöistään lääketieteen Nobel-palkinnot.

Penisilliinin teho Treponema pallidumiin on pysynyt jatkuvasti hyvänä.[21] Käypä hoito -suositus suosittelee (2010) lääkitykseksi prokaiinipenisilliiniä tai bentsatiinipenisilliiniä, allergisille keftriaksonia.[22]

Kupansukuiset sairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Treponema pallidum -bakteerin aiheuttamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut Treponema pallidum -bakteerin alalajit aiheuttavat trooppisia endeemisiä sairauksia. Näitä alalajeja ovat Treponema pallidum carateum (aiheuttaa pinta-taudin), Treponema pallidum endemicum (aiheuttaa endeemisen kupan) ja Treponema pallidum pertenue (aiheuttaa vaapukkasyylätaudin).[12]

Kanikuppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisten kuppaa muistuttava jäniseläinten, lähinnä kanien seksitauti on treponematoosi, kanikuppa, lat. Vent disease. Sen aiheuttaja on treponema cuniculi -bakteeri ja tauti etenee samalla tavalla kuin ihmisten kuppa. Tauti ei ole yleinen Suomessa, mutta muissa maissa, joissa tuotetaan kaninlihaa, se oli aikaisemmin merkittävä tauti. Bakteeri on herkkä penisilliinille.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Forsius, Arno: Kuppataudin historiaa. (Arkistoitu – Internet Archive) 2007. Viitattu 28.11.2010
  • Kaila, Martti: Mielitaudit, s. 143–144. 6. painos. SHKS/Wsoy, Porvoo–Helsinki, 1959.
  • Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3.
  • Reunala, Timo – Seppälä, Ilkka: ”Kuppa”, Sukupuolitaudit, s. 42–51. (2., uudistettu painos) Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2003. ISBN 951-656-103-9
  • Shorter, Edward: Psykiatrian historia, s. 225–230. MTKL, Helsinki, 2005.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f Reunala–Seppälä (2003), s. 44–45.
  2. ↑ a b c d e f Forsius (2007).
  3. ↑ Saano, Veijo ym.: Lääketieteen termit, s. 619. (”kuppa ... syfilis, lues | Treponema pallidum -spirokeetan aiheuttama, hoitamattomana tuhoisa sukupuolitauti, jonka alkuvaiheelle on ominaista haavauma sukupuolielimissä ...”) Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2016. ISBN 978-951-656-671-2
  4. ↑ a b Eija Hiltunen-Back: Tunnistatko kupan? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2022. Viitattu 13.12.2023.
  5. ↑ a b c d Kiista kupan alkuperästä yhä ratkaisematta www.tieteessatapahtuu.fi. Viitattu 27.9.2022.
  6. ↑ Kuppaa oli Etelä-Amerikassa jo ennen eurooppalaisten tuloa – Saapui tänne löytö­retkeilijöiden tuliaisena Helsingin Sanomat. Viitattu 19.12.2024.
  7. ↑ Ancient genomes reveal a deep history of treponemal disease in the Americas Nature. Viitattu 19.12.2024. (englanniksi)
  8. ↑ Reunala–Seppälä (2003), s. 42.
  9. ↑ a b Nygren, Jussi: Hyvä kysymys: Miksi eurooppalaiset valloittajat eivät sairastuneet Uuden maailman tauteihin? Yleisradio. Viitattu 20.3.2020.
  10. ↑ a b Könssjukdomar hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
  11. ↑ Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla, s. 25. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3
  12. ↑ a b Reunala–Seppälä (2003), s. 43.
  13. ↑ "Syphilis – Theory and Practice in Latvia." Forum for Nordic Dermato-Venereology, Vol. 7, November 2002.
  14. ↑ Xiaohong Zhang, Junxia Duan, Yali Wang, Bibo Xie, Jie Zhou, Sisi Zhao, Weiguo Yin, Peng Liu, Feijun Zhao: Insight into the invasion process and immune-protective evaluation of Tp0971, a membrane lipoprotein from Treponema pallidum. Microbiology Spectrum, 19.10.2023, 11. vsk, nro 6, s. e00047–23. PubMed:37855609 doi:10.1128/spectrum.00047-23 Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Kuppa. Terveyskirjasto.
  16. ↑ a b c d e f g h Black, Jacquelyn G.: ”Urogenital and Sexually Transmitted Diseases”, Microbiology, s. 620–623. (International Student Version, Seventh Edition) John Wiley & Sons (Asia) Pte. Ltd., 2008. ISBN 978-0470-23415-0 (englanniksi)
  17. ↑ Kodin lääkärikirja. Otava 1943.
  18. ↑ Kaila, M. (1959), s. 144.
  19. ↑ Amin Addetia, Michelle J. Lin, Quynh Phung, Hong Xie, Meei-Li Huang, Giulia Ciccarese, Ivano Dal Conte, Marco Cusini, Francesco Drago, Lorenzo Giacani, Alexander L. Greninger: Estimation of Full-Length TprK Diversity in Treponema pallidum subsp. pallidum. mBio, 27.10.2020, 11. vsk, nro 5, s. e02726–20. PubMed:33109767 doi:10.1128/mBio.02726-20 ISSN 2150-7511 Artikkelin verkkoversio.
  20. ↑ Koulu, M. – Tuomisto, J.: Farmakologia ja toksikologia, s. 113. (7. painos) Medicina, 2007. ISBN 978-951-97316-2-9
  21. ↑ Reunala ja Seppälä 2003, s. 50.
  22. ↑ Sukupuolitautien diagnostiikka ja hoito Käypä hoito 30.6.2010.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Rahikainen, Agneta: Smittans rike: Om syfilis i konst, kultur och kropp. Stockholm: Natur & Kultur, 2021. ISBN 978-91-27-17037-7
  • Turpeinen, Oiva: Kuppa: Kuninkaan ja kerjäläisen vitsaus. Somero: Amanita, 2012. ISBN 978-952-5330-57-1

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta kuppa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kuppa&oldid=22906069”