Salli Karuna

Salli Viktoriina Karuna (alk. Friberg; oik. Unho; 29. heinäkuuta 1902 Rauma – 2. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä useisiin teattereihin vuodesta 1923 vuoteen 1970. Hänet tunnettiin erityisesti komediallisista rooleistaan. Valkokankaalta Karuna muistetaan muun muassa Ulriika Angerin osasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.

Perhetausta

Salli Karunan vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Friberg ja Ellen Sofia Södersund. Hän oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa vuodesta 1935 tämän kuolemaan vuoteen 1961 asti. Liitosta syntyivät pojat Kari (1939), Turo (1943) ja Matti (1945).

Teatteriura

Karuna kävi Suomen Näyttämöopiston vuosina 1926–1928. Sitä ennen hän näytteli Rauman Näyttämöllä vuosina 1923–1926. Näyttämöopiston jälkeen Karuna oli kiinnitettynä Joensuun Teatteriin 1928 ja 1929, Porin Teatteriin 1929–1934 sekä Viipurin Kaupunginteatteriin 1934–1939. Hän toimi myös Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä vuodesta 1958 vuoteen 1970.

Luonteenomaista Karunalle oli kyky yhdistää vakava draama ja komiikka. Taiteellisesti huomattavia menestyksiä olivat Juurakon Huldan nimiosa, Elinan surman Kirsti, Christine näytelmässä Murheesta nousee Elektra sekä pääosat näytelmissä Kamelianainen ja Tohvelisankarin rouva.

Elokuvaura

Suomi-Filmin kiinnitettynä näyttelijänä Karuna työskenteli vuosina 1943–1954. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1924 Lahyn-Filmin tuottamassa mykkäelokuvassa Kihlauskylpylä. Valkokankaalla Karuna nähtiin yleensä kylmäkiskoisena seurapiirirouvana, kuten Kesäillan valssin rouva Grahn. Hänellä oli muita huomattavia sivuosia elokuvissa Neljä naista, Kartanon naiset ja Gabriel, tule takaisin. Komediassa Syntynyt terve tyttö hän teki tyylikkään ja varman roolisuorituksen rouvana joka ei halua lasta, ja sai kiitosta suorituksestaan. Elokuvissa ”Minä elän” ja Ruusu ja kulkuri hän näytteli miehensä Ilmari Unhon ohjaamana.

Karuna sai Jussi-palkinnot naissivuosista elokuvissa ”Minä elän” ja Gabriel, tule takaisin. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi anoppi Grahn Kesäillan valssin jatko-osassa Onnelliset vuonna 1954.

Filmografia

Vuosi Elokuva Rooli 1924 Kihlauskylpylä kylpylätyttö 1938 Markan tähden paronitar Rauha de la Tuiscu 1939 Punahousut viskaalin rouva 1940 Tottisalmen perillinen Ottilia, paronin sisar Kyökin puolella rouva Relander Kersantilleko Emma nauroi? everstin rouva Poikani pääkonsuli rouva Kellovaara 1941 Poretta eli Keisarin uudet pisteet kukkakaupan johtajatar Ryhmy ja Romppainen rouva Hölppänen 1942 Synnin puumerkki kotitalousopiston johtajatar Neljä naista neiti Agda Timelius 1943 Syntynyt terve tyttö Ireene Helasuo Neiti Tuittupää ylihoitajatar Uxen, ”Kyyhkysäiti” Miehen kunnia juopottelevan kirjailijan vaimo 1944 Kartanon naiset taiteilija Ebba Elisabeth Björner 1945 Vuokrasulhanen Vilma Ahonen, Vilma-täti 1946 Synnin jäljet Viivi Rask, ”Tantta”, oppilaskodin johtajatar ”Minä elän” Charlotta Lönnqvist

Vuosi Elokuva Rooli 1946 Viikon tyttö 2. rouva 1947 Suopursu kukkii leskirouva Soisalo Pimeänpirtin hävitys rouva Berg Hedelmätön puu Helenan äiti 1948 Ruusu ja kulkuri kreivitär von Waldenburg Kilroy sen teki Martta-täti 1949 Sinut minä tahdon rouva Vihma, Jaakon äiti 1950 Amor hoi! Aurora Kemppilä, musiikin opettaja 1951 Kesäillan valssi Viktorina Grahn Gabriel, tule takaisin Ulriika Anger 1952 Jees, olympialaiset, sanoi Ryhmy Manta, Romppaisen emännöitsijä Kulkurin tyttö everstinna 1953 Sillankorvan emäntä Anttilan Anni, Johannan täti Kolmiapila talousneuvoksetar Laura Virranheimo Huhtikuu tulee tirehtöörskä 1954 Hilmanpäivät Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä Morsiusseppele Ada Allén Onnelliset Viktorina Grahn

Lähteet

• WSOY Iso Tietosanakirja 4. osa, ISBN 951-0-20157-X
• Suomen teatterit ja teatterintekijät 1983, ISBN 951-30-5727-5
• Elonet Salli Karuna
• http://kemppinen.blogspot.com/2007/08/eliitti.html

Aiheesta muualla

• Salli Karuna Elonetissä.