Salli Karuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Salli Viktoriina Karuna (alk. Friberg; oik. Unho; 29. heinäkuuta 1902 Rauma2. marraskuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Hän oli kiinnitettynä useisiin teattereihin vuodesta 1923 vuoteen 1970. Hänet tunnettiin erityisesti komediallisista rooleistaan. Valkokankaalta Karuna muistetaan muun muassa Ulriika Angerin osasta elokuvassa Gabriel, tule takaisin.

Salli Karunan vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Friberg ja Ellen Sofia Södersund. Hän oli naimisissa elokuvaohjaaja Ilmari Unhon kanssa vuodesta 1935 tämän kuolemaan vuoteen 1961 asti. Liitosta syntyivät pojat Kari (1939), Turo (1943) ja Matti (1945).

Karuna kävi Suomen Näyttämöopiston vuosina 1926–1928. Sitä ennen hän näytteli Rauman Näyttämöllä vuosina 1923–1926. Näyttämöopiston jälkeen Karuna oli kiinnitettynä Joensuun Teatteriin 1928 ja 1929, Porin Teatteriin 1929–1934 sekä Viipurin Kaupunginteatteriin 1934–1939. Hän toimi myös Porin Teatterin ohjaaja-näyttelijänä vuodesta 1958 vuoteen 1970.

Luonteenomaista Karunalle oli kyky yhdistää vakava draama ja komiikka. Taiteellisesti huomattavia menestyksiä olivat Juurakon Huldan nimiosa, Elinan surman Kirsti, Christine näytelmässä Murheesta nousee Elektra sekä pääosat näytelmissä Kamelianainen ja Tohvelisankarin rouva.

Suomi-Filmin kiinnitettynä näyttelijänä Karuna työskenteli vuosina 1943–1954. Hänen elokuvauransa alkoi vuonna 1924 Lahyn-Filmin tuottamassa mykkäelokuvassa Kihlauskylpylä. Valkokankaalla Karuna nähtiin yleensä kylmäkiskoisena seurapiirirouvana, kuten Kesäillan valssin rouva Grahn. Hänellä oli muita huomattavia sivuosia elokuvissa Neljä naista, Kartanon naiset ja Gabriel, tule takaisin. Komediassa Syntynyt terve tyttö hän teki tyylikkään ja varman roolisuorituksen rouvana joka ei halua lasta, ja sai kiitosta suorituksestaan. Elokuvissa ”Minä elän” ja Ruusu ja kulkuri hän näytteli miehensä Ilmari Unhon ohjaamana.

Karuna sai Jussi-palkinnot naissivuosista elokuvissa ”Minä elän”[1] ja Gabriel, tule takaisin. Hänen viimeiseksi elokuvaroolikseen jäi anoppi Grahn Kesäillan valssin jatko-osassa Onnelliset vuonna 1954.

Vuosi Elokuva Rooli
1924 Kihlauskylpylä kylpylätyttö
1938 Markan tähden paronitar Rauha de la Tuiscu
1939 Punahousut viskaalin rouva
1940 Tottisalmen perillinen Ottilia, paronin sisar
Kyökin puolella rouva Relander
Kersantilleko Emma nauroi? everstin rouva
Poikani pääkonsuli rouva Kellovaara
1941 Poretta eli Keisarin uudet pisteet kukkakaupan johtajatar
Ryhmy ja Romppainen rouva Hölppänen
1942 Synnin puumerkki kotitalousopiston johtajatar
Neljä naista neiti Agda Timelius
1943 Syntynyt terve tyttö Ireene Helasuo
Neiti Tuittupää ylihoitajatar Uxen, ”Kyyhkysäiti”
Miehen kunnia juopottelevan kirjailijan vaimo
1944 Kartanon naiset taiteilija Ebba Elisabeth Björner
1945 Vuokrasulhanen Vilma Ahonen, Vilma-täti
1946 Synnin jäljet Viivi Rask, ”Tantta”, oppilaskodin johtajatar
”Minä elän” Charlotta Lönnqvist
Vuosi Elokuva Rooli
1946 Viikon tyttö 2. rouva
1947 Suopursu kukkii leskirouva Soisalo
Pimeänpirtin hävitys rouva Berg
Hedelmätön puu Helenan äiti
1948 Ruusu ja kulkuri kreivitär von Waldenburg
Kilroy sen teki Martta-täti
1949 Sinut minä tahdon rouva Vihma, Jaakon äiti
1950 Amor hoi! Aurora Kemppilä, musiikin opettaja
1951 Kesäillan valssi Viktorina Grahn
Gabriel, tule takaisin Ulriika Anger
1952 Jees, olympialaiset, sanoi Ryhmy Manta, Romppaisen emännöitsijä
Kulkurin tyttö everstinna
1953 Sillankorvan emäntä Anttilan Anni, Johannan täti
Kolmiapila talousneuvoksetar Laura Virranheimo
Huhtikuu tulee tirehtöörskä
1954 Hilmanpäivät Eeva, vanhan tuomarin emännöitsijä
Morsiusseppele Ada Allén
Onnelliset Viktorina Grahn
  1. Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 332. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]