Neljä naista

Neljä naista
Ohjaaja	Ilmari Unho
Käsikirjoittaja	Serp
Perustuu	Serpin näytelmään Neljä naista. Alkukohtaus ja neljä näytöstä. Porvoo: WSOY, 1942. (kantaesitys: Helsingin Kansanteatteri 23.2.1939)
Säveltäjä	Harry Bergström
Kuvaaja	Eino Heino
Leikkaaja	Elle Viljanen
Lavastaja	Erkki Siitonen
Pääosat	Helena Kara Eine Laine Salli Karuna Emma Väänänen
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi
Ensi-ilta	15. helmikuuta 1942
Kesto	91 minuuttia
Alkuperäiskieli	suomi
Budjetti	1 479 261 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Hans (Reimas) ja Marja (Kara) katselevat puutarhaa opintojensa lomassa.

Neljä naista on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1942. Serpin saman nimiseen näytelmään perustuva elokuva kertoo tarinan Timeliuksen ja Karlssonin perheistä. Aikajana ulottuu vuodesta 1914 vuoteen 1938. Neljän naisen nykyhetkestä, syksystä 1938 siirrytään takaumin 1910-, 1920- ja 1930-luvun vuosiin, jolloin vähitellen paljastetaan perheiden monimutkaisia sukulaisuussuhteita. Tarinan ytimessä on nuori Marja Kauria, joka elokuvan alussa tuo omaperäisellä tavalla ilmi suhteensa varakkaaseen Timeliusten sukuun. Vastapuolena on Agda Timelius, joka ei hyväksy Marjaa, eikä varsinkaan tämän suhdetta Hans Timeliukseen. Konflikteja tasoittavat Marjan äiti Iida Karlsson ja Marjan Henrik-sedän vaimo Karin Timelius. Neljä naista sai elokuvateattereissa kohtalaisen hyvät katsojaluvut. Televisiossa se esitettiin ensi kerran 28. huhtikuuta 1962, ensimmäisellä televisioesityksellä oli 390 000 katsojaa.

Näyttelijät

Helena Kara	…	Marja Kaarina Kauria, ent. Karlsson
Eine Laine	…	professorska Karin Timelius
Salli Karuna	…	neiti Agda Timelius
Emma Väänänen	…	Iida Karlsson
Olavi Reimas	…	Hans Timelius
Paavo Jännes	…	professori Henrik Timelius
Hugo Hytönen	…	asessori Walter Julius Timelius
Sointu Kouvo	…	Mary Bell
Reino Valkama	…	valokuvaaja Mattilainen
Jorma Nortimo	…	toimitussihteeri Veikkola
Kaarlo Kytö	…	tohtori Lind
Lauri Mehto	…	Ville Kauria, ent. Karlsson
Einari Ketola	…	maalari
Dagi Angervo	…	Lyyli, professorin sisäkkö
Litja Ilmari	…	Agda Timeliuksen kotiapulainen
Eine Turunen	…	soitto-oppilas
Holger Salin	…	toimituksen vahtimestari
Orvo Kontio	…	Hans 7-vuotiaana
Oiva Luhtala	…	Eemel Karlsson
Sirkka Osmala	…	Marja 12-vuotiaana
Kunto Karapää	…	eräs herra
S. Vermala	…	portieeri
Joel Asikainen	…	mies hotellin aulassa
Maija-Liisa Pohjola	…	nainen
Markus Rautio	…	uutistenlukijan ääni

Juoni

Tapahtumat panee liikkeelle Päivän Sana -lehden kuvatekstin "painovirhepaholainen". Siinä toimittaja Marja Kauria esitellään nimellä Marja Timelius, eli hänen annetaan ymmärtää olevan edesmenneen asessori Walter Timeliuksen tytär. Eniten tilanteesta järkyttyy Walterin vanhapiikasisko Agda Timelius. Hän menee Päivän Sanan toimitukseen Marjan puheille ja vaatii selitystä. Käy ilmi, että painovirhe ei ollut vahinko, vaan tahallinen teko, josta Marja ottaa vastuun. "Painovirheen" ovat tahoillaan panneet merkille myös Walterin veli, professori Henrik Timelius ja tämän vaimo Karin Timelius sekä Marjan äiti Iida Karlsson. Elokuvan nykyhetki on syksy 1938 ja tapahtumien taustaa aletaan valottaa takaumin, ensin mennään ajassa 22 vuotta taaksepäin.

Henrikin ja Karinin pojalla Hans Timeliuksella on seitsenvuotissyntymäpäivä vuonna 1916. Hans on tätinsä Agdan silmäterä ja täti tuo veljenpojalleen arvokkaan lahjan. Vastakohtana Timeliusten yläluokkaiselle elämälle näytetään Iidan eloa pesulanpitäjänä ja Marjan yksinhuoltajana. Maalari Eemel Karlsson kosii Iidaa ja on valmis Marjan huoltajaksi. Siirrytään vuoteen 1914. Tuolloin Iida on Walter Timeliuksen taloudenhoitaja. Walterilla ja Iidalla on suhde, jonka tuloksena syntyy Marja. Iida kuitenkin torjuu Walterin kosinnan 1914, mutta suostuu Eemelin kosintaan 1916. Iidalle ja Eemelille syntyy poika, Ville. Eemelin terveys alkaa reistailla ja hän kuolee 41-vuotiaana huhtikuussa 1927. Walter tarjoaa Iidan perheelle taloudellista tukea.

Vuonna 1931 Iida kuulee radiosta uutisen apteekkari Walter Timeliuksen kuolemasta 58 vuoden iässä. Tuolloin hän paljastaa Marjalle, että Walter oli tämän isä. Marja ja Iida kutsutaan Walterin perunkirjoitukseen, jossa asessori tunnustaa Marjan tyttärekseen ja määrää Iidalle maksettavaksi kolmesataatuhatta markkaa. Samalla Marja tutustuu serkkuunsa Hansiin, joka valmistelee väitöskirjaansa. Myös Marja innostuu uudelleen opiskelusta, vaikka hän oli hieman aiemmin päättänyt lopettaa koulunkäynnin. Hän oli erittäin hyvä kansakoulussa, joten tie jatko-opinnoille on avoin. Hans ja Marja alkavat viihtyä erinomaisesti toistensa kanssa. Järkyttynyt Agda-täti osoittaa tyytymättömyytensä veljenpoikansa ja veljentyttärensä läheisistä väleistä. Eräänä jouluna Timeliusten maatilalla Agda lähestulkoon käskee Marjaa välttämään Hansia, jotta tämä voisi keskittyä väitöskirjaansa. Sivujuonena näytetään Villen sopeutuminen sisarpuolensa hienoon sukuun, postimerkkeilystä kiinnostunut poika ystävystyy Henrikin kanssa.

Marja kirjoittaa ylioppilaaksi vuonna 1934 ja Hansista tulee tohtori vuonna 1935. Agda järkyttyy nähdessään Marjan ja Hansin suutelevan toisiaan Hansin juhlissa. Täti lahjoittaa veljenpojalleen huomattavan summan, jotta tämä pääsisi kolmeksi vuodeksi opiskelemaan Yhdysvaltain yliopistoihin. Keväällä 1938 Agda saa järkytyksekseen selville, että Marja ja Hans ovat olleet säännöllisessä kirjeenvaihdossa Hansin Amerikan-vuosien ajan ja että Hans aikoo palata Suomeen suunniteltua aiemmin. Agda ottaa kovat keinot käyttöön tukahduttaakseen Marjan ja Hansin suhteen: Hän tulee tapaamaan Marjaa ja kertoo tälle, että Hans on oikeasti Walterin poika eli Marjan velipuoli. Agda kertoo tarinan saksalaisesta kotiopettajattaresta, jolla oli romanssi Walterin kanssa ja romanssin hedelmänä syntyi Hans. Hän vannottaa Marjaa olemaan kertomatta asiasta Hansille. Marja lopettaa kirjeenvaihdon Hansin kanssa. Lisäksi Agda valehtelee Hansille, että Marjalla on epämääräisiä tuttavuuksia. Hans päättelee Marjan unohtaneen hänet ja alkaa lähentyä Bostonissa tapaamaansa amerikansuomalaista kaunotarta, Maryä. Samaan aikaan Suomessa Marja kertoo murheistaan Karinille, joka sanoo, että Agda on puhunut silkkaa palturia Hansin syntyperästä. Karin myöntää, että hän ja Henrik eivät ole Hansin biologiset vanhemmat, mutta hän ei kuitenkaan paljasta vielä koko totuutta Marjalle.

Takaumajaksot päättyvät tähän ja siirrytään elokuvan nykyhetkeen, eli syksyyn 1938. Päivän Sanan toimituksessa Agda paljastaa vihdoin Marjalle, että hän on Hansin äiti. Marja, Iida ja Karin huolestuvat Agdan voinnista, he löytävät tämän masentuneena asunnostaan. Tällöin järkyttynyt Agda kertoo suhteestaan erääseen köyhään taiteilijaan, Wilhelm Carlssoniin, joka kuoli ennen Hansin syntymää. Henrik-eno ja Karin adoptoivat Hansin pojakseen. Näin perhe välttyi skandaalilta. Karin taasen kertoo Agdalle, että Hans sai tietää totuuden syntyperästään jo ennen Yhdysvaltoihin lähtöään, eli todellisuudessa Agda-täti onkin Hansin äiti, jolloin Henrik-isä on Hansin eno. Agdan valheiden pohjimmaiseksi motiiviksi paljastuu pelko, että hän menettäisi Hansin toistamiseen; tällä kertaa veljentyttärelleen Marjalle. Suomeen palannut Hans saa vihdoin tietää syyn siihen, miksi Marja yhtäkkiä pani välit poikki. Karinin johdatuksella Marja ja Hans ohjautuvat yhteen ja vahvistavat suhteensa. He antavat Agdalle anteeksi tämän juonet. Näin Marja saa Agda-tädistään anopin ja Hans saa Walter-enostaan appiukon, vaikkakin haudan takaa. Ja kaikki on jälleen hyvin Timeliusten perheessä.

Kuvausajat ja -paikat

Neljä naista kuvattiin 29. huhtikuuta 1941 – 17. kesäkuuta 1941. Jatkosota keskeytti kuvaukset puoleksi vuodeksi. Kuvauksia jatkettiin joulukuussa 1941, ja ne päättyivät 23. tammikuuta 1942. Osa kesäkohtauksia piti siksi muuttaa talvikohtauksiksi. Elokuvaa kuvattiin Helsingissä Tähtitornin vuorella, Eteläsatamassa ja Malmin lentoasemalla. Sisäkuvat otettiin Munkkisaaren ja Salmisaaren studioilla. New Yorkin kaupunkimaisemat esitettiin valokuvin.

Arviot

Aikalaisarvioissa Neljän naisen saama vastaanotto oli melko suopea. Aamulehdessä todettiin elokuvan kuuluvan kotimaisten elokuvien parhaimmistoon, minkä perustana on hyvä käsikirjoitus, tarkka ohjaus ja varsinkin liiallisesta tuotannollisesta runsaudesta johtuvan hutiloinnin karttaminen, jolloin Suomessa voidaan valmistaa kohtuullisen laadukkaita elokuvia. Runsas takaumien käyttö jakoi aikalaiskriitikoiden mielipiteet. Uudessa Suomessa pidettiin ajassa taaksepäin kulkemista osin epäluontevana. Paula Talaskivi arvioi Helsingin Sanomissa takaumarakenteen onnistuneeksi ja tarinaa selventäväksi. Näyttelijöistä erityisesti Emma Väänäsen roolityötä kiitettiin. Suomen Sosialidemokraatissa kiitettiin Väänäsen kyenneen puhaltamaan vaatimattoman pesijän osaan sellaisen elävän hengen, joka ei jätä katsojaa kylmäksi. Ylipäätään elokuvan naisrooleja pidettiin vakuuttavina, kun taas miesroolit koettiin pinnallisiksi ja psykologisesti hatariksi.

Vuoden 2013 televisioesityksen yhteydessäkin eräs kriitikko kiinnitti huomiota kerronnan rohkeaan muotoon, jossa tapahtumia puretaan peräti 13:lla takaumalla. Hän huomauttaa myös että "miehet jäävät (kerrankin) objekteiksi" naisten hallitsemassa maailmassa, joskin avioton lapsi on yhä ajan hengen mukaan naisen häpeä.

Huomioita

Serpin nelinäytöksinen näytelmä Neljä naista sai ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa 23. helmikuuta 1939. Elokuvasovitukseen kirjoitettiin näytelmän henkilöiden lisäksi vielä roolihahmot Eemel Karlsson, Walter Timelius, tohtori Lind ja Mary Bell. Neljä naista oli vaarassa tuhoutua jo ennen ensi-iltaansa: Suomi-Filmin laboratoriossa syttyi tulipalo, joka oli hävittää elokuvan negatiivin, mutta se pelastui kuin ihmeen kautta.

Lähteet

• Suomen kansallisfilmografia 3, Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X

Aiheesta muualla

• Neljä naista Internet Movie Databasessa (englanniksi)
• Neljä naista Elonet.